Kovin tuntuu olevan kehnoa nykyinen metsänhoito ja teollisuuden toiminta.
Tulee kuitenkin muistaa, että jokainen saa hoitaa metsiään parhaaksi katsomallaan tavalla, tai jättää kokonaan hoitamatta, kuten aika moni metsänomistaja tekee.
Laki estää nuoren, kasvavan metsän päätehakkuun ja toisalta velvoittaa päätehakkuun jälkeen uudistamiseen. Laki myös estää kasvatusmetsän pilaamisen liian voimakkaalla harvennuksella.
Kaikki muu on metsänomstajan omassa harkinnassa
Tosiasia on, että rakapuun hinta meillä on kilpailijamaita korkeampi, paperiliittomme elää vielä -70 lukua ja toisaalta ainakin kaksi suurinta metsäteollisuusyhtiötämme on kasvanut ylikansallisiksi yrityksiksi, joiden toimintaa säätelee markinatalouden lait.
Kehityksen suunta on jo näkyvissä: kaikki uudet tehdashankkeet ovat ulkomailla.
Jos seuraavien 20 vuoden aikana teollisuuden kapasiteetti Suomessa putoaa 20%, niin puun hinta seuraa perässä.
Joten lopettakaa jo jatkuva ruikutaminen, ja koettakaa etsiä välillä jotain hyvääkin Suomalaisesta metsätaloudesta
Tulee kuitenkin muistaa, että jokainen saa hoitaa metsiään parhaaksi katsomallaan tavalla, tai jättää kokonaan hoitamatta, kuten aika moni metsänomistaja tekee.
Laki estää nuoren, kasvavan metsän päätehakkuun ja toisalta velvoittaa päätehakkuun jälkeen uudistamiseen. Laki myös estää kasvatusmetsän pilaamisen liian voimakkaalla harvennuksella.
Kaikki muu on metsänomstajan omassa harkinnassa
Tosiasia on, että rakapuun hinta meillä on kilpailijamaita korkeampi, paperiliittomme elää vielä -70 lukua ja toisaalta ainakin kaksi suurinta metsäteollisuusyhtiötämme on kasvanut ylikansallisiksi yrityksiksi, joiden toimintaa säätelee markinatalouden lait.
Kehityksen suunta on jo näkyvissä: kaikki uudet tehdashankkeet ovat ulkomailla.
Jos seuraavien 20 vuoden aikana teollisuuden kapasiteetti Suomessa putoaa 20%, niin puun hinta seuraa perässä.
Joten lopettakaa jo jatkuva ruikutaminen, ja koettakaa etsiä välillä jotain hyvääkin Suomalaisesta metsätaloudesta
Vastaukset 9
Vanhimmat
On se metsänomistajana kamalaa katsottavaa kun parhaassa kasvussaolevia metsiä vedetään aukoiksi.
Meidänkylälläkin on tuore esimerkki leimikosta jossa tukkirunkojen keskikoko on varmasti alle puolimottia, sit on hirveesti sellasta kuitupuu pöpelikköä seassa.
Harventamalla olisi saanut hienon kasvatusmetsikön, jota olisi ollut mukava katsella ohi ajaessa. Mutta tuoreen kaupunkimetsänomistajalla on suurempi rahan ahneus, kuin muu arvostus perintömetsää kohtaan.
Toinen huvittava on että hakkaajana on yhtiö joka tekee rahaa paperiteollisuudella. Voi vain arvailla miten alhaiseksi jää tukin osuus.
Mitä se sulle kuuluu, mitä se kaupungilaismetsän omistaja tekee?
Puun reaalihinta tippu koko ajan koska puun saatavuus paranee. Toisin sanoen logistisesti on sama mistä puu tai loppu tuote ostetaan.
Kunhan nuo karjalan pojat saavat omat tehtaansa iskukuntoon, niin se on suomalaisen metsäteollisuuden loppu.
bulkki vaiheen jälkeen Suomi oppii taas tekemään talonsa puusta ja laittamaan niitä myös hellan alle...kiina, venäjä ym. uudet bulkki maat.
Paperia tulisi tehdä vain kierrätysmassasta ja jalostus tulisi opetella uudelleen.
arvatkaa paljon saksalainen osaa ottaa lisäarvoa mekaanisesta jalostuksesta?
