Ahdistaa..

Ongelmansa kullakin.. kirjoitti:

Olen ollut naimisissa kesästä asti,muutaman kuukauden,ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta ja "kasvettu" yhteen, rakastetaan toisiamme ja ollaan onnellisia,meillä on oma asunto ja auto,hyvät työpaikat ja kaikki on siis hyvin. Nyt on vaan tullut sellanen olo häiden jälkeen, että olinkohan sittenkään valmis vielä, on ruvennut jotenkin vaan ahdistamaan..En ole ajatellut eroa,enkä haluaisikaan ketään toista,eikä mitään sellaista mutta jotenkinlainen ahdistus on vaan iskenyt päälle. En tiedä onko tämä jotain häiden jälkeistä masennusta vai muuta,mutta sellanen olo on vaan ollut,tai sitten on tullut katsottua liikaa romanttisia elokuvia,ja se kuvitelma mikä avioliitosta on ollut,ei olekkaan sitä todellisuutta,vaan ihan tavallista samaa arkeahan tämä vaan on, kuulostaa tosi tyhmältä musta itsestäkin,mutta uskon että monella muullakin morsiamella on ollut ruusun punaisia kuvitelmia avioliitosta. Eikä meilläkään siis mitään ongelmaa ole, kaikki on tosi hyvin,sitä vaan jotenkin ehkä ajattelin että edes jokin muuttuisi. Yksi ongelma mulla itselläni kyllä on ja se on ex-mies,tai ex-poikaystävä,tämä niin paljon puhuttu ensirakkauteni. Meidän erosta on jo monta vuotta aikaa,eikä olla sen jälkeen paljoakaan oltu tekemisissä,mitä nyt nähty ja moikkailtu,paitsi viime kesän jälkeen ollaan nähty pari kertaa ja juteltu kuulumisia,ja se on ollut mukavaa,koska aiemmin ei siis puhuttu mitään moneen vuoteen. Mulla on ollut se ongelma kaikki nää vuodet että en oo tainnut koskaan päästä kokonaan yli hänestä, en ole ajatellut häntä mitenkään romanttisissa mielessä,enkä sellaisissa että haluaisin hänet takaisin tai mitään mutta ajatellut vaan tosi paljon, eikä hän ole koskaan unohtunut,vaikka tuli tämä uusi rakkaus ja avioliitto,niin silti olen ajatellut häntä,ja nyt kun ollaan nähty niin vielä enemmän. Kai se on jonkilaista ikävää toista kohtaan,kun se joskus niin tärkeä ihminen ei enää olekkaan mun elämässä niin tiiviisti..mutta mua siis häiritsee se tosi paljon että mä ajattelen häntä tosi usein..joskus leikittelen ajatuksella et mitä jos vielä joskus,tai et jos joskus olisin ollut nyt vapaa,että oisin voinut tehdä mitä haluta mutta nopeesti nekin ajatukset menee ohi kun rupeen ajattelemaan että mitä mulla on ja mitä olen saavuttanut,eikä hän kuulu tähän nykyseen elämääni lainkaan..tollasia ajatuksia tulee siis sen lisäksi että ajattelen häntä usein,se ahdistaa kanssa tosi paljon koska en haluais ajatella,eikä meillä nyt yhdessä niin erikoista ollut,päinvastoin,mutta aikakin on varmasti kullannut muistoja ja en mä tiedä, välillä on pää niin sekaisin että..
Kun osais vaan nauttia siitä mitä on ja jättää tollaset turhuudet pois, mutta tää ihmismieli on niin kummallinen..ongelmansa kullakin..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä