Kuinka moni täällä on pystynyt sovittamaan yhteen kristiuskon ja lesbouden? Kysyn siksi, että kirkoissa käydään kiivasta keskustelua juuri tällä hetkellä asiasta. Pohdin myös asiaa omakohtaisesti. Homous/lesboushan ei ole itse valittua. Itse uskon synnynnäiseen altistukseen ja ehkä varhaisten perhesuhteiden dynamiikan vaikutukseen, että ihmisestä tulee homo/lesbo. Tämä on edelleen vereslihainen aihe monille meistä.
Kristinusko ja lesbous!
Jerry
473587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Raamatussa puhutaan Mat 19 luku jae 12.
Sillä on niitä jotka syntymästään äitinsä kohdusta saakka ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi ja niitä jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.
Minä ajattelen näin näistä asioista vaikka en olekaan pappi ja voin olla väärässäkin.
Noi syntymästään saakka avioon kelpaamattomat vois olla esim. homoseksuaalit.
Noi jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi vois olla esim. ne jotka ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja noi jotka taivasten valtakunnan tähden ovat kelpaamattomia ovat niitä jotka uskonsa vuoksi ovat valinneet naimattomuuden.
Olivatpa asia miten tahansa on kuitenkin tärkeintä usko siihen että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa että Hän sais antaa meille yltäkylläisen elämän.
Kokeilkaa Jeesusta ja sitä puhunko palturia:)
Mielellään keskustelisin tästä aiheesta enemmänkin teidän kanssa:).
Rakkaudella Matilda
Vai syntymästä avioon kelpaamaton ? Löytyykö sieltä sellainenkin pykälä, joka sanoo jotain siitä, että on myös ihmisiä, joiden ei edes pitäisi yrittää ajatella itse saati sitten tulkita raamattua. Mene papin tykö sen kirjasi kanssa, torvi.
Te kristityt fundikset olette kyllä helmeitä ihmisiä. Rakastatte meitä, vaikka olemmekin ihan vitun paskoja, ja jeesuskin rakastaa. Te olette oksettavia, halveksittavia pikku paskoja, tekopyhiä perseenreikiä, jotain sellaista, mille ei liene edes sanaa, joka kuvastaisi sitä miten vastenmielistä tuollainen säälinsekainen toisen yläpuolelle asettuva "myötätunto" on. Toivon sinulle paskaa elämää omahyväisyydessäsi. Työnnä se jeesus perseeseesi. Hyi helvetti millainen ihminen olet. Häpeäisit.
Langettaisin kirkouksen päällesi, ellei teitä jumalan keritsemiä karitsoita olisi kaikki saatanan nurkat pullollaan, ja mulla on parempaakin tekemistä kuin keskittyä teihin kaiken aikaa.
Noniin, hophop, menepäs siitä hokemaan niitä aave marioitasi jonnekin kirkon perukoille, syntinen koira. Hushus helevettiin. Jos eläisimme toisenlaisia aikoja löisin raajasi irti ja löisin ruhosi seipään nuppiin varoittavaksi esimerkiksi siitä, että tänne ei kristityillä ole asiaa. Pysykää kyykäärmeet omalla tontillanne.
kuinka itse syyllistyit juuri samaan mistä syytät uskovaisia? Lisäksi vielä uhkasit väkivallalla!Kummallista miten näiden ihmisten, joita pidät noin vastenmielisinä, mielipiteet vaikuttavat sinuun noin paljon. Hieman suvaitsevaisuutta sinunkin taholtasi, kiitos. Ettet vain olisi itse näitä kaappiuskiksia ;P (vitsi)
T: yksi kirkosta eronnut, omilla aivoilla ajatteleva leba
Puuh... en todellakaan uhannut väkivallalla. Tämä tulnee kieliasusta selvästi esiin, koska siinä on viittaus toisenlaisiin aikoihin - tarkemmin - satojen vuosien taakse - aikoihin, jolloin ihmisiä poltettiin roviolla. Nykyään ei ole tapana ratkaista asioita noin suoraviivaisesti, enkä sitä ollut tekemässäkään.
Suvaitsevaisuutta ? Siis minun tulisi suvaita sitä, että toisen tulkinta omasta uskosta on se, että olen syntymästäni saakka kelvoton avioliittoon ? Tulisi siis suvaita, että katsotaan, etten ole samanarvoinen ihminen, kuin jotkut muut (tässä: kristityt heterot) ? Miksi minun tulisi ymmärtää tämä, että olen huonompi ? Miksi minun tulisi suvaita tällaista puhetta, joka loukkaa perusihmisarvoani ?
Jos käyttämäni kieliasu pahoittaa mielen, se on valitettavaa, muttei ajatukseni ole sen rumempi kuin tämän toisenkaan kirjoittajan - en vain kiillottele sitä mahdollisimman kauniiseen muotoon, mikä on tämä kristittyjen perussävy - kyllä se jeesus diggaa teistäkin, vaikka olettekin syntisiä (namely: syntisempiä kuin minä).
En voi sietää sitä säälivää otetta, se raivostuttaa. En todellakaan ole säälittävä, en kaipaa kenenkään sääliä. Halveksin näitä heikkoja ihmisiä, jotka kuvittelevat voivansa asettua jeesuksensa avulla yläpuolelleni. Olen ylpeä pikku paskiainen, ja aiheesta. Olen mitä todennäköisemmin sekä älyllisesti että fyysisesti näitä neropatteja ylempi olento, ja syljen tällaisten itikoiden kasvoille. En pelkää, en nöyristele, en kiertele - ilmaisen halveksuntani ja aggressioni suoraan - maalailematta siitä muka-hyväksyttävää panoraamaa, mikä on vain kauniita sanoja sieluttomalle sisällölle.
Mä en pidä kristillisestä tavasta ajatella, poskenkääntämisestä, tekopyhyydestä, näennäisnöyristelystä - sillä kaikessa tässä on mukana se, että "minä tiedän paremmin, minä olen oikeassa, ja olen parempi kuin sinä". Se on vain korukirjaimiin verhoiltu. Minä kehtaan seistä suorien sanojen takana, en tarvitse siihen tekopyhyyden viittaa, että sanon suoraan, mitä ajattelen. Ja ajattelen, ettei minun tarvitse tällaista puhetta kiivastumatta kuunnella, joka on pohjimmiltaan tuomitsevaa ja pahantahtoista, vaikka kuinka kauniiseen jeesuksen armon kaapun puettua.
Hauskaa lukea tuota teidä postittelua, parhaat naurut tänään, kiitos siitä! On se hyvä että vielä jaksetaan vanhaa viihdyttää. Että siunausta vaan!
Terv kaappiuskovainen =) (Keskustelun aloittajalle:hyvä aihe, anteeksi että vedämme sen vierestä)
P.S. Ohimennen muille mainiten (ei Sinulle koska olet "mitä todennäköisemmin sekä älyllisesti että fyysisesti näitä neropatteja ylempi olento" ja siis tietänetkin) Raamattu kirjoitettiin aika pitkä aika sitten, ja tuolloin avion käsitys rajoittui naisen ja miehen väliseen liittoon, jota eivät esim. neitsyytensä menettäneet naisetkaan saaneet solmia automaattisesti.
Glad to be of service. ^_^
Tarkoitako nyt kristinuskoa vaiko kirkkolakeja?
Minun ymmärtääkseni usko ei tuomitse ketään, ei ylennä eikä alenna, ihmiset kirkossa ovatkin sitten eri juttu, mutta ihmisiähän hekin vain ovat, omine mielipiteineen. Ymmärtääkseni minkäänlaiseessa rakkaudessa ei ole mitään väärää, ei Raamatunkaan näkökulmasta. Tietenkin sitäkin voi lukea kuin se kuuluisa p..u. Usko, toivo ja rakkaus, eikö siinä kiteydy oleellinen. Minä en tajua väitettä lesbouden synnynäiseen altistukseen, enkä siihen, ettei se ole itse valittua. Mikä ihmisen henkinen tai muu ominaisuus voisi olla pelkästään lapsuuden altistumista? Mielestäni lesbous on eräs ihmisen ilmentymä, omana muotonaan, erilaisuutena, sitä, että jokainen ihminen on ainutkertainen sellaisenaan, omana itsenään. Ainutkertainen ja arvokas omana persoonanaanaan. Lesbouden/homouden aiheuttajaa! on vuosien saatossa etsitty hormoneista, geeneistä, ja tietenkin, psykoanalyysin ansiokkaalla avustuksella, lapsen suhteesta vanhempiin, yleensä äitiin. Ja, mihinkään lopulliseen totuuteen ei olla päästy. Voin vilpittömästi sanoa, että olen kristinuskoni ja lesbouteni kanssa sopusoinnussa, koska kyse on rakkaudesta (eikä rakkaus tarkoita aina sitä iänikuista seksiä) ja rakkaus on elämän verbi, elämän ja uskon.
Voimia sinulle.
Terveisin E.
enkä halua ymmärtää kaksinaismoralistisista kirkonmeiningeistä mittään ...
Pari vinkkiä kuitenkin:
Suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja ihmisen tukemista toivoisin nykyisen syyttelyn ja vainoamisen tilalle:)
Outoa mielestäni on se, että on sanottu että jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta kuitenkin kaikki uskovaiset tuomitsevat toisia eniten. Mitä te uskovat olette ketään tuomitsemaan, että te mitään jumalia ole!
Raamattukin on just sitä, että sen kukin tulkitsee miten tulkitsee, ja jokainen väittää oman tulkintansa olevan just se oikea.
olen jostain samaa mieltä.... nimittäin pappien kanssa siitä, ettei maallikoiden pitäisi mennä raamattua tulkitsemaan, kun siihen ei vaan kertakaikkiaan löydy rahkeita, mikä nyt tässäkin on tullut esiin.
Tosin tuo pappien tulkinta on ratkaisu ongelmaan, jota ei pitäisi olla, eli siihen, että typerintä ikinä, että on olemassa parituhatta vuotta vanha pyhä kirja, joka on täynnä epäeettistä jorinaa, jolla voidaan tuomita ihan kuka vaan ihan mistä vaan... Surullista.
De facto aika on ajanut raamatusta niin pahasti ohi sen kirjaimellisesssa muodossa, että on suuri surku ja häpeä koko uskonnolle, että kyseinen opus on pyhäksi kirjaksi joskus suuressa typeryydessä julistettu. Se varmaan aikanaan palveli hyvinkin tarvettaa, mutta siitä on kauan - oi niin kauan.
lisää
Sitä ei koskaan oo kenenkään elämäs liikaa:)
Ensinnäkin, aina kun spekuloidaan ja esitetään teorioita homoseksuaalisuuden synnystä, pitäisi muistaa että silloin kaiken logiikan ja luonnonteiteiden lainalaisuuksien mukaan samat syyt pätevät heteroseksuaalisuuden syntyyn. ;) Heteroseksuaalisuus kun ei ole mikään "normaali oletusarvo" johon verrattuna homoseksuaalisuus olisi poikkeus tai vinouma.
Itse asiaan. Täällä on yksi joka on sovittamassa niitä kahta yhteen. Naisia olen rakastanut koko ikäni, syytä en tiedä enkä välitäkään tietää. Pikkuhiljaa myös usko on nostanut päätään monivuotisesta kapinasta, kirkosta eroamisesta ynnä muista huolimatta. Eivätkä usko ja homoseksuaalisuus sulje toisiaan mitenkään ulos.
Olen jutellut aiheesta paljon tutun papin kanssa, hänen mielestään usko on asia jota ei myöskään voi valita itse. Alan olla samaa mieltä, en ole missään vaiheessa valinnut sitä, enkä ole missään välissä toisellut tai rukoillut että "haluan uskoa", se vain on osa minua ja tulee jostain, en tiedä mistä. Mulle uskon perussanoma on aito rakkaus ja toivo, ja koen että mikäli Jumalaa on, hän on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen eikä ole asettanut minulle sen kummempia ehtoja tai kelpoisuussääntöjä kuin heteroillekaan. Ne homoseksuaaleille ladellut ehdot on ihmisten sanelemia eikä niillä ole rakkauden ja armon kanssa mitään tekemistä.
Mulle usko ja kirkko ovat kaksi eri asiaa. Mulle kirkko on vain etäinen ja kylmä instituutio, ja tuskin tulen koskaan liittymään kirkkoon takaisin sen tekopyhän ja kaksinaismoralistisen ilmapiirin takia. Oikeastaan millään kirkon (tai fundamentalistikristityjen) sanomalla ei enää ole juurikaan merkitystä mulle, puhukoon mitä puhuvat niinkuin ovat tehneet jo vuosia. Olen vain surullinen heidän puolestaan, koska tuntuu että heidän tapansa nähdä maailma on lähinnä ahdistava. He menettävät paljon erilaisuuden pelossaan.
