Haaste
Näyttäkää jollakin raamatunpaikalla, ettei täydellinen synnittömyys ole mahdollista.
Oletteko joskus voittaneet jonkun synnin omalla voimalla? Hengen avulla tulee voitto voiton perään, mutta omalla voimalla yrittäessämme eroon synnistä emme tule koskaan synnittömiksi.
Raamattu sanoo että viimeisenä vihollisena voitetaan kuolema, eikö silloin viimeinenkin vihollinen ole mahdollista voittaa?
Jokainen ihminen maailmassa on tehnyt syntiä, ja siksi tarvitsee Kristusta, mutta tämä ei sano etteikö syntiä voida voittaa, ja jos voidaan voittaa yksi synti, niin silloin voidaan voittaa seuraavakin ja aikanaan on viimeisen vuoro.
Paavali sanoi, minäkään en ole vielä saavuttanut päämäärääni, mutta olen matkalla. Roomalaiskirje kyllä kuvaa lihan ja Hengen välistä taistelua, mutta ei väitä että liha voittaa. Eikä meidän pitänyt ottaa ihmisiä esikuvaksi, vaan Kristus, joka on täydellinen.
Toisena haasteena voisin antaa, näyttäkää jollakin raamatunpaikalla, ettei tähän päämäärään voi päästä tämän elämän aikana.
Ainakin Elia ja Haanok eivät koskaan raamatun mukaan kuolleet, he olivat voittaneet tämän viimeisenkin vihollisen Hengen avulla. Näitä voittajia on varmasti muitakin, mutta muista ei ole kirjoitettu.
Siitä uskovat ovat varmasti yhtä mieltä, että Jeesus antaa katuvalle anteeksi, ja nostaa aina uudelleen ylös tälle Kristus kalliolle, ja jos putoamme niin Kristus nostaa uudelleen ylös.
Uskon tarkoitus ei kuitenkaan ole liikkua jojona tämän kallion ja synnin välillä, vaikka Jeesus antaakin anteeksi. Vaan uskon tarkoituksena on tehdä meidät täydellisiksi, niin että oppisimme pysymään tällä kalliolla, emmekä heiluisi edes takaisin. On armoa saada anteeksi, mutta on suurempaa armoa saada pysyä tällä Kristus kalliolla.
Saatanakin tunnustaa Jeesuksen Kristuksen, ja vapisee, mutta Kristuksen lihaksi tulemista Saatana ei tunnusta. Saatana tietää ettei uskovasta ole mitään haittaa hänelle, jos Kristus ei ole tullut lihaksi tässä uskovassa. Siksi tämä antikristuksen henki väittää, että pysymme aina heikkoina ja syntisinä. Saatana vihaa kyllä uskovaa joka luottaa syntien anteeksi saamiseen, koska hänen työnsä menee hukkaan, mutta hän vihaa vielä enemmän sitä joka antaa Kristuksen elää itsensä kautta. Silloin Saatana kohtaa voittajansa, niin kuin aikanaan Kristuksen eläessä maanpäällä.
Riittää että kuljemme joka päivä Pyhänhengen johtamana sen matkan mitä Kristus itse haluaa meidän kulkevan, ja joka päivä silloin olemme lähempänä täydellisyyttä. Itse omin voimin emme pysty ikinä pääsemään perille, mutta Henki itse tekee sen työn, jos vaellamme tämän Hengen johdatuksessa.
Miten käytännössä on mahdollista elää sortumatta joskus syntiin. Jeesus itse sanoo, ”synti on siinä ettette pysy minussa”. Kaikki synnit siis johtuvat tästä samasta syystä, olemme tulleet kauemmas tästä täydellisestä voiman lähteestä. Itsessämme olemme heikkoja, mutta Kristus lupasi olla juuri heikoissa väkevä. Jos tunnemme todella oman heikkoutemme, niin ei ole varaa tulla pois tästä voiman vierestä.
