Olen aika hankalassa jamassa. Lapsuus oli kauhea ja turvaton vanhempien tekemisten vuoksi ja aikuisiän olen kärsinyt erilaisista masennus ja paniikkijaksoista. Näistä olen aina päässyt jotenkin eteenpäin asioita miettimällä, niistä puhumalla ja myös lääkityksellä. Nyt vain tuntuu, etten taida koskaan päästä eroon jatkuvasta turvattomuudentunteesta, jota en pysty selvittämään itselleni järjellä mitenkään. Välillä elämässä on ollut tosi huonoja aikoja ja niistä selviäminen on aina vaatinut kovasti työtä. Viimeisen vuoden olen ollut todella stressaantunut työn vuoksi, mutta mukaan on mahtunut paljon onneakin. Olen juuri muuttanut yhteen ihanan naisen kanssa, jota tunnen ihan aidosti rakastavani ja mikä parasta, hänenkin tunteensa minua kohtaan ovat samanlaiset. Olemme lähtöisin hyvin erilaisista taustoista; hänellä on ollut oikeasti turvalliset lähtökohdat ja hänen kauttaan olen tutustunut ihan uudellaisiin ihmisiin, jotka osaavat aidosti osoittaa toisilleen välittämistä. Minua kuitenkin piinaavat kaikki aikaisemmat kokemukseni parisuhteista ja luottamuksen väärinkäyttämisistä ja olen nyt aivan hermoromahduksen partaalla kaiken menettämisen pelosta. Työskentelen itse mielenterveysalalla ja tietoa kyllä minulla asioista on, mutta omia tunteitani en saa hallintaan millään. En tunne olleeni koskaan oikein ok, olen aina ollut stressaava ihminen, käyttänyt ajoittain paljon alkoholia enkä ole eriyisen hyvä nukkumaan ilman lääkkeitä. Apua olen aina pahoina hetkinä pyrkinyt hakemaan, mutta en ole oikein koskaan kokenut saaneeni sitä mistään. Aina on jäänyt tunne, että olisin kaivannut vahvempaa ymmärtäjää kuin on ollut tarjolla.
Minua oikeasti pelottaa, etten selviä tästä koskaan ja mielessä pyörii ne sadat menetetyt ihmiset, jotka eivät ole selvinneet. Haluan elää onnellisena ja tiedän ettei siihen ole muuta estettä kuin hirveä pelko, joka ajatuksiani tällä hetkellä hallitsee. Pelkään myös kovasti, että ihmiset läheltäni katoavat ja että taivas tippuu niskaani hetkenä minä hyvänsä tai että itse tuhoan kaiken hyvän mitä elämääni saan. Jotenkin tiedän että tie ulos on hirvittävän rehellisyyden ja riskinottamisen takana, mutta jotenkin en nyt löydä oikeaa reittiä, enkä tiedä jaksanko ja pystynkö enää mihinkään yrittämiseen. Jotenkin tiedän millaista elämäni voisi olla, mutta en usko että pystyn koskaan luottamaan kehenkään riittävästi.
Minua oikeasti pelottaa, etten selviä tästä koskaan ja mielessä pyörii ne sadat menetetyt ihmiset, jotka eivät ole selvinneet. Haluan elää onnellisena ja tiedän ettei siihen ole muuta estettä kuin hirveä pelko, joka ajatuksiani tällä hetkellä hallitsee. Pelkään myös kovasti, että ihmiset läheltäni katoavat ja että taivas tippuu niskaani hetkenä minä hyvänsä tai että itse tuhoan kaiken hyvän mitä elämääni saan. Jotenkin tiedän että tie ulos on hirvittävän rehellisyyden ja riskinottamisen takana, mutta jotenkin en nyt löydä oikeaa reittiä, enkä tiedä jaksanko ja pystynkö enää mihinkään yrittämiseen. Jotenkin tiedän millaista elämäni voisi olla, mutta en usko että pystyn koskaan luottamaan kehenkään riittävästi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luota vain aina vain luota. Vaikka olet kokenut pettymyksiä, itse et pettänyt. Vai kuin päin se on mennyt? Yleensä se joka pettää epäileee myös toista. Kyllä elämä vielä muuttuu parhaimpaan päin. Ihmisellä on syklinsä. Ehkä olet käymässä läpi negatiivista sykliä. Siitä seuraa aina ylöspäin nousu.
Ehkä vaikeaa on juuri se, että olen ollut itsekin joskus aikaisemmissa suhteissa aikamoinen sika ja ehkä kostanut muiden tekemiä juttuja syyttömille ihmisille. Viimeiset pari vuotta olen onnistunut elämään rehellisenä itselleni ja nykyisessä suhteessa haluan olla ehdottoman luotettava. Vittumaista onkin se kuinka ihminen voi pettää toista ihmistä, olla kaksinaamainen ja kylmä, vaikkei sellainen pohjimmiltaan olisikaan. Omat teot kyllä kaivelevat paljon ja varmaan myös siksi ajattelee muidenkin olevan samanlaisia. Kun vain tietäisi kuinka pääsisi irti kaikesta menneestä, kun nyt olisi aika ja mahdollisuus astua uuteen.. Jotenkin vain roikun kaikessa pahassa ja pelkään niin...
Nyt olet tiedostanut ongelmasi, niin ei huolta enää. Ehkä tämä nykyinen kumppani ei oikeasti olekaan sellainen jota haluat. Jos pitää jostain ja haluaa paljon silloin myös luottaa. Nykyinen ei kuitenkaan ehkä ole luottamuksesi arvoinen. Mitä pelkäät? Epäilen että pahin on jo tapahtunut ja siksipä pelkosi on enää turhaa. Joskus alitajunnassaan tuntee jo jos toinen on ollut petollinen. Nämä ovat vain arvauksia. Kysy asiaa asianomaiselta itseltään suoraan ja mitä tahansa tuleekin vastaukseksi olet lakannut kiusaamasta itseäsi. Sinulla on oikeus olla onnellinen, mennyt on mennyt. Keskustele ongelmastasi.