Oikeinkirjoitustaitosi on sovittamattomassa ristiriidassa arvokkaan nimimerkkisi kanssa. Samoin viestisi sisältö faktojen kanssa. Pitää paikkansa, että metsäteollisuuden tulevaisuuden uusinvestointien on ilmoitettu tapahtuvan ulkomailla. Pitää paikkansa, että kotimaassa suljetaan tehtaita. On kuitenkin täysin väärä käsitys, että teollisuuden kotimaan kapasiteetti olisi tulevaisuudessa putoamassa 20% tai edes merkittävästi pienemmällä %-määrällä. Teollisuus investoi ulkomaille, koska Suomen puuvarat ovat jo lähes täyskäytössä eikä kestävä kehitys anna sijaa uusille suurinvestoinneille. Teollisuus joutuu tuomaan kasvavia määriä puuta ulkomailta puuhuoltonsa turvaamiseksi. Suomesta lakkautetaan tehtaita, mutta lakkautettava kapasiteetti on vanhentunutta ja käytössä kalliimpaa (lue: tuottamattomampaa) kuin uusi kapasiteetti. Samanaikaisesti metsäteollisuus kuitenkin investoi Suomeen vuosittain satoja miljoonia euroja tehtaittensa modernisointiin ja tuloksena on joidenkin tuotantolaitosten lakkauttamisesta huolimatta teholtaan ja kapasiteetiltaan kasvanut tuotantokoneisto. Paperinkulutus maailmanlaajuisesti on edelleen kasvussa ja lisätuotanto tämänhetkisestä ylituotannostakin huolimatta uppoaa markkinoille muutamassa vuodessa. Lopuksi, tekninen huippuosaaminen on edelleen pitkälti Suomessa eikä sitä helposti siirretä muualle.
Mitä teollisuudelta puuttuu, on osin kvartaalitalouden mukanaan tuoma haluttomuus investoida tuotekehitykseen, puun uusien käyttömuotojen kehittämiseen ja toisaalta tehokkuuden lisäämiseen. Kaikkea ei voi ulkoistaa. Jos sen kuitenkin tekee, niin sitten on kehityksessään muiden armoilla. Henkinen pysähtyneisyys ja pikavoittojen metsästys eivät rakenna tulevaisuutta. Tästä kehityksestä on metsänomistajaa turha syyllistää.
Raakapuun hinta on meillä korkeampi kuin monissa muissa maissa. Raaka-aineen hinta edustaa lopputuotteen hinnassa kuitenkin vähemmistöosaa, hinnanmuodostukseen osallistuvat monet muutkin tekijät. Vaikka puun saisi metsästä ilmaiseksi, se olisi teollisuuden mielestä luultavasti liian kallista. Historiallisesti katsoen puu on nyt halpaa verrattuna muutaman vuosikymmenen takaisiin hintoihin. Silloinkin metsäteollisuus kannatti.
On useita syitä, miksi tuotanto kannattaa pitää Suomessa. Ei ole takeita siitä, että ns. halpamaihin voitaisiin perustaa loputtomasti uutta halpaa kapasiteettia, tai että niihin perustettu kapasiteetti aina tulevaisuudessakin pysyisi halpana. Halpaa raaka-ainetta (raakapuuta, sellua) ei kannata kuljetella ympäri maapalloa, jos kuljetuskustannukset vielä nykyisestä nousevat (ja ne tekevät sen, varmuudella). Sama pätee useimpiin paperilaatuihin, ne kannattaa valmistaa kohtuullisen lähellä loppukäyttäjiä. Energian hinnan noustessa mahdollisten mm. kemianteollisuuteen liittyvien uusien puun käyttömuotojen myötä hintakilpailua saattaa syntyä muuallakin kuin Suomessa.
Metsänomistajaa lähinnä koskettava kysymys on sahatavaran kasvavat laatuvaatimukset, koska tukistahan suurimmat tulot tulevaisuudessakin tulevat. Ympäröiviltä alueilta itäisestä ja Keski-Euroopasta on lähivuosina odotettavissa runsaasti laadultaan keskinkertaista tai heikkoa puutavaraa markkinoille. Tämä luonnollisesti heikentää kotimaisen "räkämännyn" ja sitä jonkun verran paremmankin puutavaran kilpailuedellytyksiä. Suomalainen puu ei voi hilpailla hinnalla siitäkään huolimatta, että esim. Keski-Euroopassa kasvanut mänty on jo luonnostaan oksikkaampaa ja siten heikkolatuisempaa kuin kotimainen.
Laadun merkitys siis kasvaa jatkossa ja metsänomistajat kukin rakentavat toimillaan omaa tulevaisuuttaan ja markkinoitaan, kuka ahkeroiden, kuka huolettomammin. Laatupuulle on kautta historian löytynyt ostaja ja löytyy tulevaisuudessakin, hyvällä hinnalla. Huonoa puuta täällä sen sijaan ei enää kannata kasvattaa - elleivät sitten energiapuun markkinat tosissaan repeä öljyn pikkuhiljaa vähetessä ja sen kysynnän kuitenkin lisääntyessä.
hälyttänyt virallisen lobbyn paikalle, hyvä merkki...eli lähestytään totuutta kun metsä vastaa jo...
Mitä mieltä olet metsämafiasta Suomessa joka kattaa bisneksen ja tutkimuksen ja hallinnon?
kartellit ja pelit ovat faktaa.
Olet oikeassa kirjoitusvirheiden suhteen.Syynä on huolimattomuuteni lisäksi käyttämäni modeemin välityksellä toimiva yhteys, joka on hidas ja tekee tekstin näytölle viiveellä.
