Meidän tilanne on seuraava: yritetään saada lasta.
Mulla on kovat pelot raskaus aikaa, synnytystä ja lapsen vammaisuutta kohtaan. Lisäksi jännittää onko meidän edes mahdollista saada lasta. Kaikki pelot ovat täysin pään sisäisiä, olen iältäni 24-v, suvussa ei vammaisuutta, tutuilla kaikki mennyt suhteellisen hyvin ja terveitä lapsia. Yritystäkään ei ole kauaa ollut.
Lohduttakaa ja kertokaa mulle omia tarinoitanne ja pelkoja jotka ovat olleet "perättömiä".
Mulla on kovat pelot raskaus aikaa, synnytystä ja lapsen vammaisuutta kohtaan. Lisäksi jännittää onko meidän edes mahdollista saada lasta. Kaikki pelot ovat täysin pään sisäisiä, olen iältäni 24-v, suvussa ei vammaisuutta, tutuilla kaikki mennyt suhteellisen hyvin ja terveitä lapsia. Yritystäkään ei ole kauaa ollut.
Lohduttakaa ja kertokaa mulle omia tarinoitanne ja pelkoja jotka ovat olleet "perättömiä".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä uskoisin, että kaikki käyvät läpi samanlaisia pelkoja ja epäilyksiä viimeistään siinä vaiheessa, kun raskaus on varmistunut. Mutta mä en voi ymmärtää ylenmääräistä pelkoa ja huolta, luonto itsessään vastaa jo monesta asiasta mikäli kaikki ei olisi kunnossa. Ja nykyaikaiset tutkimukset ultrineen ja neuvoloineen ovat huippuluokkaa! Mikäli näissä tutkimuksissa ei ilmene mitään epäilyttävää, miksi ei antaisi itselleen rauhaa ja antaisi vaan vauvelin kasvaa rauhassa masussa? Se, että äiti tuntee jatkuvaa epätietoisuutta ja pelkoa, vaikuttaa myös sikiöön.
Oletko varma, että olet muuten valmis vanhemmuuteen, kasvattamaan lapsen ja ottamaan vastuun? Onko miehesi valmis?
Siis ollaan molemmat kyllä hyvin valmiita, puhuttu on jo pari vuotta nyt vasta yritys aloitettu. Mies 30 ja myös hyvin innoissaan. Sairaanhoitoalalla molemmat nähdään tosi kamalia juttuja ja siitähän nämä..
Mun mielestä kaikenlaiset pelot on ihan luonnollisia, varsinkin jos on joutunut kauan toivomaan ja yrittämään raskautta. Myös jos on nähnyt surullisia tapahtumia esimerkiksi työssään, tietää enemmän pelättäviä asioita.
Tällaiset palstat on hyviä, kun jokainen saa kysellä ja purkaa just niitä huolia jotka mieltä painaa.
Sen sijaan tuollainen kysely, että oletko ollenkaan valmis äidiksi on vaan omiaan tuomaan lisästressiä odottavalle äidille!
Ota hoitoalataustasi positiivisena asiana. Itse ainakin koen helpottavana, että tiedän miten raskaus yleensä sujuu ja miten normaali synnytys sujuu. Toki tiedän mitä kaikkea voi mennä pieleenkin, mutta tiedän myös todennäköisyydet näihin, jotka ovat pieniä. Olen ollut näkemässä useita synnytyksiä, joissakin on ollut omat ongelmansa, mutta hyvin ovat kaikki päätyneet.
Älä huoli! Meillä oli sama tilanne aikaisemmin , nyt rv 29 2 kaikki mennyt hyvin.
Äitini lohdutti minua viisaasti kun pohdin samoja asioita; jos jotain odottamatonta tapahtuu, niin sitten se on tapahtuakseen. Kaikki asiat eivat ole meidän hallinnassamme ja se on hyväksyttävä. Turha pelkääminen ja stressaminen ei auta suuntaan eikä toiseen. Mitä jos kaikki meneekin loistavasti loppuun asti ja olet pelännyt turhaan lähes 10 kuukautta, kyllä sulla on sitten hölmö olo kun et edes älynnyt nauttia raskaudestasi.