Kuinka moni täällä on ns löysässä hirressä?
Siis tilassa, jossa ajatukset pörräävät yhdessä ihmisessä, mutta ei saa selvää mistä on kyse.
Ei uskalla selvittää asioita, ei ottaa yhteyttää, vaan odottaa ja miettii, miettii, miettii: juu, ei, juu, ei...
Miten tästä tilasta pääsee ulos?
Siis tilassa, jossa ajatukset pörräävät yhdessä ihmisessä, mutta ei saa selvää mistä on kyse.
Ei uskalla selvittää asioita, ei ottaa yhteyttää, vaan odottaa ja miettii, miettii, miettii: juu, ei, juu, ei...
Miten tästä tilasta pääsee ulos?
Vastaukset 70
Vanhimmat
käden, et näe minua, mutta minä olen eräänlainen,jonka ajatukset singahtavat alinomaan häneen, ei uskalla selvitellä asiaa, ei uskalla hämmentää keittoa enempää.. tässä kierrän ympyrää, enkä muuta voi...
Ympyrää kierrän minäkin ja mistään ei oikein tahdo tulla mitään, siis löysässä hirressä.
Pelottaa selvittää asiaa, ulospääsyä ei näy.
Kuinka kauan tän tunteen kanssa jaksaa elää?
Pitääkö antaa vaan asioiden mennä ja pikku hiljaa alkaa unohtaa?
Mikä teillä vinossa?
Sama täällä :D
Minä uskaltaisin lähestyä, mutta en voi.
Silti ajatukset pyörii hänessä. Aikaa myöten se helpottaa kunnes törmään jossain tilaisuudessa häneen ja taas mentiin...
lähestyä häntä????
mutta nyt ei nähdä ;´((( ehkä taas jossain
tilaisuudessa mennään....
Sitä toivon ja pelkään...
En minä pelkää, vaan toivon ja odotan, mutta siihen menee vaan vielä aikaa..ja tunnenkin olevani kuin pikkutyttö, jään ilman tuttua kaveria, tylsää ;´((
Suurin osa minusta toivoo, mutta pelkään sitä tunnevyöryä, mikä näkemisestä seuraa. Pystyn hädin tuskin peittämään sen, vaikka olen taitava siinä.
Surullinen sen vuoksi, etten tiedä, milloin seuraavan kerran tapaaminen on.
Surullinen että elämäntilanteen johdosta en voi lähestyä.
pakkohan tässä on lähestyä, ei tässä auta enää yksinkertaisesti muukaan..Tää tunnevyöry on aivan hillitöntä välillä, ei voimat enää tahdo kantaa eteenpäin (joskin yrityksetkin ovat olleet heikkotasoisia lähinnä omalta puoleltani ja menneet pieleen)..Tiedän mikä on sopivaa aj pakollista, mutta tuntuu, että en jaksaisi enää välittää siitä.ääh miksi on hän miksi????
Pitkällä tähtäimellä itseään ei voi pettää.
Onhan se jo nähty, ettei pelkästä ihastumisesta ole kyse.
Ehkäpä parasta on kuunnella sydäntä? Ehkäpä?
ei voi pettää ei, siis itseään.
Olen tunnustanut itselleni tunteen jo aikoja sitten olevan ihan jotain muuta kuin ihastumista.. ei alinomainen yötä päivää oleva toisen läsnäolo ajatuksissa voi olla pelkkää ihastumista, ei toisen jatkuva kaipaus, niin, että sisin repeää voi olla pelkkää ihastusta..
aitoa siis.
Viimeinen ja tärkeä kysymys on, mitä sille sitten aikoo tehdä?
selvittää toiselle suoraan kasvotusten, no niin, ajatus itse toiminnasta saa "pupun pöksyihin", ei se olekaan niin helppoa, vaikka tahto on kova..entä jos löytää sen yhteisen sävelen yhdessä toinen toistaan tukien pääsemällä asiassa eteenpäin
pienin askelin hyvä tulee.
Yhteydenotto, hymy, silmien tuike, muutama kohtelias sananen, pieni flirtti, juttelu, tanssi, silmiin katsominen, suudelma.
sanoo teletapitkin... uudestaan kaikki tuo, kiitos kyllä paremmalla menestyksellä..yhteydenotto lisänä
Yhteydenotto ja askel. hymy ja askel...
Kuin tanssia?
