Minua vaivaa ahneus. Toki tiedän, että se vaivaa monia muitakin. Kuitenkin se on Jumalan edessä synti. Minulla on maallisessa mielessä asiat hyvällä tolalla, mutta ajatukseni pyörivät häiritsevän usein kaikenlaisissa ahneuden ajatuksissa. Isompi talo, uudempi auto, uusi astiasto, vaate jne... listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kuuluuko tämä johonkin ikään tai jotain, en mielestäni aikaisemmin pohtinut tällaisia päivittäin ja käyttänyt aikaani moiseen joutavuuteen. Tällainen materiaalin haalimistarve on kehittynyt vasta kun keski-ikä lähenee.
Uskon myös, että kaikki mitä minulla on on lahjaa Jumalalta. Tuntuu tosi kurjalta. Olen kyllä ahne. Miksi Jumala sallisi minulle uuden talon, kun ei ole kaikilla maailman ihmisillä edes ruokaa. Se nyt vasta väärin olisi. Enkä mitään ole vailla oikeasti.
Kertokaa kokemuksistanne.
Kuuluuko tämä johonkin ikään tai jotain, en mielestäni aikaisemmin pohtinut tällaisia päivittäin ja käyttänyt aikaani moiseen joutavuuteen. Tällainen materiaalin haalimistarve on kehittynyt vasta kun keski-ikä lähenee.
Uskon myös, että kaikki mitä minulla on on lahjaa Jumalalta. Tuntuu tosi kurjalta. Olen kyllä ahne. Miksi Jumala sallisi minulle uuden talon, kun ei ole kaikilla maailman ihmisillä edes ruokaa. Se nyt vasta väärin olisi. Enkä mitään ole vailla oikeasti.
Kertokaa kokemuksistanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi näet näin paljon vaivaa, esiintyäksesi, nyt el:na, toisina kertoina muissa hahmoissa ?
Tarvitaan hyvin tarkka kielikorva ja tekstintunnistuskyky, jotta sinut havaitsee. Ne omaan. Voit provoilla, feikata tai vain lietsoa keskustelua. Mutta kaiken takana olet todellisena itsenäsi, monin kummakijoituksinesi peiteltynä.
Miksi, mistä tarpeista käsin teet nämä kirjoituksesi.
Tosi el:n toinen el kyllä tuntee kirjoituksista. Sinä et ole.
Älä nyt hermostu, mutta olen kyllä vakavissani. Äskeinen oli kolmas kerta, kun tänne palstalle olen kirjoittanut. Asiallisesti mielestäni.
Palstan taso yleisesti on heikko, joten ymmärrän, että saatat arvella minun pilailevan.
Olen kuitenkin vakavissani. Ahneusaihe on aika arka, siksi kyselin kokemuksia näin keskustelupalstan kautta. Joku asian läpikäynyt saattaisi tänne rohjeta jonkun viisaan neuvon kirjoittaa.
Olen ikäväkseni huomannut, että monet avaukset pilataan täällä heti kovin sanoin arvostelemalla ja pelleilemällä.
Kyllä se on lestadiolaisten piirissä vaikeata saada oikeista asioista keskustelua aikaan.
Sama koskee kumpaakin lestadiolaisuus- palstaa.
Luulen että kyseessä on lestadiolaiselle tyypillinen voimakas torjunta miltei kaikkia inhimillisiä tarpeita vastaan. Lestadiolainen pitää milellään kiinni hunnalla millä hyvänsä mielikuvastaan jonain erityisenä priima- ihmisenä. Sitähän oikein korostetaan monien julistajien saarnoissa, että "hyvä me".
Eipä täällä moni tunnusta itseään syntiseksi niinkuin sinä nyt teit.
Mutta jos tähän jotakin lohduttavaa voisin sanoa, niin olen samalla tavoin heikko kanssaihmisesi.
Yksi tällainen mahdollinen syy liialliseen tavaroiden haalintaan voisi olla se, että tarve saada sylin lämpöä hellyyttä ja lohdutusta saa osakseen niin vähän täyttymystä.
Yleensä perheiden sisänen ilmapiiri täyttyy liian suurelta osin arvostelusta ja moitteista, ja läheisten kannustava kehuminen, siinä missä hän on hyvä, se jää liian usein luvattoman vähaiseksi.
Miksi sen pitääkin olla niin vaikeata.
Tämä johtunee siitä että sellainen toista rikkova käyttäytyminen on ollut tapana jo monien sukupolvien ajan. Melankolia, itsesyytökset, itsehalveksunta, itsensä mitätöiminen ja arvostelu ovat tavanomaisia, koska sellainen köyhäily mielletään nöyryydeksi. Sehän on tosiasiassa mitä suurinta ylpeyttä ja Luojan halveksimista, kieltäytyä olemasta Jumalalle kallis ja ihana armahdettu lapsi, jota Jeesus rakastaa.
Ihminen joka ei osaa terveellä tavalla rakastaa itseään, ei hän jaksa rakastaa myöskään lähimmäistään niin kuin tulisi. Ja sitten lohtua saadakseen hän tarvitsee komeita taloja ja hienoja autoja, koska niillä hän osoittaa muille olevansa sentään jonkun arvoinen.
Kokeilepa aloittaa kotonasi huomisesta alkaen käyttäytymisen muutos, alat kehumaan puolisoasi ja lapsiasi, ja kerrot heille että he ovat sinulle tärkeitä ja sunä rakastat heitä.
Ensin he tietenkin tuijottavat sinua suu auki hämmästyksestä, mutta viiden vuoden kuluttua he alkavat uskoa että sinä sittenkin tarkoitat sitä mitä sanot. Voi olla, että miehesi ottaa sinua hellään syliinsä, onnellisena hänkin. Ja sinä saat sitä mitä eniten kaipaat. Voi komeamman talon ja auton tarvekin kummasti vähentyä ilman muita ponnisteluja!
Rukoilemalla isältä saa kaiken mitä tarvitsee. Ehkä Jumalan tarkoitus on saattaa sinut valintatilanteeseen: Maailman kauniit tavarat vai iankaikkinen elämä. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta ne eivät jää kuitenkaan piiloon, vaan paljastuvat ennemmin tai myöhemmin.
Ei minustakaan ole ahneus kaukana. eikä mikään muukaan synti.
Kärsivällisyyttä ja siunausta sinulle el äiti
Sorry, sorry. Tyylisi vain sopi yksi yhteen erään kesto-aloittajan kanssa.
Tässä ei ollut yhtään kyse asiasisällöstä, joka sinänsä on hyvä ja kaikkia koskettava.
Tunnen henkilöitä, joilla on shoppailuvimma. Heidän kotinsa on kaamea varasto. Tutustupa edes yhteen tällaiseen, se auttaa kummasti.
Köyhistä oloista maailmalle ponnistaneena ymmärrän tilanteen ihan hyvin.
Jos on ollut lapsena kaikesta paitsi, tulee pakonomainen tarve toteuttaa niitä unelmia, jotka silloin ovat olleet tavoittamattomissa.
Ei ollut ihan helppoa paikatuissa housuissa käydä koulua. Ei omistanut suksia, joten talviliikunnan tunneilla koulussa sai ikäänkuin rangaistukseksi kävellä usein pitemmän matkan, kuin hiihtäjät hiihtivät.
Olen tiedostanut tuon ilmiön ja lankeillut usein kaikenlaisten vempaimien hankintaan.
Joskus olen ihan tietoisesti kouluttanut itseäni. Olen käynyt hypistelemässä kaikenlaisia tavaroita kaupassa ja sitten pakottanut itseni siinä miettimään, tulenko ilman tuota toimeen.
Kun tuon kriisin aiheuttaa tietoisesti itselleen muutamia kertoja, niin lopulta se muuttuu yhdentekeväksi.
Yksi siunattu mahdollisuus on huolehtia kymmenyksistä johonkin hädänalaisten ihmisten auttamiseen taloudellisesti ja erityisesti hengellisesti.
Antakaa niin teille annetaan... jokapäiväinen leipä, ei välttämättä rikkauksia. Jumalan kanssa ei sovi käydä kauppaa.