Uskoon tullessa monella on kokemus, miten hetken sai olla kuin paratiisissa, eikä synti houkutellut yhtään, kunnes vähitellen alkoi tämä alku muuttua uudelleen arjeksi. Me siis aloitimme uskossa, mutta vähitellen annoimme tämän uskon muuttua jälleen lihaksi. Sitä samaa ensirakkautta Kristus kaipaa, jolla me kerran aloitimme, ja Hän haluaa että pysyisimme siinä. Se ei voi olla liian vaikeaa, koska jo alussa osasimme sen.
Tätä samaa voidaan verrata rakastuneisiin pareihin, kaikki alkaa siitä ettei malttaisi sekuntiakaan olla pois toisen vierestä, ja kaikki muu tuntuu ympärillä paljon vähempiarvoiselta. Vähitellen kuitenkin usein käy niin että ympäristön merkitys alkaa kasvamaan ja alkurakkaus alkaa vähetä, ja tämä voi jatkua niin kauan että lähdetään jopa eri suuntiin.
Se mitä alussa osasimme, on se mikä käytännössä on avain tähän täydelliseen elämään. Kristuksen sanat,” Pysykää minussa ”
Näyttäkää jollakin raamatunpaikalla, ettei täydellinen synnittömyys ole mahdollista.
Oletteko joskus voittaneet jonkun synnin omalla voimalla? Hengen avulla tulee voitto voiton perään, mutta omalla voimalla yrittäessämme eroon synnistä emme tule koskaan synnittömiksi.
Raamattu sanoo että viimeisenä vihollisena voitetaan kuolema, eikö silloin viimeinenkin vihollinen ole mahdollista voittaa?
Jokainen ihminen maailmassa on tehnyt syntiä, ja siksi tarvitsee Kristusta, mutta tämä ei sano etteikö syntiä voida voittaa, ja jos voidaan voittaa yksi synti, niin silloin voidaan voittaa seuraavakin ja aikanaan on viimeisen vuoro.
Paavali sanoi, minäkään en ole vielä saavuttanut päämäärääni, mutta olen matkalla. Roomalaiskirje kyllä kuvaa lihan ja Hengen välistä taistelua, mutta ei väitä että liha voittaa. Eikä meidän pitänyt ottaa ihmisiä esikuvaksi, vaan Kristus, joka on täydellinen.
Toisena haasteena voisin antaa, näyttäkää jollakin raamatunpaikalla, ettei tähän päämäärään voi päästä tämän elämän aikana.
Ainakin Elia ja Haanok eivät koskaan raamatun mukaan kuolleet, he olivat voittaneet tämän viimeisenkin vihollisen Hengen avulla. Näitä voittajia on varmasti muitakin, mutta muista ei ole kirjoitettu.
Siitä uskovat ovat varmasti yhtä mieltä, että Jeesus antaa katuvalle anteeksi, ja nostaa aina uudelleen ylös tälle Kristus kalliolle, ja jos putoamme niin Kristus nostaa uudelleen ylös.
Uskon tarkoitus ei kuitenkaan ole liikkua jojona tämän kallion ja synnin välillä, vaikka Jeesus antaakin anteeksi. Vaan uskon tarkoituksena on tehdä meidät täydellisiksi, niin että oppisimme pysymään tällä kalliolla, emmekä heiluisi edes takaisin. On armoa saada anteeksi, mutta on suurempaa armoa saada pysyä tällä Kristus kalliolla.
Saatanakin tunnustaa Jeesuksen Kristuksen, ja vapisee, mutta Kristuksen lihaksi tulemista Saatana ei tunnusta. Saatana tietää ettei uskovasta ole mitään haittaa hänelle, jos Kristus ei ole tullut lihaksi tässä uskovassa. Siksi tämä antikristuksen henki väittää, että pysymme aina heikkoina ja syntisinä. Saatana vihaa kyllä uskovaa joka luottaa syntien anteeksi saamiseen, koska hänen työnsä menee hukkaan, mutta hän vihaa vielä enemmän sitä joka antaa Kristuksen elää itsensä kautta. Silloin Saatana kohtaa voittajansa, niin kuin aikanaan Kristuksen eläessä maanpäällä.