Olen samaa mieltä, ettei usko ja homoseksuaalisuus sulje toisiaan pois. Ihmettelen silti, että ihmiset kääntyvät takaisin sen samaisen uskonnon puoleen, jonka edustajat heitä ovat polkeneet, halveksineet ja päälle sylkeneet. En ymmärrä tätä. Ehkä kyseessä on jokin kristillinen irrationaalinen anteeksiannon laatu, mitä minä en osaa enkä kykene edes ymmärtämään. Lienen yksinkertainen ihminen, sillä muistan kyllä, kuka on ollut puolellani, ja kuka vastaan.
Miten erotat ne ihmisten asettamat säännöt, ja rakkauden ja armon ? Miten raja vedetään ? Missä menee jumalallisen ja maallisen raja ? Kuka siitä päättää - ja miten sen ilmoittaa ? Miten me voimme tietää - luottaen omaantuntoommeko ? Miksi sitten toisten omattunnot tuottavat sellaista, mikä on meidän omantuntomme vastaista ? Tähän ei ole järkevää vastausta, mielekästä rajanvetoa. Jumalallisen ja maallisen ilmoituksen rajan voi kukin vetää itse, ja täten se vedetään juuri siihen kohtaan, mihin se itselle parhaiten sopii - tukemaan omia arvoja - suvaitsevia tahi suvaitsemattomia.
Jos usko ja kirkko on kaksi eri asiaa, ja et kirkkoon kuulu - sitten minulla ei ole tältä osin tähän mitään sanottavaa. Sen sijaan en kuollaksenikaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka sanoo samaa, ja samalla kuuluu kirkkoon, joka tekee kaikkensa jarruttaakseen homoseksuaalien oikeuksien ja tasa-arvon toteutumista - miksi siihen kuulutaan, miksi maksetaan kirkollisveroa instanssille, joka käyttää valtaansa ja omaisuuttaan homoseksuaalien aseman polkemiseen ?
Yksinkertaisuuteni estää minua tätäkään ymmärtämästä - epäilemättä siellä joku jumalallinen tosiasia taustalla on... - jota en toki pakanana voi ymmärtää.
Etpä tiedäkään miten tuttuja kysymyksesi ovat. :D Arvaa huviksesi montako kertaa minä olen vääntänyt samoja asioita eri muodoissa. Ja väännän yhä.
"Olen samaa mieltä, ettei usko ja homoseksuaalisuus sulje toisiaan pois. Ihmettelen silti, että ihmiset kääntyvät takaisin sen samaisen uskonnon puoleen, jonka edustajat heitä ovat polkeneet, halveksineet ja päälle sylkeneet. Lienen yksinkertainen ihminen, sillä muistan kyllä, kuka on ollut puolellani, ja kuka vastaan."
Tottakai minä muistan myös. Se on se syy miksi erosinkin kirkosta, ja se on se syy miksi en sinne takaisin mene. Tässä vaan tuppaa unohtumaan se asia, että ihan aikuisten oikeasti esimerkiksi suurin osa ev.lut. kirkon papeista on nykyään homomyönteisiä. Siellä on se hiljainen enemmistö joka ei jaottele ihmisiä mitenkään seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella. He vaan eivät pidä samalla lailla meteliä itsestään kuin ne fundamentalistisemmat, koska heillä on parempaakin tekemistä kuin rääpiä toisten seksielämää. :D Sinänsä itse kyllä muistutan tätä tuttua pappia asiasta ihan jatkuvasti (siis siitä että myös heidän pitäisi pitää meteliä itsestään), hän taas lohduttaa minua sillä että kirkosta jää seuraavan 10 vuoden aikana suurin osa vanhoista jääristä eläkkeelle ja nuorempi polvi tulee näkyvämmin esille, jolloin asenneilmasto muuttuu viimein pakostakin.
En tiedä mitä tarkoitat jumalallisella ilmoituksella, en ole koskaan saanut sellaista. En tiedä mitä tarkoitat jumalallisen ja maallisen rajalla, koska itse en juurikaan näe mitään rajaa. En ole koskaan kokenut mitään uskon puhureja tai ihmetekoja enkä edes usko sellaisiin, vaan ennemminkin usko on mulle pieni ääni ja lämmin tunne jossain taustalla, joka jossain määrin ohjaa tekojani. Kai sitä voisi sanoa myös omaksitunnoksi, mutta "entiseen omaantuntooni" verrattuna nykyinen on vähän toista. Kovaäänisempi ja tiedostavampi, ehkä. :D Rakkauden ja armon tunnen siinä että oli oloni kuinka paska tahansa ja miten surkeaksi luuseriksi tahansa tunnenkin itseni, tiedän silti että yksi taho ei minua hylkää eikä pidä arvottomana, ja kantaa minua silloin kun yksin en jaksa.
Itse sinänsä ymmärrän heitäkin jotka kuuluvat kirkkoon vaikka eivät samaa mieltä monesta asiasta olisikaan. Kun ei kirkon toimintaan yksistään kuulu homojen dissaaminen ja pitkäveteisten jumalanpalvelusten pitäminen, vaan siellä oikeasti tehdään joka päivä konkreettista työtä mm. syrjäytyneiden, sairaiden ja vammaisten kanssa ja heidän hyväkseen. Kovin moni instanssi tässä maassa ei sitä tee, vaan heidät yleensä lakaistaan maton alle ja unohdetaan sinne. Tämäkään työ vaan ei yleensä niihin lööppeihin pääse, vaan palstatilan saa vaan ne raflaavammat ja enemmän mielipiteitä herättävät kannanotot.
Anteeksi jos loukkasin, en olis ikänä uskonut että tuollasen ryöpyn sain. Olen itsekin lesbo ja uskova, olen eronnut seurakunnasta jossa sain aina itkun kanssa lähteä pois kun meitä lesboja lyötiin oikein olan takaa.
Silti olen jaksanut uskossa koska minun uskoni ei rajoitu ihmisiin vaan Jumalan tuntemiseen.
Olen jo pitkään ajatellut miten sais uskoville menemään perille sen asian että usko kuuluu ihan kaikille ja ei pidä mennä tuomitsemaan.
Olen itse monta karikkoa käynyt uskovana ja nytkin on sydän verillä, en puhu korkealta.
Matilda
Mä näkisin, että kirkon ongelma on se, että se yrittää epätoivoisesti kumartaa joka suuntaan muistamatta sitä, että kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. Muka ei ole tehty valintaa, että fundisten tuki on tärkeämpää, kuin seksuaalivähemmistöjen, joten meidät sitten uhrataan siinä kannattavuuden alttarilla. Ei ole selkärankaa katsoa asioita silmiin, ei sydäntä ja sielua etsiä ja ymmärtää.
Jatkossa varmaankin asenteet muuttuu sitä mukaan kun yhteiskunnan asenteetkin muuttuu. Tosin kirkko tulee näköjään aina konservatiivisena kehitystä jarruttavan instanssina jälkijunassa. Ei ole vaihtoehtoja, jos pyritään jollakin tavalla ylläpitämään kirkon asemaa ihmisten elämässä. Mä en vaan valitettavasti näe tässä takana mitään suurempaa hyvyyttä, vaan pelkästään sen, että kun katsotaan kirkollisverotuottoja, niin niiden vuoksi on ennemmin tai myöhemmin pakko nöyrtyä kansan mielipiteeseen.
Kirkko kilpailee (tosin monin tavoin täysin epäreilusta asemasta) uskon markkinoilla siinä missä muutkin uskomusjärjestelmät. Parhaiten pärjää se, joka eniten lupaa ja vähiten vaatii. Kristinuskolla on petraamista molemmilla tahoilla, jos meinataan uskon markkinoilla pärjätä.
Toinen asia onkin, että onko kirkon tarkoitus sitten pärjätä tällaisilla markkinoilla - voitaisiin myös ottaa sellainen kanta, että kristillisten arvojen mukaan oikein on näin ja näin - riippumatta siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Mutta tähän ei varmaankaan mennä, koska se ei vaan (taloudellisestikaan) kannata. Kirkolla ei ole enää wanhan ajan valtaa, ja sen on aika nöyrtyä. Hitaasti, mutta varmasti näin tulee käymään.
Matilda...
Niin monta hyökkäystä olen kristittyjen taholta niskoilleni näillä aamuilla saanut, että vastaan samantien täydeltä laidalta. Ehkäpä tällä kertaa olin kohtuuton, ja olen siitä määrätyllä tasolla pahoillani.
Katson itse asiaa näin: Se sanoma, mitä kristilliset minulle jumalastaan kertovat on sellaista, jota minä en voi omantuntoni kautta mitenkään hyväksyä. En voi uskoa korkeampaan voimaan, joka minut siitä tuomitsisi, miksikä minut on luotu. Jos tällainen voima kuitenkin olisi, niin sillä tavoin katsoisin sen epäoikeudenmukaiseksi ja julmaksi, etten koskaan voisi kunnioitusta tätä tahoa kohtaan osoittaa.
Jumaluuden rakkaus ei ole ehdollista, vaan se on rakkautta kaikkea olevaa kohtaan.
Kenelläkään täällä ei ole oikeutta tahi asemaa muita lähteä tuomitsemaan - ja silti raamattu kädessä haetaan tuomiota muille - ja jopa itsellekin. Tästä ei ole kristillisyydessä kyse, sikäli olen mitään tämän uskonnon periaatteista ymmärtänyt. Siis periaatteessa - käytännössähän mitä uskovaisempi on, sitä julmemmin ja kylmemmin jumalan ruoskalla kanssaihmisiään valtaistuimeltaan sivaltaa.
En suostu häpeämään itseäni, alentamaan itseäni, nöyrtymään, pyytelemään anteeksi - sillä minulla ei ole homoseksuaalisuudessani mitään hävettävää. Kristillisin termein voisin sanoa, että minut on luotu yhtälailla jumalan kuvaksi, kuin kuka muu tahansa, ja rakkauteni naista kohtaan on vain ja ainoastaan kaunis ja ihana asia - niille jotka sen niin mieltää - itseasiassa jumaluuden ilmentymä.
Minulla on monenlaista krahnaa kristillisyyden kanssa... jo lähtien siitä, että se on miesten uskonto, jossa feminiiniselle jumaluudelle ei ole sijaa. Mutta en halua mennä siihen nyt sen pidemmälti.
Toivon, että löydät rauhan sydämmessäsi, sillä olkoot uskosi mikä vain, on tämä rauha saavutettavissa sinun ja mieltämäsi jumaluuden välillä. Oli se sitten kristillinen tahi ei.
Viimeisinä sanoina sanoisin nämä: älä etsi vastauksia raamatusta, ennemmin katso sydämeesi, aitoon rakkauteesi, jonka tiedät olevan puhdas, aito ja kaunis - sellainen, joka ei tuomitse, vaan ymmärtää, syleilee ja hyväksyy, vierittää kyyneleensä maailman pahuudelle ja hellästi hymyilee, yhteydessä kaikkeen elämään, kaiken olevan sieluun.
oon miettiny, että tarjoiskohan kirkko mahdollisesti alennettua kirkollisveroa niille vähemmistöille, jotka haluaa kirkkoon ehdointahdoin kuulua, mutta jotka eivät kuitenkaan ole oikeutettuja kirkon kaikkiin palveluihin...
Katsokaas... jos ei pääse naimisiin kirkossa, siitä pitäisi saada alennusta.
Epäselvempi asia on sitten nämä homoseksuaalien lapset... kirkon kannan mukaan niitä ei saisi ainakaan hedelmöityshoidoin hankkia. Mutta kaipa ne lie siunaa lapsukaisen, koska se kuitenkin on syytön kohtaloonsa.