Kiitän asiantuntevasta vastauksesta hivenen provosoivaan kirjoitukseeni, vaikkakin erään ex-presidenttimme mukaan provosoitaessa ei pitäisi provosoitua.
Näkemyksesi on yksi visio tulevaisuuteen, tiedät että hyvinkin arvovaltaiselta taholta on viime viikkoina esitetty myös paljon synkempiä ennusteita.
Mainitset kirjoituksessasi, että raaka-aineen hinta edustaa lopputuotteen hinnasta vähemmistöosaa.
Sahatavaran suhteen totuus on tietenkin toisenlainen, raaka-aine on ylivoimaisesti suurin kustannuserä sahatavaran hinnassa.
En tiedä tarkkaa lukua, mutta muistini mukaan noin 70% kiertoajan kantoratuloista tulee tukista,
niinpä kotimaisen raaka-aineen hintakehityksen ja tulevan kantorahatulon kehityksen välillä lienee selvä yhteys.
Lähialueilta tulevan sahatavaran huonosta laadusta en ole lainkaan varma, onhan ainakin kaksi asiansa osaavaa yritystämme voimakkaasti mukana itärajan takaisessa sahaustoiminnassa.
Pitkät kuljetusmatkat ja etäisyys päämarkkina-alueista ovat yksi syy tehtaiden sijoittamiseen Suomen ulkopuolelle.
Kirjoitukseni koski lähinnä paperiteollisuutta, sahoihin liittyi vain pari viimeistä kappaletta. Merkittävin osa kiertoajan tuloista tulee tukista, kuten osin totesinkin ja sinäkin toteat. Muistamasi 70% lienee lähellä totuutta. Sahatavaran kohdalla raaka-ainekustannukset ovat nykyisellään ilmeisesti myöskin lähempänä tuota 70%, joten siinä raaka-aineen merkitys on suuri. Jos tukin osaa jalostaa pitemmälle, esim. vaneriksi tai kertopuuksi, raaka-ainekustannusten osuus on alhaisempi.
Tuotteen jalostusarvoa pitäisikin pyrkiä kohottamaan ja kritisoin teollisuutta, koska puusta ei pyritä tehokkaasti ottamaan irti kaikkea hyötyä, mitä olisi saatavilla. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetyt rahat eivät ole hukkaanheitettyjä, vaikka kvartaalitalouden näkökulmasta katsoen nopeat voitot jäävätkin vähän pienemmiksi.
Lähialueiden sahatavaran laatu riippuu vähän puulajista. Männyn heikkenevä laatu Keski-Euroopppaan päin mentäessä on selviö, sen sijaan kuusen kohdalla ero on marginaalinen ja etelässä tuotettu kuusisahatavara on käytännössä samanlaatuista kuin kotimainen.
Olen samaa mieltä laatupuun kasvattamisesta. Tähän asti siitä ei ole maksettu tarpeeksi. Mikäli myyjällä ei ole ollut asiantuntemusta puukauppaa tehtäessä, laatupuu on mennyt muun tavaran mukana turhan halpaan hintaan. Oman kokemukseni mukaan metsänhoitoyhdistys ei pitänyt myyjän puolta kaupassa, jossa toistasatavuotias laatumänty meni samaan pinoon oksakkaan tavaran kanssa.
Nykyisillä harvennussuosituksilla ja uudistustavoilla ei laatupuuta ainakaan männyn olleessa kyseessä synny kuin hyvin karuilla mailla. Puusepänteollisuuden tarvitsema, mahdollsimman paljon tiivistä, arvokasta sydänpuuta tuottava mänty kasvaa melkoisen tiheässä nuoruusvaiheensa. Sen kasvattaminen onnistuu myös erirakenteisessa metsässä isomman puuston alla, jos huolehditaan ajoissa ylispuiden harventamisesta. Nythän tasarakenteisilla kuvioilla harrastetaan vain alaharvennuksia, joissa tuhlataan suuret määrät arvokasta taimikkoa ja nuorta metsää. Samalla metsänomistaja menettää rahaa, mikä joudutaan tuhlaamaan monimuotoisuuden kannalta kyseenalaisten puupeltojen kasvattamiseen.
Paperin valmistuksessa raaka-aineen osuus on noin
5% riippuen tietysti paperilaadusta. Teollisuus tietenkin pyrkii halvempaan raaka-aineeseen.
Tuontipuun hinnat ovat liikesalaisuuksia, mutta olen aika luotettavalta taholta kuullut Baltian ja Venäjän puun hintojen nousseen huomattavasti. Kun öljyn hinnan nousu vielä nostaa kuljetuskuluja, kotimaisen puun arvo nousee. Kuitupuun nykyhinnoilla kannattaa ennenpitkää ainakin ensiharvennuspuu myydä energia- ja lämpölaitoksille.