Riittää että kuljemme joka päivä Pyhänhengen johtamana sen matkan mitä Kristus itse haluaa meidän kulkevan, ja joka päivä silloin olemme lähempänä täydellisyyttä. Itse omin voimin emme pysty ikinä pääsemään perille, mutta Henki itse tekee sen työn, jos vaellamme tämän Hengen johdatuksessa.
Miten käytännössä on mahdollista elää sortumatta joskus syntiin. Jeesus itse sanoo, ”synti on siinä ettette pysy minussa”. Kaikki synnit siis johtuvat tästä samasta syystä, olemme tulleet kauemmas tästä täydellisestä voiman lähteestä. Itsessämme olemme heikkoja, mutta Kristus lupasi olla juuri heikoissa väkevä. Jos tunnemme todella oman heikkoutemme, niin ei ole varaa tulla pois tästä voiman vierestä.
Uskoon tullessa monella on kokemus, miten hetken sai olla kuin paratiisissa, eikä synti houkutellut yhtään, kunnes vähitellen alkoi tämä alku muuttua uudelleen arjeksi. Me siis aloitimme uskossa, mutta vähitellen annoimme tämän uskon muuttua jälleen lihaksi. Sitä samaa ensirakkautta Kristus kaipaa, jolla me kerran aloitimme, ja Hän haluaa että pysyisimme siinä. Se ei voi olla liian vaikeaa, koska jo alussa osasimme sen.
Tätä samaa voidaan verrata rakastuneisiin pareihin, kaikki alkaa siitä ettei malttaisi sekuntiakaan olla pois toisen vierestä, ja kaikki muu tuntuu ympärillä paljon vähempiarvoiselta. Vähitellen kuitenkin usein käy niin että ympäristön merkitys alkaa kasvamaan ja alkurakkaus alkaa vähetä, ja tämä voi jatkua niin kauan että lähdetään jopa eri suuntiin.
Se mitä alussa osasimme, on se mikä käytännössä on avain tähän täydelliseen elämään. Kristuksen sanat,” Pysykää minussa ”
Vastaukset 17
Vanhimmat
Room. 3:10-20
23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Jae 24 muttaa tämän alkuperäisen syntisyyden synnittömyydeksi. Ja kun opimme pysymään Kristuksessa on Hengellinen lapsuus muuttunut Hengelliseksi aikuisuudeksi.
Luonnollisestikkin pieni lapsi likastaa helposti vaattensa, mutta kasvaessaan hän oppi vähitellen kiertämään kaikki kuralätäköt. Tämän sama kasvu pitäisi tapahtua myös uskon elämässä.
Juuri niin on, että vain ja ainoastaan Kristuksen ansion tähden ja kautta olemme pelastetut ilman yhtäkään omaa tekoa. Lisäämäsi jakeet ilmaisevatkin pelastuksen kannalta olennaisen.
Ei meistä tule kuitenkaan täällä maan päällä koskaan synnittömiä - siis oman itsemme puolesta. Jumalan vanhurskas laki, joka osoittaa ihmiselle hänen syntisyytensä, ottaa kiinni jo ajatuksen tasolla tehdystä synnistä. Vaikka ihminen kuinka luulisi oppineensa niitä lätäköitä kiertelemään, kura kuitenkin roiskuu ja sotkee matkavaatteemme. Jumalan valtakunnassa on onneksi avoimet lähteet, joissa on mahdollista pestä tuntonsa tahroja ja alkaa kilvoittelu jälleen "puhtaalta pöydältä".