Kirkossa nyt sattuu olemaan runsaasti ihmisiä, piispoja, teologeja, ym. jotka näkevät homoseksuaalisuuden vain yhtenä seksuaalisuuden variaationa, siis niin, että homo on Jumalan kuva siinä missä heterokin. Usein vain valitettavasti on niin että nämä ihmiset unohdetaan keskusteluista ja hyökätään kirkkoa vastaan instituutiona. Jälkimmäisen ymmärrän varsin hyvin, onhan kirkko toiminut juuri seksuaalieettisessa keskustelussa jarruna, lukuunottamatta siis sellaisia jumaluusoppineita kuin Martti Lindqvist, Wille Riekkinen, Mikko Juva, Raija Sollamo, Martti Nissinen, jne. jne. Le Petit Mortin hyökkäykset paljastavat syvän trauman tässä asiassa. Ei tässä keskustelussa hybriksellä, kiroamisella ja yli-ihmisopeilla eteenpäin päästä, etkä sinä, Le Petit Mort ole säälittävä homoseksuaalisuudessasi (homo minäkin olen) vaan sokeassa raivossasi. Toisaalta ymmärrän että ihmiset ovat vereslihalla suhteessaan kristinuskoon ja naamioivat sen ylimielisyyteen. Matilda ei ollut millään tavalla väärässä kannanotossaan, Le Petit Mort ylireagoi asiaan todella voimakkaasti. Minäkin satun rakastamaan naista, mutta se ei sulje Jumalan mahdollisuutta elämästäni, koskapa en koe Jumalan minua tuomitsevan vaan enemmänkin niiden jotka tulkitsevat väärin kristinuskon sanomaa.
Vai vereslihalla kristinuskon suhteen. ^_^
Suoraan sanoen tuo uskonto on tänne miekalla tuotu, monella tapaa epäeettinen aavikkokansojen uskonto, jolle ei sielussani ole mitään sijaa. On epäasiallista, että sitä opetetaan tunnustuksellisesti kouluissa, kärsin jo siitä - olisi ennemmin sekin aika luettu Kalevalaa.
Kristinusko symboloi minulle absoluuttista pahaa. Se pitää sisällään ihmisten nöyrryttämisen, synnillistämisen ja välillisen jumalsuhteen synnyttämisen instanssin kautta - liekauttamisen.
Kristinusko ei kunnioita luontoa, ihmisen luonnollista jumalallisuutta, välitöntä kosketusta jumaluuteen ilman välikäsiä.
Kristinusko ajoi minut ateismiin varmaan melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kun totesin sen epäeettiseksi joskus kymmenvuotiaana (kristilliset uskomukset eivät lähde tekojen punnitsemisesta, kuten esim. egyptiläiset, kts. Anubis).
Mutta mitä sitten tarkoittaa lähetyskäsky ? Otetaan siitä yksi opettavainen eläintarina:
"Lähetyssaarnaaja meni kertomaan eskimoille Jeesuksesta ja selitti että jos ei usko evankeliumeihin, joutuu helvettiin. Vanha eskimo kysyi mitä sitten tapahtuu niille, jotka eivät kyseistä ilosanomaa koskaan kuule. Saarnaaja kertoi että tietämättömiä ei voi tuomita helvettiin vain koska he eivät ole evankeliumia kuulleet, joten he pääsevät taivaaseen. Vanha eskimo kysyi sitten, miksi ihmeessä saarnaaja oli hänelle - vanhalle miehelle joka ei enää uskomuksiaan tule muuttamaan - mennyt kertomaan jotain, jonka takia hän joutuu nyt kuolemansa jälkeen ikuiseen kärsimykseen."
Ennen muuten ei opetettu näin, vaan en koskaan saanut keneltäkään vastausta siihen, että mitä tapahtuu pienelle afrikkalaisella lapselle, joka ei koskaan kuule ilosanomaa. Näköjään tämä pikku "glitch" on korjattu s.e. taivaaseenhan ne pääsee.
Kristinusko on erityisesti lähetyskäskynsä takia imperialistinen uskonto. Se pyrkii jo perusteeseistään lähtien hävittämään muut uskomisen tavat. Tämä on melko anteeksiantamaton ominaisuus uskonnolle. Niinhän kerrotaan, että ristiretkien aikaan Jerusalemissa ristiritarit kahlasivat temppeleissä polviaan myöden veressä. Jokatapauksessa tämä kulttuuri-imperialistinen uskonto pyrkii edelleen assimiloimaan ihmisiä lähes keinolla millä hyvänsä liekaansa - yleensä auttamalla vähäosaisia, jotka ovat todella puolustuskyvyttömässä asemassa uskonnollisen manipulaation suhteen.
Erityisesti kristityt ovat tehneet pyhän kirjansa tulkinnasta oikean epäloogisuuden häpeäpilkun. Ei-ateistisen tai ei-agnostisen ihmisen kanssa tuntuu yllättävän usein olla täysin mahdotonta keskustella argumentoiden ja hyvän tieteellisen väittelytaidon mukaisesti. On totta, ettei logiikka sinänsä riitä metafysiikan alueelle sellaisenaan, mutta niin mielettömiä tulkintoja raamatusta tehdään, että on usein tullut mieleeni, että tämä on ehkä ollut yksi haitallisimmista teoksista länsimaisen historian aikana.
Kristillisyyden käsitys armosta ja anteeksiannosta on pahasti vinksahtanut. Ymmärrän toki kohtuullisuuden käsitteen, mutta sellainen jeesuksellinen anteeksiantaminen on pelkästään typerää. On tyypillistä, että toisen lammasmainen alistuminen nostaa toisessa esiin dominoivan sadistin, niin tässäkin. On aina parempi seistä sanansa ja periaatteidensa takana kuin ruveta nöyristelemään ja antamaan kohtuuttomuuksia anteeksi. Kristityiltä on hävinnyt tässä tavoittelussa täydelliseen nöyryyteen sellainen historiallinen konsepti kuin oikeudenmukaisuus. Toisinaan silmä silmästä on täysin oikeudenmukaista, joskus ehkäpä jopa kohtuullista, jos olosuhdetekijät viittaavat siihen, ettei kyseessä ole eriarvoisuuden aiheuttama epätoivoinen teko.
Ja sitten tähän jumalan armoon. Ihan oikeasti - tällaiseltako jumalalta minä haluan hyväksynnän, jonka seuraajat tuhoavat tieltään kaiken muun kuin kristillisen assimilaation, kuin pahimmatkin borgit ? En arvosta, en kunnioita, en siedä tällaista oppia, joka näennäisen hyvyyden varjolla jatkaa alistuksen marssiaan.
Vai hybris ? Kunnioitan niitä, jotka sen ansaitsee - ja kristilisten jumala ei kuulu tähän kategoriaan. Kunnioitus tulee ansaita, ei käskeä - "kunnioita isääsi ja äitiäsi" - sanotaan sanassa - hyvä esimerkki käskystä, komennuksesta, johon pitäisi alistua, on se sitten oman omantunnon myötäistä eli ei. (Hybris muuten on kreikkalaisten konsepti, ei kristittyjen.)
Mielenkiintoinen nyanssi on myös helvetin kadottaminen, tilalla nykyään lienee vain kadotus, ikuinen kuolema - jos ei-kristityt pääsevät taivaaseen, niin tarkoittaako tämä sitä, että buddhalaiset pakotetaan sinne, sillä hehän pyrkivät nimenomaan pois tästä elämien kierteestä ?
En voi muuta tehdä, kuin sydäntäni kuulla. Ja se selkein sanoin monin sen osoittaa, mm. ylläolevin perustein, etten voi kristinuskoa hyvin katsoa. Varmasti senkin piirissä on hyviä ihmisiä, mutta edelleen jää yksi ongelma - jokainen aito kristitty uskoo kristinuskon ilosanomaan aidosti ja rehellisesti - minkä seurauksena jokainen tällainen ihminen sisimmässään tietää "totuuden" paremmin kuin minä. Mitä minun tulisi tästä ajatella, että kaiken keskustelun ja puheen jälkeen - ja jo sitä ennen on toisen mieli valmiiksi laitettuna - herran totuuden kannalle. Puhe on siis turhaa, ja ajatus, sillä kristitty ystäväni aina on askelta korkeammalla totuuden portailla omassa mielessään - nojaten pelkästään uskontoonsa, uskoonsa, uskomuksiinsa... Miten voisin tätä kunnioittaa - ajattelua, joka asettaa minut heti alunperin jo väärinajattelijan asemaan...
Uskonnot on suurelta osin perhanan vaarallisia, eikä tämä ole vain kristinuskon ominaisuus. Jos ei sydän ja järki löydä keskitietä, niin ei koskaan voida puhua mistään mielekkäästi.
"Kirkossa nyt sattuu olemaan runsaasti ihmisiä, piispoja, teologeja, ym. jotka näkevät homoseksuaalisuuden vain yhtenä seksuaalisuuden variaationa, siis niin, että homo on Jumalan kuva siinä missä heterokin. Usein vain valitettavasti on niin että nämä ihmiset unohdetaan keskusteluista ja hyökätään kirkkoa vastaan instituutiona."
Näinhän se on. "Kirkon kanta" ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin monien eri mielipiteiden yhteenliittymä, ja niitä mielipiteitä on laidasta laitaan niinkuin ihmisillä yleensäkin. Ev.lut. kirkko on nykyään kuitenkin loppujen lopuksi aika avarakatseinen, vaikka sen suurimman mediatilan saakin fundamentalistit ja herätysliikkeiden polvirukoilijat, joilla ei ole ev.lut. kirkon kanssa mitään tekemistä.
Niin. Sateenkaariväki valittaa että kirkko ei ole yhteistyökykyinen, mutta joskus vaikuttaa siltä ettei sateenkaariväellä ole itselläkään halua olla yhteistyössä kirkon kanssa. Mitä tahansa kirkko tekeekin, se on aina tämän porukan mielestä väärin. Kuitenkin monet papit ja piispat ovat valmiita ojentamaan kätensä meille, mutta enpä ole nähnyt monenkaan meikäläisen tarttuvan siihen ojennettuun käteen. En tarkoita että pitäisi alkaa uskovaiseksi, vaan sitä että heidän kanssaan voi jutella, kertoa mikä kirkossa mättää, mitä sen toimintatavoissa voisi muuttaa ja miksi. Jos me emme kerro mitä ja miten pitää muuttaa, mistä he tietävät mitä tehdä?
No jos vaikka alottaisivat siitä, että pitäisivät päänsä kiinni homoseksuaalien asioista sekä hedelmöityshoidoista. Kutsuisin sitä... aselevoksi.
Se, että siellä on mukana osittain ihan kivoja ihmisiä ei lohduta millään lailla, jos instanssin kanta julkisuudessa on homoseksuaalien oikeuksia polkeva. Jo pelkästään se, ettei homoseksuaaleja vihitä kirkossa avioliittoon on mielestäni riittävä peruste sille, että valtiokirkon erityisasema tulisi purkaa, koska se rikkoo ihmisoikeuksia.
Itseasiassa nämä hiljaiset mukavat tyypit ovat pahimmasta päästä, sillä he sallivat tämän hihhuloivan fundamentalistiryhmän toimia ihan miten sattuu siellä kirkossa. Hiljaisuudellaan he siunaavat annetut lausunnot ja kannanotot.
"We must always fear the wicked. But there is another kind of evil, that we must fear the most, and that is the indiffence of good men."
Muutkin täällä varmaan tiennevät että termi "hybris" on kreikkalaista alkuperää. Ja myös sen, että kristinusko kehittyi pitkälti myöhäis-hellenistisen kulttuuriperinnön marginaalissa. Argumentoit lähinnä vanhojen kliseiden avulla:ristiretkeläiset kahlasivat polviaan myöten veressä, kristityt ovat kulttuuri-imperialisteja, Kalevala on eettisesti yhtä kestävä kuin Raamattu ja kristinuskon opetuksessa on kyse vihantäyteisen Aavikkojumalan opetuksen jatkumosta. Olet saattanut teologian tai teoreettisen filosofian alkeiskurssin lisäksi nauttia muutakin korkeampaa opetusta :D:D. Yritän kunnioittaa näkemystäsi, vaikka argumenttisi eivät vakuutakaan. Kulttuuri-imperialismin lisäksi kristinusko on vastuussa luostarilaitoksen ja sitä myötä hyväntekemisen ja armeliaisuuden harjoituksesta ja Aavikkojumalan opetukset jatkuvat Uudessa Testamentissa kiteytyen siellä ns rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta Jumalaa koko sydämestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näkemyksesi aavikkojumalasta on peräisin juutalaisuuden tulkinnasta nomadiuskonnon tulkintakehikossa, mutta siinä on, jos haluaa olla ilkeämielinen, myös ripaus antisemitismiä, ainakin natsit käyttivät kernaasti osin samoja argumentteja kuin Le Petit Mort. Sama uuspakanuuden kaipuu, ylimielisyys ja nietzsheläisellä hybriksellä terästetty keikarointi oli taustalla kolmannen valtakunnan ideologiassa jo 1800-luvun oppi-isiä myöten.
