Hei!
On hyvä tyttöystävä ja mielekäs ja hyvä työ.Olen muuttanut tänne Etelä-Suomeen töiden perässä ja tyttöystävä on nyt 400km päässä. Mutta silti jotain puuttuu elämästäni...hyvät ystävät. Kaverit ovat hävinneet ympäri Suomea ties minne ja tietenkin yhteydenpito ajanmyötä vähenee. Ainoa parempikin kaveri on alkanut etääntyä minusta vaihto-opiskeluvuotensa jälkeen. En saa häntä esim. lähtemään laivalle hauskaa pitämään ja minun pitäisi aina olla se, joka matkustaa toisen luokse. Minusta tuntuu,että jos haluaisi olevan kaveri- tai ystävyyssuhteita, ne olisi pitänyt luoda jo lapsena ja saada jotenkin pidettyä tähän päivään saakka...kun sellaista inside-hommaa tuntuu olevan ja siksi ei kavereita näin vanhemmalla iällä enää tahdo löytyä.
Kun jotenkin turhauttavalta se tuntuu esim. sanoa tyttöystävällekin, että ei kukaan kaveri ole lähdössä seuraksi laivalle tai muualle menoihin. Alkaa oikeasti tämä yksinäisyys hieman syömään miestä.
Olisiko miehiä tai naisia kiinnostuneita vaikka kirjoittelemaan ja vaihtamaan ajatuksia ihan vain kaverimielessä?
On hyvä tyttöystävä ja mielekäs ja hyvä työ.Olen muuttanut tänne Etelä-Suomeen töiden perässä ja tyttöystävä on nyt 400km päässä. Mutta silti jotain puuttuu elämästäni...hyvät ystävät. Kaverit ovat hävinneet ympäri Suomea ties minne ja tietenkin yhteydenpito ajanmyötä vähenee. Ainoa parempikin kaveri on alkanut etääntyä minusta vaihto-opiskeluvuotensa jälkeen. En saa häntä esim. lähtemään laivalle hauskaa pitämään ja minun pitäisi aina olla se, joka matkustaa toisen luokse. Minusta tuntuu,että jos haluaisi olevan kaveri- tai ystävyyssuhteita, ne olisi pitänyt luoda jo lapsena ja saada jotenkin pidettyä tähän päivään saakka...kun sellaista inside-hommaa tuntuu olevan ja siksi ei kavereita näin vanhemmalla iällä enää tahdo löytyä.
Kun jotenkin turhauttavalta se tuntuu esim. sanoa tyttöystävällekin, että ei kukaan kaveri ole lähdössä seuraksi laivalle tai muualle menoihin. Alkaa oikeasti tämä yksinäisyys hieman syömään miestä.
Olisiko miehiä tai naisia kiinnostuneita vaikka kirjoittelemaan ja vaihtamaan ajatuksia ihan vain kaverimielessä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on vähä sama juttu. poikaystävä asuu 360 kilsan pääs ja täällä uudella opiskelupaikkakunnallani mulla ei oo muutaku koulukavereita. mut asun itä-suomes :/
Joo... mulla ei ole edes poikaystävää. Kaikki on vaan enemmän omissa oloissaan musta tuntuu. En mäkään jaksa hirveesti pitää yhteyttä kavereitten kanssa, vaikka onkin aika yksinäistä..
kukaan ei pie muhun yhteyttä,paitsi ku tarviivat rahaa tms.mut toisaalta,samanlaista se on ollu aina.ihan muksusta asti.joten tiiä häntä mikä ongelma miulla tässä on,ettei kaverit tahdo olla seurassa tms.varattuna kun ei huvita yksinkään baareihin lähtee,yksin saisi olla,kun ei vokottelut innosta.yksinkin tietysti on välillä oikeinkin mukavaa,jotenkin jopa tuntuu etten osaisi enää ees "seurustella" ihmisten kans...liian kauan ollut yksin.mut sellasta tää on juu.itekkin hieman päälle kaksikymppinen,jotenka huomattu on et vaikeampi saada tuttavuuksiakaan.