Onkin armojen armo, ettei pelastuksemme ole riippuvainen uskonkilvoituksestamme ja sen onnistumisesta (tai pyhittymisestä niin kuin jotkut haluavat sanoa), vaan ainoastaan Kristuksen lunastuksesta. Omat tekomme ja oma "pyhittymisemme" on Jumalan edessä kuin saastainen vaate.
En tarkoita, etteikö hengellinen kasvu olisi mahdollista ja etteikö ihmisen olisi mahdollista päästä lähemmäksi Jumalaansa (jos Jumala niin armossaan suo). Synnittömyys tässä elämässä on ihmiselle täysin mahdotonta. Vain yksi ihminen oli synnitön - Jeesus Kristus.
Jakeet jotka kuvaavat Kristusta, sisältävät kyllä kaiken, mitä tarvitaan pelastukseen.
Pelastuneiden joukossa oli kuitenkin kahdenlaisia uskovia, niitä jotka rakensivat Jeesus Kristus perustuksen päälle palavista aineista ja niitä jotka rakensivat palamattomista aineista. 1 Kor 3:10-15 Toinen joutui tulen puhdistettavaksi ja toinen palkittiin.
Jos taas puhutaan synnittömyydestä, niin pieni lapsikin oppii aikanaan olemaan likaamatta vaatteensa , ja samalla monia muitakin asioita. Samoin on Hengellisen kasvun laita, ensin opitaan voittamaan yksi vihollinen, ja jonakin päivänä on viimeisen vuoro. Eihän muuten olisi voitu sanoa, viimeisenä vihollisena voitetaan kuolema.
Taivasten valtakuntakin on ensin kuin siemen ja jonakin päivänä siitä on kasvanut suuri puu. Ainoa mikä jää meidän tehtäväksi on pysyä Kristuksessa, ja Pyhähenki auttaa ja mahdollistaa myös pysymisen.
Anteeksi saaminen on meidän pesemistä puhtaaksi, mutta on myös kirjoitettu, ”kuuliaisuus on enemmän kuin uhri.” ja myös,” kärsimyksistä poikakin oppi kuuliaisuuden.” Meidänkin on kärsittävä niin kauan kunnes opimme pysymään Kristuksessa, sillä silloin kun pysymme saadaan lupaus, anokaa mitä ikinä haluatte, ja minun taivaallinen Isäni on sen teille antava.
Eikö luonnollinen vanhinkin kurita lastaan, kunnes lapsi oppii kuuliaisuuden, ja vaatimukset kasvavat sen iän mukaan, minkä ikäinen lapsi on. Samoin tekee taivaallinen vanhin, vaikka Hän antaa anteeksi, niin Hän myös opettaa meitä. Ja jos Hän opettaa yhdessä asiassa, niin seuraavana on vuorossa toinen ja jonain päivänä on kysymyksessä viimeinen. Silloin vajaa on muuttunut täydelliseksi.
Tähän päämäärään Kristus haluaa meidät johdattaa, ja jos tämä elämä ei riitä, niin lue 1 Kor 3: 10 –15 miten Kristus jatkaa työtään myös ajan toisella puolella.
Vaatimukset eivät ole kuitenkaan kaikilla samoja, vaan jokainen valmistuu omaa kutsumustaan varten. Adonia kehui ettei häntä aina rangaistu kaikista rikkomuksista ja Salomon taas valitti että joutui aina vastaamaan teoistaan. Kohteliko Daavid näitä kahta poikaansa epäoikeudenmukaisesti kohdellessaan molempia eri tavoilla. Ei sillä Daavid tiesi että Salomonista tulee seuraava kuningas, ja kuninkaan synnistä joutui koko kansa kärsimään. Meistä uskovistakin jotkut on kutsuttu kuninkaiksi hallitsemaan Kristuksen kanssa.
Mestarimme oma äiti. Hän oli vielä neitsytkin lopun elämäänsä kun sanotaan että Joosefilla olisi ollut jonkinlainen jalkavaimo joka antoi Joosefille useita lapsia.