En allekirjoita kristillisen kirkon edesottamuksia vuosisatojen saatossa, ristiretkeläisten käyttäytyminen on moraalisesti täysin tuomittavaa. Sinulle lienee kuitenkin täysin toivotonta yrittää osoittaa mitä hyvää kristinusko on saanut aikaan maailmassa; alkaen luostarilaitosten toimimisesta sairaaloina ja vainottujen turvapaikkoina, jatkuen Dietrich Bonhoefferin taipumattomuudessa natsihallinnon edessä, Saksan maanalaisen kirkon ja monien Keski-Euroopan luostareiden ja yksittäisten munkkien ja pappien ja muiden kristittyjen toimintana juutalaisten pelastamiseksi, äiti Teresan työnä Intiassa, Venäjän katulasten pelastamisena, jne. Metafyysiisiin perusteisiin pitäytyvä argumentointi johtaisi kehäpäätelmiin,joten en aio edes yrittää sellaista. Mutta toivon että huomaat olevasi kristinuskon vastaisuudessasi aivan yhtä fanaattinen kuin kristityt tai islamilaiset fundamentalistit uskonsa pönkittämisessä. Haluan vielä korostaa ajatustesi yhtymäkohtia yli sadan vuoden takaiseen kiihkomieliseen pamflettikirjoitteluun, jossa pseudotieteellisesti pyrittiin todistamaan kristinuskon sairasmielisyyttä ja ala-arvoisuutta vedoten mm. Nietzscheen, jonka nämä kvasitieteilijät olivat ymmärtäneet tietenkin täysin päin helvettiä. Caveat! Mutta äärinäkemyksistä huolimatta toivon, että keskustelu voi silti jatkua.
Aiemmassa viestissäsi (eilen 7.11) sanoit näin: "... koskapa en koe Jumalan minua tuomitsevan vaan enemmänkin niiden jotka tulkitsevat väärin kristinuskon sanomaa."
Kertoisitko, mikä sitten on kristinuskon sanoman oikea tulkinta? Sinun tulkintasi vaiko se, että sinun tulkintasi on se ainoa oikea tulkinta?
Mistä tässä keskustelussa on enää kyse? Kristinuskosta, eksegetiikasta, raamatulla "päähän lyömisestä", vaiko ahdistuksesta oman lesboutesi ja uskosi välillä? Muiden keskustelijoiden mielen analysoinnista, tyyliin "...hyökkäykset paljastavat syvän trauman....etc, joita teksteissäsi tuot esiin?
Mielestäni tämä menee jo sinun monologisi, tai jopa paatokselliseksi julistamiseksi koko maailmanhistoria mukaan tuoden.
Tätä samaa keskustelua on tälläkin palstalla jo aiemmin käyty, samoin eräällä toisella lesbojen palstalla, täsmälleen sananmuotoisena: yksi luennoi ja analysoi, muut kertovet mielipiteistään, mutta lopulta "keskustelu" tyrehyy, koska muiden mielipiteet lyödään lyttyyn.
Jerry, mikä on todellinen ongelmasi ja hätäsi?
Ps. minua kristittynä loukkaa se, että toinen kristitty penää aina vain omia oikeuksiaan ja huutaa ymmärrystä, mutta vastuuta ei stten enää muista kantaakaan.
Ja, vielä, anteeksi vaan, mutta kotisakastissa nauretaan jo.
Ensinnäkin - et mitenkään pystynyt kaatamaan esittämiäni argumentteja. Panettelit niitä varsin kattavasti, mutta ilman asiasisältöä.
Vetoat luostarilaitokseen ja kristittyjen tekemään armeliaisuuden työhön - en pysty kuitenkaan näkemään, että toisten ihmisten auttaminen olisi vain kristittyjen ominaisuus, vaan yleisinhimillinen. Toistan mielipiteeni siitä, että uskon tuputtaminen heikko-osaisille avunannon kylkiäisenä on epäeettistä.
Kristityt aina vetoavat siihen, mitä vanha hippi jutteli, että rakkaus on tää juttu, jne. Itseasiassa mulla ei oo mitään ongelmaa tän vanhan hipin suhteen, sen kanssa olis varmaan ollu ihan mukavaa keitellä sumpit ja ottaa tässä pari aamiaisleipää.
Ongelmana on se, että tämä kristittyjen rakkaus jä ä vain puheen tasolle. Mainittakoon nyt sitten vaikka nämä kannanotot homoseksuaalisuuden ja hedelmöityshoitojen suhteen. Missä näissä kannanotoissa näkyy se, mitä vanha hippi opetti ? Tää mua panee korpeemaan ja huolella - aina vetäydytään jeesuksen pyhyyden temppeliin ja suurempaan kristilliseen ylevyteen, kun tulee arvostelua, mutta muutoin porskutellaan kuin siat pellossa. En voi olla pitämättä elävää kristinuskoa epäaitona, kaksinaismoralistisena ja epäuskottavana.
Tiedän toki, että olen tulisieluinen ihminen, enkä sitä koeta peitelläkään - ja tuskin se onnistuisikaan. Huvittavaa on sinänsä, että vertaat minua fundamentalistehin, ilmeisesti edellyttäen, että minun pitäisi toimia jotenkin arvokkaammin kuin heidän. Tämä on mielestäni sikäli huvittavaa, että on typeryyttä jättää toiselle osapuolelle välineitä, joita ei itse käytä. Tiedän tasan tarkkaan - ja luulisi sinunkin tietävän - ja tiedäthän - sen näkee kirjoituksestasi - ettei ihmisiä ole koskaan vakuutettu järkiargumentein, vaan vetoamalla heidän tunteisiinsa - niinhän sinäkin teet tuolla muutaman ad hominemin muodossa, ne ovat varmaan oikein hauskoja sellaisen mielestä, joka on lähellä kantaasi noin alunperinkin.
Ja vielä tuosta ylimielisyydestä, ystäväiseni - se on vain luonnollinen vastareaktio kristilliselle nöyristelylle, joka on suorastaan halveksittavaa, ei sille mitään voi. Tiedätkö, että aikanaan on ollut tapana paitsi pyytää jumalilta, myös vaatia heiltä ja jopa uhkailla heitä ?
Tosiasiassa mä en ymmärrä kristittyjen mielenlaatua, en ymmärrä ollenkaan sitä, että miksi halutaan kumartaa vieraan maan jumalaa, en ymmärrä sitä, miksi hyväksytään valtionkirkko, miksi alistetaan lapsesta asti ihmiset aivopesulle kouluissa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen muodossa, pakollisten aamunavausten, ja niin pois päin. En ymmärrä sitä, että miksi niellään patriarkkaainen uskonto, jossa naiselliselle jumaluudelle ei ole mitään sijaa - mikä omalta osaltaan polkee naisten itsetuntoa perusteitta - hyväksy joko isä jumala, tahi sitten sukupuoleton sielu - sellaisenaan sinulle ei ole paikkaa. Kristillisyys on minusta kapula rattaissa, viiteryhmä joka ilman järkiperusteita vastustaa ihmisten perusoikeuksia vain siksi, että he eivät ymmärrä, vaan pelkäävät - vaikkeivat sitä myönnäkään. Inhimillisen heikkouden viiteryhmä, tässä mielessä.
Erityisesti en ymmärrä luterilaisuutta - tai protestanttisuutta kai yleensäkään noin kirkonmenojen puolesta... jumalauta että siellä kirkossa on tylsää. Ehkä mä en olis näin kypsähtänyt siihen touhuun, jos mua ei olis toistuvasti sinne pakotettu. Uskonnon harjoittaminen voi olla varsin elämyksellistä, mutta ainakin suomessa siitä on tehty varsinainen irvikuva, kirkot on kamalia paikkoja - ne on ulkoisesti rumia ja sisäisesti kuin jotain katumushuoneita. Missä on kaikki kaunis ja elähdyttävä ? Missä on kaikki mystinen, lumoava ? Ei missään. Varsinkaan viimevuosikymmeninä rakennetuissa jumalanpalvelun betonimökeissä.
Koko kristillinen puuhastelu on jäänyt mulle ikuiseksi mysteeriksi... miksi ihmiset haluavat nöyristellä kurjissa kirkoissaan synneissään kärvistellen ? En ymmärrä sitä, en näe siinä mitään kaunista tai ylevää. En näe siinä mitään kiintopistettä, johon haluaisin tai voisin identifioitua.
Mutta enpä tunnu ymmärtävän montaa muutakaan asiaa. Ymmärrän kyllä puita. Mutta mitäpä siitä sen enempää. Minä en ymmärrä, sinä et ymmärrä, ollaan sitten ymmärtämättä toisiamme. Toisin kuin sinä, minä en edes yritä leikkiä niin hienoa ihmistä, että väittäisin hyväksyväni kantasi... ,sillä tiedän, että se ylimielisyys josta minua syytät sykkii jokaisen kristityn sydämessä - eittämättömänä jumalallisena totuutena siitä, että on uskon asioissa oikeassa.
Toisin kuin kristityt, mä en pyri olemaan sen paremepi kuin olen. En peittele enkä vähättele omia virheitäni, mutten myöskään kulje pää kumarassa vain siksi, että niin kunnon ihminen tekee. Olen sitä mitä olen - aidosti - hyvässä ja pahassa.
Halveksin kristittyjä siitä, että he asettavat jumalansa minun jumalieni yläpuolelle, siitä, että he asettavat oman totuutensa omani yläpuolelle kykenemättä sitä perustelemaan rationaalisesti ja siitä, että he ovat niin pöyhkeitä, että oikeasti he vielä katsovat asiakseen assimiloida kaikki toisinajattelijat lähetyksensä avulla.
Kristillisyys on typeryksen uskonto, joka haluaa valmiita vastauksia. Kehittyneempi hengellisyys on laadultaan paljon avoimempaa ja vaihtoehtorikkaampaa - kristityillä ei ole lopullista totuutta, vaikka he sen omaamiseen lapsenomaisesti uskovatkin.
Halveksin kristittyjä siksi, että he antavat julkisivunsa syytää suvaitsemattomuuden, pelon ja sydämettömyyden sanoja, väittäen samalla olevansa ainoita oikean tiedon omaajia.
Kristittyjen pelko ja viha erilaisuutta kohtaan - kristillisen kirkon toiminta yhteiskunnallisen muutoksen jarruna, kristillisen uskonnon ihmistäv syyllistävä ja nöyryyttävä laatu - tämä kaikki on
arvojeni vastaista, omantuntoni vastaista - miksi siis kuvitellakaan, että kääntäisin kristillisesti sen toisen posken ? Eiväthän edes kristityt tee näin, kunhan puhuvat.
Do as I say, not as I do - siinäpä se kristillisyys tiivistyy. Katsotaan, että on varaa tulla muille kertomaan, että miten tulee elää, ja silti ei kyetä itse toimimaan esimerkkinä. Missä on uskottavuus ?
Suoraan sanoen kristillinen etiikka ei herätä mielessäni kummoistakaan kunnioitusta. Sekulaari etiikka ajaa saman tarkoituksen ongelmitta, ilman ylimääräistä - eettisyys on helposti yhteiskunnallisesti perusteltavissa. Kaiken lisäksi, tämä kristittyjen "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" on sinänsä epätäydellinen eettinen ohje - se ei sisällä ollenkaan "equal opportunity":ä - mikä kyllä myös näkyy tänäpäivänäkin kristillisten instanssien kannanotoissa - eihän homoseksuaaleille tarvitse suoda lapsia, kunhan me rakastamme heitä - ja jos emme me siihen pysty, niin kyllä jeesus pystyy.
Siis please. Olenko mä muka ainoa, joka näkee miten totaalisen ylimielistä ja tekopyhää tää länkytys on ?
Jos sinä todella toteutat vanhan hipin sanomaa elämässäsi, niin hyvä sitten. On vain kyseenalaista, että voidaanko edes puhua kristillisyydessä tässä yhteydessä - sillä on yleisinhimillinen eettinen periaate, että toimitaan kohtuullisesti lähimmäisiä kohtaan.
Sitten on vielä nämä armo-jutut tuossa kristillisyydessä, jotka on mielestäni täysin puupäisiä, mutta olkoot jo. Mulla on muutakin tekemistä kuin kirjoittaa tätä, jos vaikka menisin tiskaamaan - sillä tiedän hyvin, että uskomuksesi pidät, eikä ole vallassani asiaan vaikuttaa, ehkä ei ole tarpeenkaan olla.
Tässä kuitenkin muutama sana mitä tuli mieleeni. Freyja hymyilkööt rohkeille.
En koe Jumalan tuomitsevan minua, mitä sitten? Tarkoitin niitä kristittyjä jotka tulkitsevat omasta mielestäni väärin kristinuskon sanomaa ja tuomitsevat lesbouden ja homouden. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä. Tulkintani ei pyrikään olemaan ainoa oikea, vaan keskustelua herättävä, missä nähtävästi ainakin jotenkuten onnistuin, kuin sain ärsytettyä teidät mukaan. Maailmanhistoria on aika tärkeä juttu. Viimeksi ei päästy kuin 1800-luvun loppupuolelle, joten vielä on historian taivalta käymättä muutama tuhatta vuotta. Le Petit Mort ehti kyllä jo tahollaan muinaisiin egyptiläisiin, ja Suomen pakanuuden aikaan, kuten ehkä huomasitkin.
Älä ole huolissasi, Jerryllä ei ole mitään erityistä hätää, mitä nyt vähän väsyttää ja päätä särkee raskaan päivän jälkeen. Entä itse, onko kaikki hyvin?
En edes onnistunut tyrehdyttämään keskustelua epäilyistäsi huolimatta, sehän lainehtii täällä kiivaana vuona.
Ja, voin vakuuttaa, että kannan vastuuta tällä hetkellä enemmän kuin olisi yhdelle lepakolle hyväksi, ehkä se vähän pitää stressiä.
P. S. Minusta on mukavaa, että keskustelussa kalistellaan välillä peitsiäkin. Ranskalaiset ja italialaiset pitäisivät tätä keskustelua ihan nynnynä :D :D!
Hyvää yötä
Tarkoitukseni ei ollut panetella, ystäväiseni, vaan kärjistää. Sorry, jos sain sinut vetämään sen kuuluisan herneen nenään. Kristittyjen auttaminen ei ole vain kristittyjen ominaisuus, en väittänytkään sellaista; en nimittäin puhunut mitään muiden uskontokuntien edustajista ja auttamistyöstä, mutta toki tiedän, että islamilaisetkin antavat almuja ja hindut suojelevat kaikkea elämää, koska uskovat reinkarnaatioon, jne.
Siinä olemme samaa mieltä, että uskon tuputtaminen on epäeettistä, mutta nyt ei ole kyse tuputtamisesta vaan keskustelusta, jonka ystävämme Trohet tulkitsi erehdyksessä monologiksi. Enpä tiedä, kumpi meistäkin kahdesta tässä enemmän on paatoksellista monologia pitänyt, sinä vai minä.
Sinä taidat sotkea kristinuskon sanoman ja kristittyinä itseään pitävät ihmiset toisiinsa. Eivät islamilaiset fundamentalistitkaan ole onnistuneet hävittämään itse islamin uskosta aivan kaikkea eettisesti kestävää. Saat olla ihan rauhassa mielipiteinesi, mutta se sinunkin on ateistina tai uuspakanana (kantasi jäi minulle hieman epäselväksi) myönnettävä, että länsimaiseen sivilisaatioon (kaiketi) kuuluvana olet sidottu kristilliseen kontekstiin, tahdoit tai et. Nimittäin kirkko ja kristinusko ovat vaikuttaneet jo parin tuhannen vuoden ajan länsimaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja päinvastoin. Tästä asiasta et kykene irtautumaan paitsi ehkä muuttamalla toiselle planeetalle.
Vertaan sinua fundamnetalisteihin, koska
argumentointisi on kovin pamfletinomaista, enkä todellakaan edellytä sinua toimimaan eettisemmin kuin edellä mainitut. Miksi edellyttäisin?
Tunteisiin vetoamista en harrasta sen enempää kuin sinäkään tahollasi; totesin OMANA MIELIPITEENÄNI, että kirjoituksesi toivat mieleeni tiettyjä yhtymäkohtia muutamiin historian suuriin ajattelijoihin. Olisit pikemminkin otettu asiasta.
Vanhan hipin sanoma pitänee edelleen paikkansa, mutta tuskinpa kovinkaan moni meistä osaa sitä omassa elämässään toteuttaa. Sen voin täysin rehellisesti tunnustaa, että minua paremmin siihen ovat pystyneet aika monet muut ihmiset, Gandhia ja Martin Luther Kingiä myöten.
Rehellisyyden nimissä, kyllä minä aidosti kunnioitan näkemystäsi, koska olet kristinuskon vastaisuudessasi paljon rehellisempi ja aidompi kuin noi tuolla kirkkohallituksessa istuvat hurskastelijat, jotka nytkin pohtivat päät kuumina siellä, onko meidänlaisillamme ihmisillä oikeutta rakastaa toisiamme ja saada vielä, Herran tähden, lapsia hedelmöityshoitojen avulla. Joten jopa meilläkin näyttää olevan jotain yhteistä; vihassamme tekopyhyyttä, kaksinaismoraalia ja omalla kohdallani, valheellista ja tuomitsevaa kristilliyyttä kohtaan.
Hyvää yötä sinullekin. Ja Jumalan siunausta.
...ja hyvää huomenta.
Kiitos vastauksestasi ja selvennyksestä. Hyvä kuulla, että voit kutakuinkin hyvin. Ymmärisin kyllä koko ajan, mistä puhuit, kysyin siksi, koska en myöskään minä tajua sitä, miksi kristityt tuomitsevat toisiaan, ihmisiä, hyvänen aika.
Mitäs jos annetaan niiden kirkkohallituksen jäärien meuhkata rauhassa keskenään, mikäs hedän päänsä kääntäisi. Kyllä, olen pessimisti.
Jos heitä paukuttaisi Raamatulla päähän huolesta alkoholin kulutuksen jatkuvasta kasvusta, hyvinvointiyhteiskunnan romuttumisesta ja siitä, että ihmisen arvo mitataan nykyään entistä enemmän rahassa, samalla voimalla kuin he paukuttavat meitä syntisiä, perhearvoja murentavia lesboja, saattaisi alkaa tuntua omatunnon kolkutusta niisäkin päissä. Kollektiiviinen välittäminen: minun utopistinen toiveeni. Voi,tuosta aiheesta voisin puhua loputtomiin!
Äh, lipsahdin hiukan sivuraiteelle näin aamutuimaan, enkä tainnut sanoa mitään järkevää sanan säilää kalisuttavaa.
Keskustelu jatkukoon, anna mennä vaan. Mielestäni sinulla on paljon tärkeää sanottavaa ja sanallinen kyky ilmaista itseäsi. Monologitunne tuli siitä, että kirjoituksesi oli aluksi yhtä pitkää pötköä ilman kieliopillista jäsentelyä ja sellaista on väsyttävä lukea. (joo, olen kielioppifriikki).
mvh. Trohet.
ps. koeta välttää joulustressi, kaupallinen pakkosyöttö alkaa jo!
Kirjoitat oivaltavia ideoita. Tuossa edellisessä kirjoituksessasi mm. se idea, että kirkkohan voisi alentaa veromaksuja homoilta, koska he eivät saa kirkolta samoja palveluja kuin heterot :)
Jos asiaa tarkastellaan oikeudenmukaisuuden ja juridiikan kannalta, niin silloin kirkon tosiaan pitäisi alentaa veromaksuja niiltä, joille kirkko ei samoja kirkollisverorahoin ylläpidettäviä palveluja tarjoa.
Monessa muussakin kohdin sinulla on upeaa oivallusta, johon on helppo yhtyä. Kuitenkin olen asenteessani uskontoja kohtaan eri mieltä kuin sinä. yritän selittää.
Se, mitä kirjoitat kristinuskon Jumalasta, on totta. Se Jumala on raakalainen, oikea sadisti, Raamatun mukaan. Mieti esim. vaikka sitä, että Vanha testamentti kertoo kuinka Jumala surmasi Israelin kautta miljoonia naisia, lapsia ja miehiä ihan vaan sen tähden, että he eivät olleet juutalaisia, vaan toisien uskontojen edustajia.
Tässä Jumala asettuu mielipuoleksi, järjettömäksi sadistiksi, koska Hän ei ollut antanut juutalaisille käskyä julistaa muille ihmisille juutalaisuutta ja opettaa näitä muita juutalaisiksi. Jos näille "vääräuskoisille" olisi edes Jum ala tahtonut opettaa juutalaisuutta ja vasta sen jälkeen tapattanut ne, jotka eivät olisi juutalaisuuteen kääntyneet, silloin siinä olisi jokin logiikka. Mutta Raamatun mukaan Jumala ei pienimmälläkään eleellä edes tahtonut opetuttaa näille miljoonille juutalaisutta, ts. Jumala ei edes tahtonut antaa heille mahdollisuutta olla juutalainen, vaan tapatti heidät tuosta vaan sen tähden, etteivät he olleet israelilaisia.
Minkäs ne miljoonat naiset ja lapset sille voivat, että eivät olleet syntyneet Israelilaisiksi? Ei mitään. Ja Jumala sitten vaan tapattu heidät Israelin kansan kautta ihan vaan sen tähden, että he olivat sattuneet syntymään Jumalan kannalta väärään uskontoon.
Aika raaka juttu. Koko Vanha testamentti kuvaa tätä ilmiötä.
Raamatun kuvaamassa Jumalassa on siis mielettömän järjettömän aggressiivisia ja julmia puolia, kuten
myös ylitsevuotavan rakkauden Jumalan puoliakin.
Miksi uskonnot ovat yksilöille hyviä, jos ihminen niihin tosissaan uskoo? Mitä tämä ns. Jumalan raakalaismaisuus oikein onkaan?
Ajattelen tätä psykoanalyytikoiden tavoin. Näkemykseni on sieltä omaksuttu, eikä omani.
Jokaisessa ihmisessä on potentiaalisena olemassa kyky järjettömään aggressiivisuuteen ja julmuuteen, kuten
myös kyky rakkauteen. Ihmiselle on vaikeaa tiedostaa ja käsitellä omaa aggressiivisuuttaan ja julmuuttaan.
Hän tarvitsee itsensä ulkopuolisen kohteen, johon voi projisoida nämä omat puolensa
ja käsitellä niitä puoliaan tämän ulkopuolisen objektin ominaisuuksina.
Ts. tämä Jumala toimii ihmiselle objektina, jossa ihminen käsittelee tiedostamattaan oman
itsensä ominaisuuksia, joita ei kykene itsessään tietoisesti käsitellä. Myös sinä teet siten.
ts. sinunkin asenteesi Jumalaan heijastaa sinun itsesi kykyä tiedostaa ja käsitellä itsessäsi
itsesi julmia ja rakkaudellisia puoliasi.
Jumala on siis symboli. Ihminen ei tiedosta sen symbolisia funktioita ja niin kauan kuin hän
ei tätä symbolista puolta tiedosta, niin kauan hän uskoo tämän Jumalan todelliseen olemassa oloon.
Se ei ole huono asia, useinmiten, yksilön kohdalla. Se on luonnollinen psykologinen
mekanismi, jota ihmisen mieli käyttää tiedostamattaan.
Kun ei kykene omassa itsessään olevaa äärimmäistä julmuutta ja voimakasta rakkautta
tietoisella tasolla käsittelemään, on paras asia silloin, jos mieli heijastaa itsen ulkopuoliseen
objektiin nämä omat ominaisuutensa ja käsittelee niitä siinä. Jos ihminen ei projisoisi
näitä omia ominaisuuksiaan itsensä ulkopuolelle ja olisi kuitenkin kykenemätön
niitä käsittelemään itsessään, silloin yhteiskunnassa alkaisia tapahtua järjetöntä väkivaltaisuutta,
julmuutta ja kykenemättömyyttä ihmissuhteisiin (kykenemättömyys tasapainoiseen
ihmissuhteeseen olisi tässä tapauksessa juuri sitä, että ihminen ei kykene yhtä aikaisesti vihastumaan ja rakastamaan,
vaan heiluu voimakkaasti erilaisin purkauksin näiden kahden oman puolensa ilmentämisen välillä).
Uskonnot tarjoavat yksilölle symboleita, joiden avulla yksilön psyyke, mieli hoitaa
yksilöä. Jumala-kuva on tällainen asia. On siis parempi, että ihminen uskoo esim.
Raamatun Jumalaan ja tuossa Jumala kuvassaan tiedostamattaan käsitteleekin oman itsensä julmuuksia ja
rakkauden kykyään, kuin että hän menisi ja heiluttelisi kirvestä metrossa ensimmäiseen vastaantulijaan.
Uskonnot valjastettuna politiikkaan ovat vaarallinen ja tuhoisa ase. Sitä juuri Vanha testamentti
kuvaa: tapetaan toisia ihmisiä vetoamalla Jumalan käskyyn. Sitä on ollut myös kristinuskon
historia.
Se, että kirkko ei hyväksy meitä vähemmistöseksuaaleja täysin, sekin on sitä, että
valjastetaan uskonto poliittiseen tarkoitukseen. Seuraukset ovat olleet ympäri kristillistä
maailmaa tuhoisia vähemmistöseksuaaleille. Meihin on käytetty ja käytetään hengellistä,
henkistä, psykologista ja jopa fyysistäkin väkivaltaa Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Uskonto ja Jumala-kuva valjastettuna poliittisiin tarkoituksiin johtaa aina väkivaltaan.
Se on joko konkreettista fyysistä väkivaltaa (jota esim. Raamattu kuvaa) tai sitten rakenteellista
väkivaltaa (esim. sorretaan tai torjutaan jotakin tiettyä ihmisryhmää) ja myös henkistä sekä
psykologista väkivaltaa.
Mutta, uskonto ja Jumala-kuva ovat parhaimmillaan positiivinen ja hyvä psykologinen
keino yksilölle käsitellä tiedostamattaan oman itsensä vastakkaisia ominaisuuksia.
Yksilö ei tiedosta niin tekevänsä. Ts. hänen Jumala-käsityksensä on hänen psykologinen
keinonsa käsitellä itseään ja hänen Jumala-käsityksensä kertoo siitä, millä tavoin hän käsittelee
oman itsensä julmia/aggressiivisia puoliaan sekä rakkaudellisia ominaisuuksiaan.
Tämä koskee kaikkia uskontoja ja kaikkia yksilöitä. Myös ateistit ja muut ihmiset, jotka
eivät Jumalaan usko, ilmaisevat tiedostamattaan omaa itseään silloin, kun he ilmaisevat suhtautumistaan
Jumala-kuviin. Tämä on hyvä ja positiivinen asia, sillä myös ateistit ja he, jotka eivät
usko mihinkään metafyysiseen, tarvitsevat tätä symbolia ilmaistakseen ja käsitelläkseen
oman itsensä ominaisuuksia. He tekevät sitä aivan yhtä paljon kuin nekin, jotka uskovat
metafyysisiin ja johonkin jumalaan.
Kun esim. ateisti hiljoitellen kykenee käsittelemään oman itsensä julmia ja aggressiivisia
ominaisuuksiaan ja tasapainoisesti hyväksymään ne itsessään rakkauteen kykenevien ominaisuuksiensa
kanssa, silloin hänessä myös loppuu kielteinen suhtautuminen uskontoihin. Hän ei usko
uskontoihin, mutta hänen kielteisyytensä niihin päättyy ja hän hyväksyy ne tasapainoisesti
ihmiskuntaan kuuluvana ilmiönä.
Kun esim. uskovainen lesbo hiljoitellen kykenee kohtaamaan omassa itsessään olevia
aggressiivisia ja julmuuksiin kykeneviä ominaisuuksiaan yhtä aikaisesti rakkaudellisuuteen kykenevien
ominaisuuksiensa kanssa, silloin hänen Jumala-kuvansa muuttuu ja hän ei enää koe
lesboutensa ja uskonsa välillä ristiriitoja. Hän uskoo Jumalaan vilpittömästi, mutta hänen
sisäiset ristiriitansa loppuvat. Uskon ja lesbouden välinen ristiriita ei siten ole todellisuudessa
uskon ja lesbouden välinen ristiriita, vaan siinä on kysymyksessä paljon syvemmin ja laajemmin
siitä, että yksilö ei kykene tietoisella tasolla käsittelemään ja hyväksymään oman itsensä eri puolia.
Sitten kun hän siihen kykenee, sitten myös ristiriita uskon ja lesbouden välillä päättyy.
Summa summarum: kun yksilö on tasapainossa oman itsensä aggresiivisten ja rakkaudellisten
ominaisuuksiensa kanssa, silloin hänen suhtautumisensa uskontoihin ja Jumalaan myös muuttuu tasapainoiseksi
- oli hän sitten ateisti tai uskovainen.
> Tarkoitukseni ei ollut panetella, ystäväiseni,
> vaan kärjistää. Sorry, jos sain sinut vetämään
> sen kuuluisan herneen nenään.
En mä hernettä vetässy, huomautin vaan, että voimme toki jatkaa keskustelua siitä huolimatta ettet kyennyt kaatamaan esittämiäni argumentteja.
> Enpä tiedä, kumpi meistäkin kahdesta tässä
> enemmän on paatoksellista monologia pitänyt,
> sinä vai minä.
En alkuunkaan ihmettelisi, jos minä. Kirjoitan kuitenkin ensisijaisesti siksi että koen siihen tarvetta, ei niinkään, että kuvittelisin sillä olevan mitään merkitystä. Siksipä voin hyvin siirtyä monologiin, sillä sentyyppinen kirjoitusformatti on mulle hyvin luonteva. Musta olis varmasti tullut loistava saarnaaja. Oh, the irony.
> Sinä taidat sotkea kristinuskon sanoman ja
> kristittyinä itseään pitävät ihmiset toisiinsa.
No ehkä en oikeastaan - sanon vaan pohjimmiltaan, että "practice what you preach" tai suksi just sinne. Etiikka on olennaisempaa kuin siihen johtava polku, olkoot se sitten kristillinen tahi joku muu - kaikki tiet vievät kyllä Roomaan, mutta monet jättävät matkan puolitiehen...
"There are only two mistakes one can make along the road to truth; not going all the way, and not starting."
> se sinunkin on ateistina tai uuspakanana
> (kantasi jäi minulle hieman epäselväksi)
Koska en halunnut sitä tuoda esille, sillä jos olisin sitoutunut toiseen kantaan en olisi voinut enää argumentoida toisen kannan argumentteja käyttäen ajamatta itseäni umpikujaan. Mutta voin tyydyttää uteliaisuutesi - olen agnostinen teisti - mikä tässä olennaisimmin tarkoittaa sitä, että olen vakaasti sitä mieltä, että asioista päätettäessä tulee käyttää sekulaaria argumentointia.
Uskontoni puolesta taas...
"The object of the search for religious truth, which is a universal and a never-ending search, may be found through the Earth-Mother, which is Nature; but this is one way, yea, one way among many."
"...
17. For, yea, though it be nowhere written, it is a commandment most dear to all Reformed Druids.
18. And that commandment is this:
19. "Think for thyself, foolish one."
..."
> Vertaan sinua fundamnetalisteihin, koska
> argumentointisi on kovin pamfletinomaista,
Niin... Se vaan on vähintäin yhtä tärkeää, että miten sanoo kuin se, että mitä sanoo.
> Tunteisiin vetoamista en harrasta sen enempää
> kuin sinäkään tahollasi;
Hmm ? Mä yleensä vetoan tunteisiin paljonkin, kietoen vyyhdin argumentaatioita ja tunnelatauksia, sillä ihminen ei ole järki-olento, eikä häneen tehokkaimmin vaikuteta vain järjen sanoilla.
> kirjoituksesi toivat mieleeni tiettyjä
> yhtymäkohtia muutamiin historian suuriin
> ajattelijoihin.
Mihinkäs sitä kulttuuriaan pakoon pääsee, vaikken taida ollakaan lukenut ketään heistä, jotka mainitsit.
> Vanhan hipin sanoma pitänee edelleen paikkansa,
> mutta tuskinpa kovinkaan moni meistä osaa sitä
> omassa elämässään toteuttaa.
Niin, mutta mikä on oikea tulkinta tästä ? Sekö, että olen syntinen ruoja, kun en pysty täydelliseen - epäinhimilliseen ? Vai sekö, että onnistun melko usein ja olen itseasiassa aika hyvä ihminen ? On selvää, että kyseessä on ideaali ja sen tavoittelu - jota ei tietenkään voida saavuttaa, mutta koko homman idea on tehdä parhaansa.
> olet kristinuskon vastaisuudessasi paljon
> rehellisempi ja aidompi kuin noi tuolla
> kirkkohallituksessa istuvat hurskastelijat,
Niin. Onko mitään niin vakuuttavaa kuin aitouden ja rehellisyyden alastomuus ? Practice what you preach. Ilman sitä ei ole mitään.
> Joten jopa meilläkin näyttää olevan jotain
> yhteistä; vihassamme tekopyhyyttä,
> kaksinaismoraalia ja omalla kohdallani,
> valheellista ja tuomitsevaa kristilliyyttä
> kohtaan.
Aye. Ehkä sinä keksit jonkin hyvän tavan toimia. Minä jatkan kristillisen kirkon arvoperustan kyseenalaistamista.
> Hyvää yötä sinullekin. Ja Jumalan siunausta.
...but when we take
a good deep breath /
close our eyes and
feel a depth
in flight of dove
in blue of sea /
we recall again
what we can be
the little daughter
Mom has made /
to be exactly
what the world
awaits
by Trees
by Sky
by Earth and Sea /
Divine is what
we were meant
to be
Have this trust /
and you will
see
That the Love
in you
without a doubt /
an endless flow
with no amount
It pours thru you
thru Soul and heart /
it fuels you
it's Spirit's spark
It channels from
the deepest core /
Our Mother's Soul
comes to fore
The deepest truth
of things lost is /
that nothing in us
is amiss
We are of Her
we are of Love
we are of Nature
rocks and Trees
There is no you
There is no me
it's all a part
of unity
> Ihmiselle on vaikeaa tiedostaa ja käsitellä omaa
> aggressiivisuuttaan ja julmuuttaan.
Hmm. Ehkä se voi olla noinkin. Minulle aggressiivisuus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa, ei hyvä eikä paha - ei naarastiikeri ole paha puolustaessaa pentujaan.
> Ts. tämä Jumala toimii ihmiselle objektina,
> jossa ihminen käsittelee tiedostamattaan oman
> itsensä ominaisuuksia, joita ei kykene itsessään
> tietoisesti käsitellä. Myös sinä teet siten.
Tämä lienee mahdollista.
> ts. sinunkin asenteesi Jumalaan heijastaa sinun
> itsesi kykyä tiedostaa ja käsitellä itsessäsi
> itsesi julmia ja rakkaudellisia puoliasi.
Tämä ei kyllä aukottomasti seuraa edellisestä.
> Jumala on siis symboli. Ihminen ei tiedosta sen
> symbolisia funktioita ja niin kauan kuin hän
> ei tätä symbolista puolta tiedosta, niin kauan
> hän uskoo tämän Jumalan todelliseen olemassa
> oloon.
Mielenkiintoista... Mä nimittäin olen selittänyt itselleni asian vähän tämäntapaisesti: Järkipuolella olen ateisti, tunnepuolella taas teisti - enkä näe siinä ristiriitaa, vaikka se näennäisesti (?) loogisesti siinä onkin. Etsin tavallaan tässä ennemmin toimivaa kokonaisuutta kuin lopullista totuutta. Minulle tämä on toiminut hyvin.
> Kun ei kykene omassa itsessään olevaa
> äärimmäistä julmuutta ja voimakasta rakkautta
> tietoisella tasolla käsittelemään, on paras asia
> silloin, jos mieli heijastaa itsen ulkopuoliseen
> objektiin nämä omat ominaisuutensa ja käsittelee
> niitä siinä.
Varmaankin näin.
> Jos ihminen ei projisoisi näitä omia
> ominaisuuksiaan itsensä ulkopuolelle ja olisi
> kuitenkin kykenemätön niitä käsittelemään
> itsessään, silloin yhteiskunnassa alkaisia
> tapahtua järjetöntä väkivaltaisuutta,
Slippery slope. En usko, että A:sta automaattisesti seuraa tämä kauhistuttava B.
Vetoat tässä myös haluuni pitää yhteiskunta kasassa, mikä sekään ei ole looginen, vaan tunnepohjaan vetoava argumentointi - essentiaalisesti uhkaaminen, pelottelu - jos en hyväksy edellä sanomaasi tuomitsen yhteiskunnan turmioon.
> Uskonnot tarjoavat yksilölle symboleita, joiden
> avulla yksilön psyyke, mieli hoitaa
> yksilöä. Jumala-kuva on tällainen asia. On siis
> parempi, että ihminen uskoo esim.
> Raamatun Jumalaan ja tuossa Jumala kuvassaan
> tiedostamattaan käsitteleekin oman itsensä
> julmuuksia ja rakkauden kykyään, kuin että hän
> menisi ja heiluttelisi kirvestä metrossa
> ensimmäiseen vastaantulijaan.
Edelleen en usko, että jumalaan uskomattomuus johtaa kirveenheilutteluun. En väitä vastaan, etteivätkö symbolit olisi tarpeellisia, kyseenalaistan sen sijaan sitä, että onko kristillisen kirkon tarjoama symboliikka todellakin se, mitä me haluamme tarjota.
> Uskonnot valjastettuna politiikkaan ovat
> vaarallinen ja tuhoisa ase.
Mikä tahansa absoluuttinen uskomusjärjestelmä on vaarallinen. Sen takia nimenomaan kriittisyys ja kyseenalaistaminen on niin helvetin tärkeää. Uskonto, jossa ei saa kyseenalaistaa asioita on potentiaalisesti vaarallinen.
> Se, että kirkko ei hyväksy meitä
> vähemmistöseksuaaleja täysin, sekin on sitä,
> että valjastetaan uskonto poliittiseen
> tarkoitukseen.
Niinkuin aina, mihin milloinkin.
> Uskonto ja Jumala-kuva valjastettuna
> poliittisiin tarkoituksiin johtaa aina
> väkivaltaan.
Ei välttämättä, mutta se oikeuttaa sen - mikä lienee oikeastaan sama asia. Ihmisethän vain odottavat oikeutusta sille, että he voivat oman verenhimoisuutensa tyydyttää.
Valitettavasti, niin minäkin. En voi mitenkään kaikessa intellektiudessanikaan nousta inhimillisyyteni yläpuolelle.
> Se on joko konkreettista fyysistä väkivaltaa
> (jota esim. Raamattu kuvaa) tai sitten
> rakenteellista väkivaltaa (esim. sorretaan tai
> torjutaan jotakin tiettyä ihmisryhmää) ja myös
> henkistä sekä psykologista väkivaltaa.
Niin... siis sivistynyt väkivallan muoto on nimenomaan välillinen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei tämä verhoaminen tee siitä mitenkään eettisempää - minä hyväksyn suoran väkivallan käyttämisen välillistä väkivaltaa vastaan. Tiedän, että tämä kanta ei ole n.s. yhteiskunnallisesti "sopiva", mutta näin kuitenkin ajattelen - ja ennenkaikkea tunnen.
> Mutta, uskonto ja Jumala-kuva ovat
> parhaimmillaan positiivinen ja hyvä psykologinen
> keino yksilölle käsitellä tiedostamattaan oman
> itsensä vastakkaisia ominaisuuksia.
Miksipä ei... Mutta minua häiritsee tässä tämä mustavalkoinen viha-rakkaus-astelema. Miksi jumaluuden symboliikan kautta nimenomaan käsitellään näitä asioita ? Joku tässä ei putoa kohdilleen... liian yksinkertaista, liian kärjistettyä, intuitioni sanoo, että sikäli kun tämä symboliikkateoria on pätevä, niin jotain mätää on tässä asettelussa: jumala = rakkaus/viha...
> Tämä koskee kaikkia uskontoja ja kaikkia
> yksilöitä. Myös ateistit ja muut ihmiset, jotka
> eivät Jumalaan usko, ilmaisevat tiedostamattaan
> omaa itseään silloin, kun he ilmaisevat
> suhtautumistaan Jumala-kuviin.
Oletetaan niin. Mitä se sitten tarkoittaa, jos ateisti suhtautuu jumalakuvaan a) välinpitämättömän neutraalisti b) lämmöllä c) aggressiolla ? Entäpä, jos hän suhtautuu eri jumalankuviin eri tavoin ? Kertoisiko tämä jotain enemmän tästä henkilöstä ?
Sikäli mikäli olen ymmärtänyt kantasi oikein, niin voin tehdä tällaisen maallikon pikapsykoanalyysin itselleni: Suhtaudun hyvin kielteisesti kristinuskoon, ja sen symboliikkaan. En kuitenkaan tee näin omien pakanallisten uskomusteni ja symbolieni suhteen.
Miksi ?
Kristillisyys edustaa minulle auktoriteettia, patriarkaalista järjestelmää, alistamista, nöyryyttämistä, sydämettömyyttä.
Omiin uskomuksiini liitäny taas enemminkin rakkaudellisuuden, lämmön, neuvottelevuuden, kyseenalaistamisen, hoivan ja turvan.
Suoraan sanoen tuossa paistaa kohdallani kirkkaana todella kahtiajakautunut suhtautuminen miehiseen/naiselliseen. Analyysin lopputulokseksi antaisin: Huonosti muodostunut suhde miehiin ja miehekkyteen, mikä ilmenee kaiken positiivisen lataamisen naiselliseen (jumalsymboliikkaan) ja kaiken negatiivisen lataamisen autoritaariseen maskuliiniseen (jumalsymboliikkaan).
Tästä voisi sitten vetää vielä jonkinlaisen sellaisen johtopäätöksen, etteivät maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuuteni ole rauhanomaisesti integroituneet kokonaisuudeksi.
Niin. Voihan se olla vaikka näin. Tai sitten jotain aivan muuta.
Pointtina kuitenkin mulla oli, että ei voida pelkistää kovin pikaisesti sitä, että mitä symboliikka merkitsee kenellekin, ja missä mielessä. Yllä on esitetty yksi mahdollisuus.
> Summa summarum: kun yksilö on tasapainossa oman
> itsensä aggresiivisten ja rakkaudellisten
> ominaisuuksiensa kanssa, silloin hänen
> suhtautumisensa uskontoihin ja Jumalaan myös
> muuttuu tasapainoiseksi
> - oli hän sitten ateisti tai uskovainen.
Hmm. Eli jonkinlainen psykologinen valaistuminen, psyyken kriisi väistyy ja tilalle astuu tyyni. Mielenkiintoinen teoria. En ole ihan varma, että mitä mieltä siitä olen, mutta mukavasti se antaa yhden ajattelu työkalun, kiitos sinulle siitä.
Tää avaa mielenkiintoisia näkökulmia tähän koko keskusteluun. Ensinnäkin, voidaanko enää puhua kristinuskosta - sillä sitä ei käsitetä yhtenäisesti ? Ihmiset mieltävät sen merkitykset jokatapauksessa eri tavalla - useallakin tasolla - ajattelun, kielen, symboolien sitomisen.
Jos taas lähdetään miettimään kristinuskoja, ajaudutaan mielenkiintoiseen tilanteeseen. Eri ihmisten mielissä kristinuskon symboliikka hahmottuu ehkä voimakkaastikin eri tavoin. Lopulta siis ei välttämättä edes puhuta ollenkaan samasta asiasta, vaan jostakin, mikä mielletään hyvin eri tavoin.
Mielenkiintoista on myös se, että jos ihminen reflektio itsensä jumalkäsitykseensä, hän puhuessaan uskonnostaan puhuukin itseasiassa itsestään - ehkä peloistaan, ehkä toiveistaan, ehkä ideaaleistaan.
Eli sitten voidaan seuraavaksi kysyä, että voidaanko kristinuskosta tuota teoriaa vasten edes puhua ? Kaipa - jos ollaan riittävän samoilla kantimilla peruskäsitteistä - siitä mitä kristinusko on ja ei ole. Mielestäni kuitenkin vaikuttaa siltä, että nimenomaan tämä on alue, mistä ollaan voimakkaimmin eri mieltä. Yhden kristinusko on toisen satanismi - niinpä keskustelu helposti johtaa melkoiseen mielettömyyteen, missä yksikään solmu ei tunnu aukeavan.
Onhan kristinuskolle olemassa ne perusmääritelmät, namely - Nikaian uskontunnustus - jonka periaatteessa kaikki kristityt joutuvat allekirjoittamaan. Ongelmana on se, ettei tämä juurikaan ota kantaa niihin kysymyksiin, joiden kanssa kristityt käytännössä painivat. Sitten lähdetään tekemään tulkintoja... ja niitä luonnollisesti on yhtä monta kuin tulkinnan tekijöitäkin...
Ihan hirveä sotku, josta ei mitään tolkkua voi edes tulla, kun sitä näin tarkastelee. Tulnen siihen tulokseen, ettei kristinuskosta voida oikein mielekkäästi puhua, koska se on niin huonosti määritelty sellaisilta osin kuin se arjessa usein kohdataan.
Lopulta kyse on vain mielipiteistä - "rakkauden ilosanomaa" tulkitaan sellaisella tavalla, mikä on oman arvomaailman ja maailmankatsomuksen mukaista - toiselle se sallii homoseksuaalien rakkauden, toisille ei.
On jo triviaalisti selvää, ettei uskontoa voida käyttää yhteiskunnallisen keskustelun argumentaatiossa. Sillä ei ole tieteellistä pohjaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mikään takaa sitä, että uskonnollisen argumentin esittäjä ei vain esitä omaa mieltymystään totena. Uskontopohjaiset argumentit eivät ole kaadettavissa, ja sen takia ne ovat kelvottomia tilanteessa, jossa etsitään jotain konkreettista ratkaisua konkreettiseen ongelmaan.
Kaiken tämänkään jälkeen en voi silti hyväksyä sitä, että millaisia kantoja kirkko asioistamme esittää. Vaikka ymmärrän, monellakin eri tavalla se ei tarkoita, että minun tulisi hyväksyä, tai että hyväksyisin. Edelleen olen sitä mieltä, että ken kirkkoon kuuluu osaltaan allekirjoittaa kirkon kannanotot. Joka ei niin tee osoittakoot sen teoin - joko ottamalla kantaa kirkonsisäisesti tahi eroamalla kirkosta - sillä muutoin syyllistytään välinpitämättömyyteen. Välinpitämättömyys ei ole pikku asia, sillä se osaltaan on myötävaikuttanut moniin katastrofaalisiin lopputuloksiin, kuten keskitysleireihin. Aivan samalla tavalla on kansalaisen velvollisuus äänellään ohjata valtion toimia, kuten on kristityn kirkon.
Ehkä on leppoisaa lopettaa tämä tähän:
"We must always fear the wicked. But there is another kind of evil, that we must fear the most, and that is the indiffence of good men."
Keskustelu pääsi näköjään todella vauhtiin ja aitoa pohdintaa tuntuu olevan ilmassa. Mulla on erikoistumistentti tulossa ja huomenna aikainen työpäivä, joten jatkan juttua paremmalla aikaa. Hyvä, että väärinkäsitykset tuli selvitettyä. Palaan asiaa.
Kyllä se vaan on raamatun mukaan syntiä. Mm. Paavalin kirjeissä se tulee monessa kohtaa selväksi. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä ja on aina valmis tarjoamaan anteeksiantoa sitä haluavalle Jeesuksessa Kristuksessa
Ja sitten te ihmettelette, että mulla on mennyt vati näitten kristittyjen kanssa, hihat palaa ja tukka on tulessa...
Olen nimittäin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, miten kristinuskoa tulisi tulkita - niinhän siinä sanotaan. Se on sellaista modernia sievistelyä väittää, että kristinusko olisi jotenkin suvaitsevaista. Kristinuskon suvaitsevaisuus perustuu, siihen että nöyrryt ja alistut heidän oppiinsa ja myönnät olevasi syntinen ja huono ihminen. Asia, mitä minä en koskaan tule tekemään, en kuuna päivänä, en kuolinvuoteellani. Ihmisellä on oikeus itsetuntoon ja ylpeyteenkin, kokemukseen siitä, että on hyvä ja kaunis - ja juuri tämän nämä saatanat haluavat meiltä riistää.
Häpeämättömät. Omissa raapustuksissannekin sanotaan, että älkää tuomitko, ettette tulisi tuomituiksi.
Jumala siis vihaa (syntiä). Aavikkokansojen jumala kai näin tekeekin.
Aavikkokansain jumala hyvä, minulle ei ole mitään anteeksipyydettävää, niin en anteeksiantoasikaan tarvitse. Ei niin, että sitä muutenkaan tarjoamillasi ehdoilla haluaisin - sieluni pyydät hinnaksi hyväksynnästäsi - hinta jota vain itse paholainen pyytäisi.
Helmeitä ovat kristityt siinä, miten he eivät tuomitse, vaan aina väistävät vastuunsa tuomareina s.e. vetoavat pyhään kirjaansa ja jumalan sanaan. Mitä pöyhkeyttä ja kaksinaamaisuutta - ettekö te näe, mitä te todella teette, oivalla, mitä todella sanotte, kuule, että sananne ovat vihan sanomaa, kaukana rakkaudesta, hellyydestä, jumalallisen syleilystä.
Vain mukahyvä jumala pyytää sinua toisen posken kääntämään vääryyden edessä, älkööt siihen teistä kukaan sortuko, sillä muutoin turtuu sydämenne maailman kauneudelle että rumuudelle - teistä tulee välinpitämättömiä, heikkoja, johdatettavia, jotain paljon vähemmän kuin se, miksi teidät on luotu.
Ainoa todellinen synti on synnintekijäksi tunnustautua, sielunsa myydä vieraan maan aavikkojumalan anteeksiannon alttarille, kovimmalla hinnalla. Parempi on jumalattomuudessa kuin sieluttomana taivaltaan jatkaa.
