Eilen (ma 7.11.05) töistä tullessani tapasin naapurin Passat-miehen. Hänellä oli yllään
harmaanvalkoinen tuulitakki ja mustat suorat housut. Asua täydensi tumma lippalakki, jossa oli hienostuneesti – tuskin silmillä havaittavissa – hopeanharmaalla teksti ”PASSAT vie perille, Göstan laatuauto”. Ihmetellessäni kaikkea tätä saamaani visuaalista informaation tulvaa, Passat-mies rupesi puhumaan:
”No, nyt aikamiespoikanikin ovat kuulleet eroamiseni Volkswagen–kerhon puheenjohtajuudesta. He ovat ottaneet sen vastaan hämmentynein mutta huojentunein mielin. Vegaani Helsingin yliopistossa loputtomasti opiskeleva aikamiespoikani ehdotti, että lopettaisin saman tien koko yksityisautoilun. Hänen mielestään olisin sillä tavoin esimerkkinä niille VW-kerhon luonnon kuormituksesta piittaamattomille ´natseille´. Hän jopa iloitsi siitä, että makkaran syöntini vähenisi tuntuvasti ja ehkä muukin eläinkunnasta peräisin olevan ´lihamassan´ syöntini.”
Yritin sitten siihen todeta: ”No, loogisia päätelmiähän se poikasi ainakin osaa tehdä.”
Passat-mies kuittasi kommenttiini kiukkuisena:
”Vouhottaja se on. Ei se huolinut LIDListä ostamaani käytännöllistä ja mukavaa mustanharmaata tuulipukuakaan. Sellaisen valmistamisessa kuulemma käytetään erilaisia luonnolle myrkyllisiä öljyjä. Hän kuulemma ostaa kaikki vaatteensa jostakin Afrikka-shopista tai jostakin Luonnon ystävien kaupasta. Sitten se paljasti, ettei koskaan kehdannut tuoda sitä kettutyttö-tyttöystäväänsäkään meille. Hänen mukaansa kettutyttö-tyttöystävä olisi saanut jo pahoinvointikohtauksen ensinnäkin siitä, että kodissamme kaikkialla näkyisi VW-aheista materiaalia.”
Kuittasin siihen: ”Ymmärrän sitä kettutyttöä tuossa suhteessa hyvin!”
Passat-mies jatkoi:
”No, onhan meillä kaikenlaisia VOLSWAGEN-viirejä ja kuvia siitä miten kättelen Saksan reissuillani VW-tehtaan johtajaa. Ne ovat kuitenkin minulle kallisarvoisia muistoja. Onhan meillä myös erilaisia pystejä ja palkintoja, jotka olen saavuttanut työstäni VW:n hyväksi. Mutta miksi sellaisesta saada pahoinvointikohtaus ja miksi aikamies poikani sellaista häpeää?”
Yritin antaa suoraan kysymykseen diplomaattisen vastauksen: ”Yleensä vouhottaminen yhden asian puolesta ei ole kovin fiksua. Onhan VW lisäksi jo nimensä mukaan pelkkä kansan auto, joten ei siitä löydy mitään kovin erikoista tai kiehtovaa eikä älyllisesti tai esteettisesti stimuloivaa.”
Passat-mies vastasi:
”Niin, ymmärrän – Citroen on siinä mielessä niin erilainen. Kaikki on siinä jotenkin niin erilaista. Citroenin kyydissä ei totisesti kaipaa makkaraa.”
harmaanvalkoinen tuulitakki ja mustat suorat housut. Asua täydensi tumma lippalakki, jossa oli hienostuneesti – tuskin silmillä havaittavissa – hopeanharmaalla teksti ”PASSAT vie perille, Göstan laatuauto”. Ihmetellessäni kaikkea tätä saamaani visuaalista informaation tulvaa, Passat-mies rupesi puhumaan:
”No, nyt aikamiespoikanikin ovat kuulleet eroamiseni Volkswagen–kerhon puheenjohtajuudesta. He ovat ottaneet sen vastaan hämmentynein mutta huojentunein mielin. Vegaani Helsingin yliopistossa loputtomasti opiskeleva aikamiespoikani ehdotti, että lopettaisin saman tien koko yksityisautoilun. Hänen mielestään olisin sillä tavoin esimerkkinä niille VW-kerhon luonnon kuormituksesta piittaamattomille ´natseille´. Hän jopa iloitsi siitä, että makkaran syöntini vähenisi tuntuvasti ja ehkä muukin eläinkunnasta peräisin olevan ´lihamassan´ syöntini.”
Yritin sitten siihen todeta: ”No, loogisia päätelmiähän se poikasi ainakin osaa tehdä.”
Passat-mies kuittasi kommenttiini kiukkuisena:
”Vouhottaja se on. Ei se huolinut LIDListä ostamaani käytännöllistä ja mukavaa mustanharmaata tuulipukuakaan. Sellaisen valmistamisessa kuulemma käytetään erilaisia luonnolle myrkyllisiä öljyjä. Hän kuulemma ostaa kaikki vaatteensa jostakin Afrikka-shopista tai jostakin Luonnon ystävien kaupasta. Sitten se paljasti, ettei koskaan kehdannut tuoda sitä kettutyttö-tyttöystäväänsäkään meille. Hänen mukaansa kettutyttö-tyttöystävä olisi saanut jo pahoinvointikohtauksen ensinnäkin siitä, että kodissamme kaikkialla näkyisi VW-aheista materiaalia.”
Kuittasin siihen: ”Ymmärrän sitä kettutyttöä tuossa suhteessa hyvin!”
Passat-mies jatkoi:
”No, onhan meillä kaikenlaisia VOLSWAGEN-viirejä ja kuvia siitä miten kättelen Saksan reissuillani VW-tehtaan johtajaa. Ne ovat kuitenkin minulle kallisarvoisia muistoja. Onhan meillä myös erilaisia pystejä ja palkintoja, jotka olen saavuttanut työstäni VW:n hyväksi. Mutta miksi sellaisesta saada pahoinvointikohtaus ja miksi aikamies poikani sellaista häpeää?”
Yritin antaa suoraan kysymykseen diplomaattisen vastauksen: ”Yleensä vouhottaminen yhden asian puolesta ei ole kovin fiksua. Onhan VW lisäksi jo nimensä mukaan pelkkä kansan auto, joten ei siitä löydy mitään kovin erikoista tai kiehtovaa eikä älyllisesti tai esteettisesti stimuloivaa.”
Passat-mies vastasi:
”Niin, ymmärrän – Citroen on siinä mielessä niin erilainen. Kaikki on siinä jotenkin niin erilaista. Citroenin kyydissä ei totisesti kaipaa makkaraa.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
LeCitroenkin viettäisi normaalioloissa aikansa mukavasti suljetulla osastolla. Nykyisenä säästöaikana hän on avohoidossa satuilemassa meidän muiden "iloksi". Hävettää!
"Auto" pajalla, aikaa kirjoittaa??
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
jatka vain!