Mistä voi tietää onko yleinen suoraan sanottuna paska olo masennusta vai jotain muuta? Itseäni on jo jonkin aikaa vaivannut epämääräinen ahdistava olotila, joka ei hellitä. En edes muista milloin olisin ollut oikeasti onnellinen, siis pidemmän aikaa. Toki lyhyitä onnenhetkiä mahtuu lähimenneisyyteenkin paljon, mutta tarkoitan siis sellaista pidempää onnellista ajanjaksoa.
Nyt syksyn mittaan olen huomannut oloni vain pahentuvan. Mikään ei oikeasti kiinnosta, päässä pyörii ahdistavat ajatukset. Lähinnä pelkään kaikkea, esimerkiksi sairauksia. Tämä sairauden pelko on hallinnut elämääni jo keväästä -04, välillä voimakkaampana, välillä lievempänä. Mitään fyysistä ei kuitenkaan ole löytynyt, kilpirauhasen vajaatoimintaa lukuunottamatta (joka nyt siis hoidossa).
Tällä hetkellä olo on todella voimaton. Kouluhommat seisoo, en ole avannut ainoatakaan tenttikirjaa tänä syksynä, vaikka todellakin pitäisi. Luennoilla en osaa keskittyä, ajatukset harhailee ties missä. Aamuisin tahtoisin vain jäädä sänkyyn makaamaan, eikä millään kiinnostaisi liikkua ihmisten ilmoilla. Aina kun olen jossain, kaipaan vain omaan kotiin, ikäänkuin karkuun ulkomaailmaa. Mutta aina ei täälläkään ole hyvä olla yksin ajatustensa kanssa :(
Taustaa vielä sen verran, että olen puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen muuttanut erilleen poikaystäväni kanssa. Seurustelemme kuitenkin edelleen ja muuten menee hyvin, mutta opiskelut eri paikkakunnilla raastaa. Ikävä on kova. Tämän lisäksi olen lopettanut e-pillerit kolmisen kuukautta sitten (hormoonit hyrrää?). Tämän seurauksena ihoni on mennyt melko huonoksi ja puolet hiuksista pudonnut päästä. Vaikka pinnalliselta kuullostaakin, myös tämä vaikuttaa kovasti mielialaani ja tuntuu että itsetuntoni on heikompi kuin koskaan. Kai ehkä vähän pelkään, että poikaystäväni hylkää minut tämän takia...TYHMÄÄ, tiedän :( Mutta minkäs teet.
Joten ei ole isoja murheeni moneen muuhun verrattuna. Mutta paha on silti olla. Pitäisiköhän minun hakeutua jonkun ammattiauttajan juttusille? Vai menisiköhän tämä ohi itsestään? En vain haluaisi myöntää kenellekään olevani ehkä masentunut, ja en oikein itsekään tiedä olenko?
Nyt syksyn mittaan olen huomannut oloni vain pahentuvan. Mikään ei oikeasti kiinnosta, päässä pyörii ahdistavat ajatukset. Lähinnä pelkään kaikkea, esimerkiksi sairauksia. Tämä sairauden pelko on hallinnut elämääni jo keväästä -04, välillä voimakkaampana, välillä lievempänä. Mitään fyysistä ei kuitenkaan ole löytynyt, kilpirauhasen vajaatoimintaa lukuunottamatta (joka nyt siis hoidossa).
Tällä hetkellä olo on todella voimaton. Kouluhommat seisoo, en ole avannut ainoatakaan tenttikirjaa tänä syksynä, vaikka todellakin pitäisi. Luennoilla en osaa keskittyä, ajatukset harhailee ties missä. Aamuisin tahtoisin vain jäädä sänkyyn makaamaan, eikä millään kiinnostaisi liikkua ihmisten ilmoilla. Aina kun olen jossain, kaipaan vain omaan kotiin, ikäänkuin karkuun ulkomaailmaa. Mutta aina ei täälläkään ole hyvä olla yksin ajatustensa kanssa :(
Taustaa vielä sen verran, että olen puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen muuttanut erilleen poikaystäväni kanssa. Seurustelemme kuitenkin edelleen ja muuten menee hyvin, mutta opiskelut eri paikkakunnilla raastaa. Ikävä on kova. Tämän lisäksi olen lopettanut e-pillerit kolmisen kuukautta sitten (hormoonit hyrrää?). Tämän seurauksena ihoni on mennyt melko huonoksi ja puolet hiuksista pudonnut päästä. Vaikka pinnalliselta kuullostaakin, myös tämä vaikuttaa kovasti mielialaani ja tuntuu että itsetuntoni on heikompi kuin koskaan. Kai ehkä vähän pelkään, että poikaystäväni hylkää minut tämän takia...TYHMÄÄ, tiedän :( Mutta minkäs teet.
Joten ei ole isoja murheeni moneen muuhun verrattuna. Mutta paha on silti olla. Pitäisiköhän minun hakeutua jonkun ammattiauttajan juttusille? Vai menisiköhän tämä ohi itsestään? En vain haluaisi myöntää kenellekään olevani ehkä masentunut, ja en oikein itsekään tiedä olenko?
Vastaukset 1
Vanhimmat
masennusklinikan sivustoa (löytyy hakusanalla masennusklinikka googlesta). Siellä on hyvää tietoa ja kaksi hyvää testiä, joita ammattilaiset käyttää masennuksen diagnosoinnissa.