Le petit Mort puhuu niin vakuuttavasti ja viisailla sanoilla että mahtaa olla paljon kirjaviisautta luettu. Sana kuitenkin sanoo jotta Jumalan henki saa aasinkin puhumaan ja siksi uskallan vielä tänne ilmestyä.
On se vaan kumma että ne ihmiset jotka eivät ole uskossa niin tietävät uskonasiat parhaiten???
Se on Jumalan pyhähenki joka puhuu meille uskoville ja se on uskosta osattomille hullutus ja piste.
Tavoittele mortonkin pyhää henkeä niin loppuu sinulta tuo uskonsota ja voit kiitoksella päiviäsi viettää.
Ja jos ollaan yläpuolella niin antaa meidän olla, minä ainakin olen siitä hyvilläni että saan kuulua Jumalan väkeen.
Niinhän kuitenkin taitaa olla että paremmalla puolen tässä ollaan siis voittajan puolella:)
Että tälleen tänään.
Terveisin Matilda
Paavali puhui temppeliprostituutiosta ja silloin yleisenä tapana olleesta vihollisen alistamisesta raiskaamalla. Sitä paitsi Paavalin mukaan naimisiinkaan meneminen ei ollut erityisen hyvä ajatus ja hän oli muutenkin varsin sovinistinen henkilö, joten kannattaa miettiä hetki ennen kuin nielee purematta kaiken. Raamatun mukaan myös hiusten leikkaaminen lyhyeksi on synti, parran ajaminen lyhyeksi on synti jne., ja kirkkaimpana siellä myös sanotaan että yksikään synti ei ole toista suurempi. Joten menehän valistamaan myös kaikkia parrattomia miehiä ja lyhythiuksisia naisia.
Kristinusko ei tuomitse rakkautta vaikka ihminen sen tuomitsisikin. Homoseksuaalisuus ei ole pelastuskysymys vaikka fundamentalistit haluaisivat sen siksi jostain ihmeen syystä vääntääkin. En ole koskaan käsittänyt miksi se olisi pelastuskysymys, enkä varmaan koskaan tule käsittämäänkään.
No minun on kyllä sanottava etten tällaista tapaa uskoa tunne omakseni. Mulle usko ei ole mikään eliittiklubi jossa ei saisi arvostella ja kysellä perusteluja, eikä minusta se että Le Petit Mort ei usko, tee hänestä millään muotoa häviäjien puolella olevaa. Ei mulla ainakaan ole mitään lihaksia millä korottaa itseäni hänen yläpuolelleen, samoja sirpaleisia ihmisiä tässä ollaan kaikki. Mulla vaan on toivo siihen että joskus myös minä kelpaan, kaikessa rumuudessani, rikkinäisyydessäni ja epäileväisyydessäni, sinne "voittajien porukkaan". Sitä vaan ei päätä minä eikä sinä eikä kukaan muukaan tässä maailmassa, vaan se päätös on yksin siellä korkeimman kädessä.
Hlökohtaisesti olen muuten varma siitä että jos ja kun niitä taivaspaikkoja joskus jaetaan, siellä tulee melkoisia yllätyksiä vastaan. :)
En kai sanonut, etten usko mihinkään ? Sanoin vain, etten pidä aavikkojumalasta. On monia tapoja uskoa, ja toivoisin jokaisen uskontoon taipuvaisen ihmisen löytävän kauniin sellaisen. Vaikuttaa siltä, ettei kristinusko käytännössä tunnu läheskään kaikkien kohdalla tähän yltävän. On muitakin tapoja, ja etsivä löytää - sillä etsiminen on löytämistä tärkeämpää - tiedän sen omasta kokemuksestani. Olen voimakkaasti myös sitä mieltä, ettei todellinen etsiminen voi tapahtua vain yhden uskonnon sisällä. On kuultava useita suita, luettava erilaisia lauseita.
Eräs minulle tärkeä ihminen on sanonut niin, että hän uskoo, että jokaisella uskonnolla on jotakin annettavaa, mutta millään niistä ei ole koko totuutta. Toistaiseksi joudun olemaan samaa mieltä.
Samoin pidän aivan äärimmäisen tärkeänä henkilökohtaisen jumalsuhteen muodostamista, mikä on luonteeltaa yksityinen. Se on jotakin, mitä ihminen koko elämänsä läpikäy. Se ei saa olla rajoitettuna yhden tai toisen sanaan, tai kolmannen kirjoitukseen, sen on oltava omaa elämystä, omaa kokemusta, oman elämän kirjoittamaa suhdetta siihen suurempaan. Kukaan ei voi sinulle sitä kertoa, sanella tai rajoittaa - se on vain sinun ja jumaluuden välistä.
Mutta me ihmiset niin usein haluamme valmiita vastauksia - kerro minulle, kuka jumala on - kerro minulle, miten minun tulee elää - nämä me haluaisimme tietää, ymmärtämättä, että elämä on elettävä, ja vasta kokonaisena se muodostaa sen vastauksen.
Raamatun mukaan myös huononäköisyys on syntiä :)
Siellä kerrotaan, että Jumala tappaa jokaisen, jolla on huono näkö ja menee Herran temppeliin, sillä herra ei salli huononäköisten tulla eteensä.
Eikä tämä ole vitsi, vaan totta.
Niinpä Raamattumme mukaan jokainen kauko- ja likinäköinen, joka on Herran eteen mennyt, tulee kohtaamaan Herran tuomion ja Hänen itsensä langettaman kuoleman.
Niin se on Raamatussa.
Raamatussa myös kerrotaan, että miehet jotka leikkauttavat hiuksensa päänsä sivulta, joutuvat helvettiin, sillä hiusten leikkaaminen pään sivuilta on anteeksianatamaton synti Herran silmissä.
Eikä tuokaan ollut vitsi.
Niinpä ei montakaan uskovaista miestä ole Suomessa, joka olisi synnitön tuon kohdan mukaan. Siitä huo.imatta nuo syntiset miehet, jotka eivät edes syntisyyttään kadu, vaan yhä edelleen leikkauttavat hiuksensa päänsä sivuilta, jopa toimivat pappeina ja jopa menevät avioliittoon kirkossa, joka sentään pitäisi olla pyhä paikka. Vaan ei! Siellä ne lyhythiuksiset miehet edelleen ovat, eivätkä edes kadu sitä syntiään, että houksensa ovat leikatut. Yököttävää, vai mitä. Ja samat äijät sitten saattavat sanoa, että homojen parisuhteita ei tule siunata, koska homot eivät kadu syntejään!! Hoh hoijaa mitä kaksinaamaisuutta!
Kaiken synnillisyyden huippuhan Raamatun mukaan on mies, jolla on silmälasit (huono näkö) ja laeikatut hiukset, eikä kadu huonoa näköään, vaan valittaa ettei huononäköisyys ole hänen oma valintansa, ja hiusten leikkaamisen syntiä ei kadu tippaakaan. Ja sitten tämä tuplasyntinen kuvittelee, että hän olisi jotenkin otollinen Herran edessä, mutta ne syntiset, jotka sattuvat olemaan homoja, eivät olisi otollisia Herran silmissä. Hoh hoijaa mitä kaksinaamaisuutta.
mikä ihmeen tarve teillä kaikilla on yrittää selittää seksuaalista suuntautumista. mitä väliä sillä on miksi? ei osaa ymmärtää...
Koskaan ei ole lesbous ja usko ollut ongelma.
Minussa ne on kulkeneet käsi kädessä.
Totta ettei lesbous ole valittu. Valittua sen sijaan on kristinusko tai kristinuskoon uskominen.
Jos se on jollekin ongelma, niin pitäisi kai sitten ns. luopua kristinuskosta, sillä lesboudesta ei lesbo voi luopua. Eikö se ole selviö?
Mitähän varten Jumala luo ihmisistä lesboja ja sitten muka perään huutaa, että "syntinen syntinen luomus, luovu lesboudestasi jonka sinulle annoin" ?
kato, kun ne jotka sillei huutaa, ne on ihmisiä, eikä Jumala. Mutta joku ei tajua sitä ja sille tulee ongelmia itsensä ja uskonsa kanssa. Jumala ei niitä ongelmia aiheuta, vaan se, että se ihminen kuuntelee enemmän ihmisiä kuin Jumalaansa, eikä se käytä järkeään, vaan uskoo ihmisiin ja heidän Raamatun tulkintoihinsa sokeasti.
Vaikea juttu erottaa oma henkilökohtainen usko Jumalaan siitä, mitä on toisten ihmisten kautta omaksuttu tulkinta Jumalasta ja Raamatusta.
Niin kauan kuin em. on ongelma, niin kauan on uskovaisella lesbolla vaikeuksia sovittaa lesboutensa sihen mitä muut uskovaiset Jumalaa ja Raamattua tulkitsee. Ja koko sen ajan tuo pieni lesbo parka kuvittelee taistelevansa Jumala uskonsa ja lesboutensa kanssa, vaikka todellisuudessa hän taistelee vain toisten ihmisten Jumala tulkintojen kanssa.
Ei uskossa ja lesboudessa ole mitään vaikeutta yhteen sovittaa. Yhtä luonnollisia ja kokonaisvaltaisia asioita molemmat.
Kanattaako aina kaikki jakaa tuolla dualismi periaatteella, että tekee dualistisesta vastakkainasettelusta itselleen koko ajan ongelmia?
Elämännehän siinä kulutatte. Luuletteko tosiaan että Jumala tahtoisi teidän tuolla tavoin elämänne kuluttaa? Höpö höpö.
Entäpä..
Uskotteko, että Raamattu on Jumalan sanaa?
villi arvaus ? ^_^
Kissan korvilta näyttävät. Mun kissa on takaapäin ton näkönen. Muuten, koska tänne ilmestyi toi kristittyjen homojen ja lesbojen palsta. Siellä keskustelu tuntuu vähän oudolta ja ahtaalta (??)
Eipä tuo haittaa... Enköhän mä oot taas jo tarpeeksi tällä erää tästä aiheesta puhunu. ^_^
Itse taistelen myös kovasti tämän yhtälön kanssa.Olen erään vapaan suunnan seurakunnan aktiivi jäsen ja tietoisesti valinnut halunnut siihen liityä uskoon tultuani.Jo ennen uskoon tuloani olin ensi kerran ihastunut naiseen ja niihin aikoihinkin kun uskoon tulin ihastuin taas voimakkaasti yhteen seurakuntalaiseen(täysin toivottomasti)Sitten uskoin ja ajattelin ja rukoilin että Jumala ottaisi multa pois kiinnostukseni naisiin että "parantuisin" tästä kun kerran uskova olen ja minulle jäi tunne että homous/lesbous on pahin pahimmista synneistä.
Jonkin aikaa sain sitten pitää kiltin koti äidin ja normaali hetero vaimon roolia yllä niin itselle kun miehellekin.Ja luulin et nyt se on ohi et se oli vaa joku kausi tms.Mutta eipä tuo mennytkään pois nyt vuosi sitten ihastuin taas onnettomasti yhteen kaukana asuvaan ystävääni joka oli minulle suuresti tukena viimeisten kaaottisten muutaman vuoden aikana elämässäni.Ja hänkin on uskova ja muutenkin ei milläänlailla mahdollista saada tapaus.
Nyt siltikin kamppailen todella kovasti ett saanko/voinko sanoa itseä uskovaksi jos aina vaan rakastun naisiin ja nyt olen pikku hiljaa raotellut kaapin ovia avio eroni jälkeen.
lähimpäni eivät enää järkyttyisi jos joskus löydän sen oman tyttörakkaan ja alkaisin seurustella.Mutta voinko sitten enää olla seurakuntani jäsen jos aloitan seurustelun?kaikkia tän tyyppisiä asioita mietin ja pohdin ja pelkään koska seurakunta on yksi elämäni suurimmista kantavista voimista mutta voinko siellä valehdella olevani sinkku "kulissien"pitämiseksi.en usko!
En hakemalla hae tyttöystävää mutta luulen että jos kiinnostus on joskus molemmin puoleista nyt kun olen lesbo naisiin uskaltanut yrittää edes tutustua kavereina(hyviä tyyppejä ovatkin ne ketä tunnen!)
Niin haluaisin myös olla siinä asiassa avoin kuten muutenkin olen luonteeltani.
Ja jos niin ihanasti kävisi että vielä uskovan rakkaan löytäisin tai edes jonkun joka haluaa tulla mukaan minun tärkeisiin juttuihin haluaisin käydä myös seurakunnassa yhdessä.