Ihania naisia
Kirjoittanut: 19494 8.11.2005 klo 11.09
Ihania naisia
Nyt vuosien jälkeen harmittaa ne monet tuhlatut tilaisuudet, joita matkan varrella tarjoutui kun parasta ennen päiväys vielä oli voimassa.. Aina oli olemassa rajoitteita, itse asetettuja ja muiden asettamia, silloin kun olisi ollut syönnillään, onki piti nostaa ylös.
Nyt jo ymmärtää kansanviisauksia, myös sen miten nuorena pitäs kaikki kivet käännellä niin, että olis vanhana mitä muistella. Olisiko elämä siitä tullut paremmaksi, heikkoudessaan niihin verkkoihin olisi saattanut vain pahemmin takertua. Nyt omaa matkakertomusta selatessani muistot ainakin ovat kauniita. Kiitos siitä kaikille ihanille naisille joiden kanssa sain olla jollakin tavoin tekemisissä!
”Elämäni parhaina aikoina uskon aina tekeväni tilaa, yhä enemmän tilaa itsessäni, tuosta lapioin lunta, tuolta kohotan kappaleen vajonnutta taivasta, on tarpeettomia järviä, juoksutan ne kuiviin – kalat pelastan -, uusia apinoita, kaikki on täynnä liikettä, tilaa vain ei koskaan ole tarpeeksi enkä kysy koskaan, mitä varten, en tunne koskaan, mitä varten; minun on vain tehtävä aina uudestaan ja enemmän tilaa ja niin kauan kuin siihen pystyn, ansaitsen elämän”.
Elias Canetti: Ihmisen alue
Suom. Liisa Laukkarinen
Kirjoittanut: 19494 8.11.2005 klo 11.09
Ihania naisia
Nyt vuosien jälkeen harmittaa ne monet tuhlatut tilaisuudet, joita matkan varrella tarjoutui kun parasta ennen päiväys vielä oli voimassa.. Aina oli olemassa rajoitteita, itse asetettuja ja muiden asettamia, silloin kun olisi ollut syönnillään, onki piti nostaa ylös.
Nyt jo ymmärtää kansanviisauksia, myös sen miten nuorena pitäs kaikki kivet käännellä niin, että olis vanhana mitä muistella. Olisiko elämä siitä tullut paremmaksi, heikkoudessaan niihin verkkoihin olisi saattanut vain pahemmin takertua. Nyt omaa matkakertomusta selatessani muistot ainakin ovat kauniita. Kiitos siitä kaikille ihanille naisille joiden kanssa sain olla jollakin tavoin tekemisissä!
”Elämäni parhaina aikoina uskon aina tekeväni tilaa, yhä enemmän tilaa itsessäni, tuosta lapioin lunta, tuolta kohotan kappaleen vajonnutta taivasta, on tarpeettomia järviä, juoksutan ne kuiviin – kalat pelastan -, uusia apinoita, kaikki on täynnä liikettä, tilaa vain ei koskaan ole tarpeeksi enkä kysy koskaan, mitä varten, en tunne koskaan, mitä varten; minun on vain tehtävä aina uudestaan ja enemmän tilaa ja niin kauan kuin siihen pystyn, ansaitsen elämän”.
Elias Canetti: Ihmisen alue
Suom. Liisa Laukkarinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.