Maria oli niin synnitön että enkelitkin kävivät häntä ihmettelemässä ja sitten kaiken lisäksi hän nousi suoraan taivaaseen.
Taivaaseen suoraan menijöitä raamattu tosiaan mainitsee pari nimeltä. Taisivat mennä oikein tulisilla vaunuilla, senaikaisilla lentokoneilla.
>Maria oli niin synnitön että enkelitkin kävivät häntä ihmettelemässä ja sitten kaiken lisäksi hän nousi suoraan taivaaseen.<
Tällaista paikkaa en muista raamatusta Marian osalta, mutta Elian ja Haanokin kyllä löydän.
Jos löydät raamatunpaikan, niin kirjoita se tänne, niin tutkin sitä kohtaa.
Luuk. 1:28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Ei synnitön tarvitse armoa....
Eikö jae 35 sano että Marian sydämmen läpi on miekka käyvä. Ja tämä tapahtuu terve armoitettu jälkeen.
Maria oli kyllä pitkälle Jumalan valmistama siihen tehtävään mikä oli hänelle uskottu, mutta täysin valmis hän ei ainakaan silloin vielä ollut, muuten miekan ei olisi tarvinut lävistää myös marian sydäntä.
33. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, 35. ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."
Tunnut kannattavan roomalaiskirkon katolista marilogian dogmeja; Marian palvontaan liittyy neljä päädogmia; 1. Hän on Jumalan synnyttäjä eli Jumalan äiti 2. ikuinen neitsyt 3. ilman perisyntiä syntynyt 4. ruumiineen ja sieluineen taivaaseen otettu ( tämä ns. assumptiogogmi vasta vuodelta 1950 ! ).
Tätä Marian palvontaa on arvosteltu ankarasti protestanttien piirissä; mm. Aule´n toteaa, että suhteessa Raamattuun, se ei ole muuta kuin puhdasta fantasiaa!
Kohoaako Maria "apuvapahtajaksi" himmentäen Kristuksen ansion? Lausunnot sellaiset, kuin "Maria on meidän välittäjämme ja hengellinen äitimme luonnollisen järjestyksen mukaan" ( Diekamp ), "Kanssavapahtaja" ja "Äitimme armonjärjestyksessä" tukevat Marian sovittajan roolia!
Mariologia on oppi apuvapahtajasta.
Mutta, tuo Esan synnittömyydellä kerskailu.
Aivan kuin Pyhä Henki olisi hänelle tsuppari, joka sormia napsauttamalla toteuttaa toiveet ja mieliteot.
Ei siihen paljon ristin teologiaa mahdu, eikä armoa
Kaikilla kristinuskon suunnilla on oma mariologiansa, eli oppi Mariasta. On helluntailainen mariologia, luterilainen mariologia, katolilainen mariologia, ortodoksinen mariologia jne. Siksi ei voi sanoa, että mariologia olisi jotain, olipa se sitten hyvää tai huonoa, vaan täytyy määritellä minkä suunnan mariologiaan otetaan kantaa. Yllä ilmeisesti siis martinofiili otti kantaa katolilaiseen mariologiaan.
Maria oli osa ihmissukua, ja siksi hänellä oli ainakin ns. "perisynti" eli turmeluksen siemen, vaikka muuta syntiä ei olisikaan ollut. Jos Maria katsotaan perisynnittömäksi, hänet erotetaan silloin muun ihmiskunnan yhteydestä ja Marian vertauskuvallinen asema jokaiseen ihmiseen kadotetaan (=myöntyminen Jumalan tarjoamaan pelastukseen, raskaaksi tuleminen Pyhästä Hengestä, Kristuksen kantaminen sisällään jne.).
Jos katsotaan, mitä mainitussa kohdassa alkutekstissä sanotaan, niin se voidaan ymmärtää myös niin, että kyse on ihmisestä, jota on kohdannut Jumalan suosio, eli välttämättä kyse ei ole "armahdetusta", vaan nimenomaan "armoitetusta", mutta ehkä sitä ei ole väärin ymmärtää ninkään.
