Kaikki hyvin, mutta silti paha olla.

Koulussa menee hyvin ei kiusata, eikä mitään ja niin myös kotona, mutta silti tuntuu kauhean pahalta. En uskalla olla oma itseni sillä pelkään, että ystäväni hylkäävät minut. En uskalla puhu vanhemmilleni, enkä kasvotusten tästä kenellekkään. Olen liian ujo. Teeskentelen olevani rohkea, iloinen ja reipas, mutta ei! En se ole oike minä.

Usein ajattelen, että olen aivan hirveä ihminen. Että olen ruma, läski ja kaikke muuta. Kaikki sanovat, etten ole, mutta en usko heitä.

Tuntuu hirveän pahalle ja itkettää. En jaksaisi mitään. En saa nukutuksi, vaan itken hiljaa, ettei veljeni kuulisi. Olen yrittänyt kerto ystävilleni kirjeitse miltä minusta tuntuu, mutta ein pysty antamaan ikinä niitä kirjeitä.
2302
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mulla on aivan sama juttu :(.Iltasin aina välillä itken vaikka välillä ei olisi mitään syytä itkeä.Ja koulukin menee melko hyvin,mutta en oikeen tule toimeen kaikkien luokkalaisteni kanssa.En vaan jaksa niitä.Eikä ne kai jaksa mua ku oon niin hiljanen välillä,enkä kuulu siihen "kovisten" jengiin missä kaikki polttaa ja ryyppää..

Se on niin inhottavaa kun koko ajan luulen,että musta puhutaan pahaa (ja niin kyllä melko varmasti on) ja nyt olen alkanut syömään koko ajan vähemmän ja vähemmän ja sukulaisetkin on kaikki sanonu,että olen laihtunu ja kaikki muutki..ja jatkan koko ajan syömisen vähentämistä..vielä ei ole mitään sairautta sen suhteen eikä pakolla tulekkaan,mutta kyllä mä sen itekki tajuan,että kohta alkaa olemaan jo aika vakavaa jos jatkan syömisen vähentämistä samaan tahtiin..

Koulussa olen muka aina tosi hyvällä tuulella ja niin kotonakin..vaikka oikeasti sisällä ei ole ollenkaan hyvä olla..

Pärjäile oikeasti ja mäki koitan tästä jotenki päästä pois (:

Äänestä

Kertominen auttaa. Uskalsit kertoa tännekin, toivottavasti uskallat kertoa myös ystävällesi tai jollekulle aikuiselle. Jaksamisia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Seul de l'intérieur kirjoitti:

Koulussa menee hyvin ei kiusata, eikä mitään ja niin myös kotona, mutta silti tuntuu kauhean pahalta. En uskalla olla oma itseni sillä pelkään, että ystäväni hylkäävät minut. En uskalla puhu vanhemmilleni, enkä kasvotusten tästä kenellekkään. Olen liian ujo. Teeskentelen olevani rohkea, iloinen ja reipas, mutta ei! En se ole oike minä.

Usein ajattelen, että olen aivan hirveä ihminen. Että olen ruma, läski ja kaikke muuta. Kaikki sanovat, etten ole, mutta en usko heitä.

Tuntuu hirveän pahalle ja itkettää. En jaksaisi mitään. En saa nukutuksi, vaan itken hiljaa, ettei veljeni kuulisi. Olen yrittänyt kerto ystävilleni kirjeitse miltä minusta tuntuu, mutta ein pysty antamaan ikinä niitä kirjeitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu