Syyspäivää. Yleensähän joutilaisuutta pidetään paheena ja laiskottelua syntinä. Entäs kun ihminen huomaa olevansa riippuvainen työstä, aikaansaannoksista ja tuloksista? Että päivä sohvalla tv:n ääressä ei olekaan onni - vaan kauheiden itsesyytösten peruste?
On huolestuttavaa, jos ihminen saa tyydytyksen vain rehkimisestä ja työnsä tulosten mittaamisesta! Kovin kuluttava elämänasenne. Ja jos - siis kun - jossain vaiheessa työkyky fyysisen sairauden tai vanhuuden vuoksi vähenee ja loppuu, miten käy tämän työmuurahaisen mielenterveyden?
On huolestuttavaa, jos ihminen saa tyydytyksen vain rehkimisestä ja työnsä tulosten mittaamisesta! Kovin kuluttava elämänasenne. Ja jos - siis kun - jossain vaiheessa työkyky fyysisen sairauden tai vanhuuden vuoksi vähenee ja loppuu, miten käy tämän työmuurahaisen mielenterveyden?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen tämän päivän sairaslomalla ja kyllä se vähän syylliseksi pistää, kun tietää että poissaoloni takia työkavereilla hommat lisääntyy. Työnantajahan sen aiheuttaa, meillä pomo kyllä osaa syyllistää. Kun ilmoitat olevasi poissa niin pomo voivottelee että voi sentään kun ei nyt saa sijaisijakaan joten muut tekee sitten vaan enemmän..ja sitä rataa. Muuten kyllä en koe syyllisyyttä jos vapaa-aikanani makaan laiskana sohvalla. Sehän on vaan sielunhoitoa..mielenterveys säilyy kun osaa ottaa rennosti. Ihmiset pitää minuakin reippaana ja ahkerana (olen kuulemma reippaan näköinen,heh.)Mutta pohjimmiltani olen erittäin laiska ihminen, en stressaa ja nautin herkuttelusta ja laiskottelusta. Kun on työt hyvin tehty on mielestäni lupa olla vaan. Innolla odotankin eläkepäiviä..kunhan vaan sitten olisi terve.
se on niin et jos on sairaana niin silloin saa aivan vapaasti maata sohvalla ja laiskotella...
Tommoset pomot jotka osaa syyllistää toista sais painua hevon kuuseen ja pysyä siellä...
itellä onneksi vielä tämä päivä vapaata saa olla ja nauttia kun tuli vk:loppuna vähän reissussa "rähjäännyttyä"...
Olen ollut sairaskirjoilla jo yli vuoden,leikaus vihdoinkin luvassa mutta ennen 120-150% töitä tehneelle tämä on kidutusta,en tee nykyään kotonakaan paljon mitään,en edes käy asunnon ulkopuolella välillä pariin päivään!Liikuntaa en voi harrastaa,tuijotan siis TV:tä tai luen,poikani käy siivoamassa ja kaupassa koska en voi itse kantaa kuin korkeintaa pari kiloa selkärepussa.Ystäviä ei kiinnosta tavata koska tämän liikkumattomuuden seurauksena painoni on noussut useita kiloja eivätkä entiset vaatteet mahdu päälle enkä pysty istumaan kuin pari tuntia yhteenmenoon,olen todella masentunut ja mietin kuinka käy mielenterveyteni kanssa jos joudun lopullisesti eläkkeelle?
oliko niin ettei voi käydä ollenkaan ulkona ? ajattelin vain että jos voisit pientä kävelylenkkiä heittää kuitenkin, se pitäisi mieltä virkeämpänä. Ikävä kun sairaus iskee, eipä sitä tiedä ennenkuin omalle kohdalle sattuu ja se saattaa sattua milloin hyvänsä. Toivon että leikkaus sujuu hyvin ja alat toipumaan. Kirjoittele aina välillä tänne aikasi kuluksi!
Niin no, mitä se onni sitten on?
Onni 4-vuotiaana on...ettei tule pissa housuun.
Onni 12-vuotiaana on...että on ystäviä.
Onni 18-vuotiaana on...että omistaa ajokorttin.
Onni 20-vuotiaana on...että saa sexiä.
Onni 35-vuotiaana on...että on paljon rahaa.
Onni 50-vuotiaana on...että on paljon rahaa.
Onni 60-vuotiaana on...että saa sexiä.
Onni 70-vuotiaana on...että omistaa ajokorttin.
Onni 75-vuotiaana on...että on ystäviä.
Onni 80-vuotiaana on...ettei tule pissa housuun.
Onnellista marraskuun sumupäivää. ;)
Mahtuu siis kaik, mani, hani ja fani.. ;)
Mukavaa päivää vio-letti.. :)
työn tekeminen on arvoasteikossa aika korkealla. Kait meille on jo lapsesta saakka opetettu työntekemisen tärkeyttä. Näinä aikoina, jolloin työvoimaa on tarjolla enemmän kuin työpaikkoja tuo itsensä piiskaaminen on mennyt monilla veriin.
Muistan ajan, jolloin aloitin itsenäisenä yrittäjänä. Työn tekeminen oli siis hauskaa, en malttanut pitää vapaata edes viikonloppuisin, ainakin piti käydä jotain kynsimässä työtiloissa, jos ei sattunut muuuta tekemistä olemaan. Jotenkin sellainen vaihe sitten jäi päälle, tuntui ettei saa ottaa vapaata, että se olisi laiskuutta josta koituisi huonot seuraamukset.
Jossain vaiheessa kuitenkin "naksahti", huomasi ettei työt karkaa vaikka välillä löhöää mitään tekemättä, reporankana sohvalla :)