En tiedä onko täydellinen synnittömyys mahdollista, turmeluksen siemenhän ainakin säilyy ihmisessä loppuun asti, vaikka se turmelus ei ilmenisikään synnillisinä ajatuksina ja tekoina.
Minusta on myös tärkeää erottaa toisistaan se, mitä ihminen todellisuudessa on ja millaiseksi hän itse tuntee itsensä. Kun ihminen elää Kristuksessa ja Jumalan voima kasvaa hänessä, samalla myös Jumalan kirkkaus valaisee yhä tarkemmin ihmistä näkemään oman syntisyytensä. Vaikka ihminen siis Jumalan kaltaisuutta lähestyessään todellisuudessa tulee koko ajan vähemmän ja vähemmän syntiseksi, hän kuitenkin itse tuntee itsensä koko ajan enemmän ja enemmän syntiseksi, koska Jumalan kirkkaus saa hänet näkemään omat syntinsä selvemmin ja selvemmin.
Siitä kyllä ainakin olen samaa mieltä, että kristityn ainoa päämäärä tulee olla täydellinen synnittömyys ("Mene äläkä enää syntiä tee."). Jos päämääränä ei ole täydellinen synnittömyys, vaan ajatellaan, että mitäpä sillä on väliä, koska ei kuitenkaan koskaan voi tulla täydellisen synnittömäksi, niin ihmisen katumus ja parannus ei ole rehellistä. Jäädään tavallaan puolitiehen.
>Siitä kyllä ainakin olen samaa mieltä, että kristityn ainoa päämäärä tulee olla täydellinen synnittömyys ("Mene äläkä enää syntiä tee."). Jos päämääränä ei ole täydellinen synnittömyys, vaan ajatellaan, että mitäpä sillä on väliä, koska ei kuitenkaan koskaan voi tulla täydellisen synnittömäksi, niin ihmisen katumus ja parannus ei ole rehellistä. Jäädään tavallaan puolitiehen.<
Halusin käyttää näin korvaan kalahtavaa sanaa synnitön, vaikka olisin voinut yktä hyvin sanoa saman täydellisyys sanana.
Juuri sillä ettei meistä koskaan muka tule täydellisiä tehdään täysin tyhjäksi koko pyhityselämä.
>("Mene äläkä enää syntiä tee."). <
Tämä on mahdollista ainoastaan pysymällä Kristuksessa, ja jokainen uskova varmasti näkee omassa elämässä miten on saanut oppinut virheistä, ja on nähnyt myös miten synti on tuonut tuskaa.
Jos olemme saaneet oppia yhdessä asiassa, niin sitä on seurannut seuraava, ja aikanaan on myös viimeisen vihollisen vuoro. On myös kirjoitettu, ”vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaakop. 4:7”
Olemme kaikki varmasti myös huomanneet, ettemme itsessämme pysty voittamaan, vaan sama synti on tullut esille vain eri muodossa, jossain minkä ympäristö hyväksyy paremmin. Esim. alkoholismi on muuttunut työnarkomaniaksi tai urheilu holismiksi yms. Siksi Jeesus sanookin, synti on siinä ettette pysy minussa. Millään muulla emme pysty voittamaan saatanaa, kuin pysymällä vahvemman seurassa, niin lähellä Kristusta ettei Saatana uskalla hyökätä. Synti siis on siinä, että olemme tulleet itsessämme niin vahvoiksi että lähdemme ottamaan omia askeleita vihollisen maaperälle. Ei Kristus ollut vahvoissa väkevä, vaan heikoissa. Jos siis tunnemme heikkoutemme, niin ei ole varaa tulla pois tästä väkevän vierestä.
Käytin kymmenen vuotta tämän voiman etsimiseen, koska näin kuuliaisuudessa enemmän Jumalaa kuin anteeksi saamisessa. Paasto ja askeettisuus kuitenkin tuli tiensä päähän näiden 10 vuoden aikana. Sana kirkasti aina vaan tarkemmin oman itseni ja lopulta oli hyväksyttävä ettei tämä elämä riitä, Jumala on liian pyhä.
Kristus joka kulki aina mukana kirkastamassa tätä lakia pääsi silloin myös kirkastamaan että Hän on ainoa joka voi sen täysin täyttää, ja minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pysyä Hänessä.
Uskoon tullessa meillä kaikilla on kokemuksia tästä pysymisestä, mutta vähitellen tämä taivas alkaa haihtua ja silloin vihollinen pääsee valehtelemaan että täydellisiä meistä ei tulekaan, ja se oli vaan kirkastusvuorikokemus missä saamme ikään kuin nähdä vilauksen tulevasta. Ei ole näin, Jeesushan sanoo että se on synti ettemme pysy Hänessä. Uskon että Elia ja Haanok oppivat pysymään Kristuksessa, ja siksi he voittivat myös viimeisen vihollisen Hengen avulla.
Meidän lihastamme ei tule koskaan niin pyhää että sen puolesta pääsisimme taivasten valtakuntaan, mutta voimme oppia kuolettamaan Hengen avulla lihan työt, ja tämä vaatii pysymistä Kristuksessa. Jos osasimme sen alussa, niin miksi lähdimme jatkamaan lihassa. Tähän alkurakkauteen Kristus haluaa meidän palaavan, siinä on annettu kerralla kaikki täydellisyyttä myöten.
No nyt varmaan joku ajattelee että Kristushan tuli vasta myöhemmin. Kristuksen me voimme kuitenkin löytää vanhan testamentin kaikista kertomuksista, ja sama Kristus on niissäkin voimana näihin ihmeellisiin kertomuksiin.
Jos pystyt omin voimin synnittömään elämään on Kristus turhaan kuollut sinun edestä.
Mutta jos tunnet olevasi fariseus, heidänkään takia ei Kristuksen ole tarvinnut kuolla.
Kristus on tullut syntisten takia, pelastamaan langennutta lasta.
Paavali kirjoittaa ettei ole yhden yhtäkään joka ei oli pois poikennut.
Vain Kristus on yksin siihen kyennyt, Hän onki itse taivaan ja maan Herra Jumala.
Tänään tuli loistava TV2-ohjelma luterilaisesta tunnustuksellisuudesta.
"Laki sanoo, tee tämä, ei se tule koskaan tehdyksi.
Evankeliumi sanoo: Usko tähän mieheen, ja kaikki tulee tehdyksi".
Samalla vanhurskas ja syntinen.
Näitä asioita Esa ei ole vielä päässyt käsittämään. Soisin sen,
Se mitä Luther antoi, ruokki kyllä silloin kun olin lapsi. Ja se oli ihan hyvää ruokaa lapselle.
Valitettavasti aikuinen ei voi enää elää pelkällä äidinmaidolla ja tuttelilla.
Eikä luonnollisetikkaan pieniltä lapsilta vaadita samaa kuin aikuisilta, mutta lapsesta kasvaa aikanaan aikuinen, tai muuten se on kehitysvammanen.
Sanoohan sanakin, toinen kylvää ja toinen kastelee ja kolmas on elonkorjuussa. Oliko Luther korvaamaton tehdessään kaikki yksin.
Myönnän ettei tarvita kastelijaa jos ei ole ensin ollut kylväjää, joten Luther teki kyllä omaa tärkeää tehtäväänsä.
Jeesuksen tarkoitus on saada kuljettaa meidät nuhteettomina Isän eteen. Ja jostain on aloitettava, siksi teidän on tultava niin kuin pieni lapsi, ei ketään voi aikuisena syntyä. Jeesus itsekkin syntyi lapsena, ja kasvoi aikuiseksi.