Ja katse paljon kertoa voi! kerro siis enemmän myös siten.
kertoo tunteistani,jotka ovat suuremmat kuin pelkkä ihastus. Yhteydenottoa odotan vastakkaiselta puolelta (joskin turhaan). Olen useasti ollut ottamassa yhteyttä, mutta siihen se jää... pelkoon ja epävarmuuteen.. ja nimenomaan pelkoon toisesta, ettei hän välitäkään kuten minä
Aikaisemmin minussa oli hieman samaa vikaa. Nyt kun yhteydenotto ei tuottaisi ongelmia, on se asemani vuoksi vaikeampaa, melkein mahdotonta.
Aina on riski iskeä kirves kiveen, mutta so What?
Lopputulos on joskus riskin arvoinen. Ja kuka hymystä voisi suuttua?
pääsee kieltämättä pidemmälle ja pitäisi oppiakin elämään tätä elämää hiukan löysemmin rantein.. kun sitä elämää on täällä suuren tunteen takanakin..
ja elämä käsittää niin paljon, välillä jopa liian paljon.
Kohtalo näyttää kiertävän ympyrää, sillä tiedän tapaavani ja joutuvani kiusaukseen kuukauden sisällä eräässä tilaisuudessa.
Tosi kivaa, kun tunteet on juuri tyyntyneet, niin valellaan bensaa liekkeihin.
Yritän tiukasti keskittyä muihin asioihin, vaikka ajatukseni askartelee ihan toisaalla.
niinpä meidänkin kohdalla olisi voinut olla niin, kuukauden sisällä, mutta eipä natsannut tällä erää..ehkä se on toisen onni minun suru
toisaalta täytyy oppia ajattelemaan, että kaikkea ei vaan voi saada
Et tulekaan tilaisuuteen :`(
Tai ehket ole hän? Mutta jos et olisikaan, niin muista hymy... :)
Ehkä joskus!
PS:Piti vastata aiempaan viestiin, kun kone herjasi liian syvästä hierargiasta.
haaveissain... olisi ollutkin ihanaa, jos olisit ollut hän, mutta ei hän täällä käy, en usko. Ehkä se toinen haaveilee sinusta yhtälailla, kuin minä hänestä. Emme hänen kanssan osallistu tällä kertaa samaan tilaisuuteen, mutta toivottavasti edes vuotta myöhemmin, ehkä ehkä...nyt kuitenkin hymyilen sinulle :)
Oli kiva kirjoitella kanssasi.. pidän peukkuja sinulle, että sinulla onnistuisi kuitenkin toivomasi mukaan :))) hyvää pikkujouluaikaa
kerron sinulle, ettei minulla ole aikomustakaan tulla enää tilaisuuksiin. Keskity asioihin rauhassa, minä en sinua enää häiritse etkä sinä minua, kun emme näe emmekä tapaa.
Minä tulen varmasti.Olenhan jo sulle kertonut sen.Onko sinusta noin vaikeaa tavata? Voi sua höppänää,en tiennyt sinun ajattelevan minua.Luulin ,että vain minä!!! Mua jännittää myös,mutta yritän siirtää ne ajatukset pois.Aion pitää hauskaa!!!
Voi, tiedän tunteen! Minäkin joudun/saan tavata hullaantumiseni kohteen tässä muutaman viikon sisällä ja pelkään jo nyt... Raivostuttavaa, kun juuri ehtii uskotella itselleen, että hän ei ole elämäni mies eikä koskaan mitään tule tapahtumaan - ja tavallaan hyväksyykin asian - niin vain yksi vilkaisu niihin kauniisiin silmiin riittää murtamaan kaikki rakentamani kulissit. :-(
noinkin sanoa.
Hän on mielessäni aina ja kuitenkaan en voi tehdä mitään.(hän on varattu).
Odotan että jotain tapahtuisi, vaikka tiedän sen olevan turhaa.
En tiedä miten tästä pääsisi eroon.
Jotkut sanoo että kyllä hän ajan kanssa unohtuu, mutta kuinka paljon aikaa se vie (ollut ihastunut jo 2 vuotta).
Pitäisi pystyä unohtamaan mutta...
Itse olen varattu ja ollut ihastunut jo reilun vuoden toiseen. En uskalla asiaa hänelle kertoa, koska
a) olen ujo, varsinkin hänen seurassaan
b) sehän ei olisi edes varatulta ihmiseltä sopivaa
c) hänhän voisi olla vaikka ihastunut myös minuun, enkä tietäisi mitä sen jälkeen tekisin, koska rakastan kuitenkin omaa miestäni.
d) en tiedä hänen tunteitaan, hän ei ole sitä minulle kertonut. Vihjeitä olen saanut sekä lämpimiä katseita, mutta haluaisin kuulla ne sanat hänen itsensä sanomana.
Haluaisin niin kovasti ottaa asian puheeksi, mutta ylepys ei anna periksi eikä liioin omatunto sekä morkkis itseäni ja omaa miestäni kohtaan. Salaa toivon, että hän itse ottaisi asian puheeksi. Kamalinta tässä onkin juuri se, että jos hän ilmoittaisi olevansa ihastunut myös minuun, olisin aivan uskomattoman onnellinen ja haluaisin vain kiepsahtahtaa hänen kainaloonsa..
Mitäpä jos hänkin on ihastunut sinuun? Tottakai sinä kunnioitat hänen suhdettaan, mutta mitä jos itse kuitenkin kertoisit ihastumisestasi? Silloin sinä ainakin olet ilmaissut tunteesi, saat hetkellisen mielenrauhan ja pallo siirtyy hänelle. Tai voithan tietenkin aina miettiä vielä seuraavat kaksi vuotta lisää...
olennaiseen eli omaan ukkoos!
ehkä on.
Hänen elämäänsä en halua sekoittaa sillä hän rakastaa vaimoaan...
Elämä on vain tätä ja jatkuu sellaisena...
Ehkä jonain päivänä olen päässyt hänestä ja nauran tai edes hymyilen tälle kaikelle.
Aika näyttää... ehkä mietin ja haikailen toiset kaksi vuotta.....
anna jo olla. Hän rakastaa vaimoaan. Olisit vain hetken hupi ja miesten saunailtojen naurunaihe!
Nyt järki päähän ja pöksyt jalkaan.
ja pöksyt pysyy edelleen jalassa.
Muutenhan olisin jo tehnyt jotain, jos olis niin kuin sanoit.
Saanko kysyä minkä ikäinen kirjoittaja olet ja miksi olet noin vihaisen tuntuinen?
Onko sinua petetty???
mutta en toivo että ketään petetään vaan itsekkäiden tunteiden takia! Olen vanhanaikainen avioliiton kannattaja. USKOLLISUUS kunniaan!
minäkin tässä yritän sinulle sanoa.
Siksi en olekaan tehnyt mitään.
"Olen vanhanaikainen avioliiton kannattaja. USKOLLISUUS kunniaan! "
Voi luoja mitä hunajata..Toisinsanoen vastaavaa ei siis ole sattunut omalle kohdallesi? Edelleen olen sitä mieltä, että jos esim.joku minun miehestäni olisi kiinnostunut ja asian hänelle ilmaisisi, olisin enemmänkin kiinnostunut mieheni mielipiteestä, kuin tämän naisen. Uskollisuus kunniaan, mutta realiteetit messiin..
Eli edelleen- jos on vietävissä, niin kyl se sit meneekin!
Eli noinko epävarmoja te jeesustelijat olette omasta miehestänne? Kaippa se äijä nyt voi aina kieltäytyäkin!
Mitä kertominen auttoi? Ei mitään. Hän vastaa ajatuksen olevan houkuttelevan, mutta että on varattu. Unohtuiko ihastus? Ei! Eikä nyt voi edes enää yrittää, vaan on pidettävä matalaa profiilia. :( Hoh-hoijaaa!
tilanteesta? No en luule hänelle tuollaista sattuneen, tunnen niin hyvin vuosien saatossa.
MUTTA yllätys,yllätys OMALLE kohdalle ja voi niin useasti, että.....mutta aina on "järki" voittanut ja ainakin von nukkua yöni rauhassa sikäli etten ole mikään pettäjä. Mutta haaveilla voi aina. Päiväunelmia pitää olla, mutta se toteutus, se on jokaisen oma asia, kantakoon sitten sen seuraukset jos sille tielle lähtee. Ei niin etteikö minunkin mieleni olisi tehnyt, mutta....näin mun kohdalla.
Täälläkin yksi!
Niiin inhottava tilanne, ei tiedä mitä tekisi, ajatukset vain kulkee kehää, toivoo koko ajan että se toinen tekisi jotain, että näkisi toisen jajaja.
Niin, täällä sitä roikutaan.
asialle tehdä? Tähän täytyy tulla muutos.
Me ollaan kuitenkin kaikki ihan fiksuja ihmisiä, vai kuinka? Eikä haluta olla tässä tilassa
Laitetaanko kaikki 1 viesti menemään, jossa selkeä kysymys. Mutta miten?
löysähirsi. Tai siis 2 vaihtoehtoo.
Ota koko köys pois kaulastas tai sitte kiristä se niin et oo enää löysäs vaan kirees kiikus, mitäs nyt sanot?
samanlainen
Kuinka voi olla näin vaikeaa.
Aikaa mennyt puolivuotta ja
ajatukset vain pyörii Hänessä.
En vastausta osaa sinulle kertoa,
mietin täällä itsekin.
Toivottavasti löydät ratkaisun, joka
on sinulle oikea.
... olisinkin. En pääse sinusta yli, enkä ympäri.
Oikein sanoit,
en pääse yli, enkä ympäri
samaa mieltä täälläkin Sinusta
Jos soittaisit?
.. että en antaisi sitä itselleni anteeksi. Haluaisin kyllä.
Miksi?
Jos molemmat haluaisi...
Minä olen samanlainen.En uskalla,vaikka haluaisin.Minä tiedän,mitä mulla on,mutta en tiedä mitä tulen saamaan,JOS....Kyselen vain itseltäni,miten tämä kaikki pääsi tapahtumaan.Hirvittää!
.. mutta kaikkea ei voi heti muuttaa. Jos ymmärrät mitä tarkoitan? Jos ja isi-muodoista ei ole kyse.
akat viel huokaa saman jannun perää!
Voe elämän kevät!
käydä kuule joskus vielä sullekin. Pidä vaan varas. Tolla asenteella varsinki.
Ja mee kuule käki muihin pesiin munimaa,
kun ei sulta terävämpää päästä pukkaa.
on. Vai väitätsä et tääl ylipäätään koskaan ees käy miehiä kirjoittamassa????
Muijat toisilleen skrivaa ja kuvittelee että se saturinssi siel toises pääs vastailee, vaikka se on toinen samanlainen akka.
ja niitä todellisia miehiä jotka osaavat kirjoittaa muutakin kuin tuommoisia niinkuin sinä.
Minkä viestin on kirjoittanut OIKEA MIES?
ainakaan sinä ole. Sorry vaan!!!
tiedän ;D Mutta missäs ne raavaat uroot?
sinun pitäisi kysyä heiltä eikä minulta.
täällä oo eikä käy miehii?
HALOOOOOOO!!!
ILMOTTAUDU JOS OOT MIÄS JA OOT TÄÄL?
HALOOOOOOOO! ONKS TÄÄL MIEHII?????
- ei vastausta.
akkojen kotkotusta siis.
niin että me miehet emme viitsisi vastailla tuollaisiin viesteihin.
Mutta vastasin nyt kuitenkin kun et muuten näytä uskovan että meitäkin täällä käy.
USKO POIS!!!
sinä olet noin miehen tarpeessa et sinä tuolla tavalla sitä täältä löydä.
Kuka viitsii...
"Kuka viitsii..."....herätä kukonpieremän aikoihin varta vasten seuraamaan miten oma provosointi tälläkin palstalla etenee..?
Ja toiseksi- "Kuka viitsii.."kuluttaa aikaansa ja energiaansa johonkin mitä itse pitää sitten niin turhana..? taitaapi mennä nyt omaan nikkaan..eiks juu:)
alkaa jo 5.00 ja tuo sinun kukonpieremän aika on jo aamupäivä mulle.
Eikö ole kullekkin ihmiselle oma asia mihin aikaan tekee ja mitä tekee.
Olethan itsekin tänne eksynyt ja se on mulle ihan sama...
Ei tämä ole provosointia.
Osuu kenen nilkkaan osuu...
Hauskaa on niin kauan kuin sitä kestää.
On sanonta että viisaampi lopettaa eli lopetan nyt tämän, saa jatkaa jos haluaa!
oikeasti nyt uskottelee, ettei muka käy katsomassa näitä viestejä enää..? Korvat heiluu, vipotus käy tänne asti. Tuulettaa tosin mukavan lempeästi. Mut sullehan se on varmaan jo vienoinen iltatuuli:)
et osaa siis seurata viestiketjua!
En etsi miestä, vaan ...äähhh...antaa olla, lue tuolta edempänä jos kiinnostaa tietää.
hehehehe...
ulkopuolisena kysyä että mikä tässä mättää???
Miksi olette noin agressiivisia???
Mitä sitten jos täällä ei ole miehiä???
Mitä sitten vaikka täällä olisikin miehiä???
Oma mielipide:
Tuollainen kielenkäyttö ei ole sallittavaa missään. (Mutta itsepähän kai senkin tiedätte paremmin.......).
No eipä muuta kuin lopettakaa jo, tai oikeassa taisi toinen kirjoittaja olla että viisaampi lopettaa.
Sitäpaitsi näin hyvää pyllyä sä et ole kuunapäivänä nähnytkään;o Aika hiekkalaatikko-sanastoa muutenkin, seuraa viestiketjua, niin ehkä voit poimia sieltä parempia.
varovasti ja tartut kiinni sellaiseen joka tulee luo. Ihan turha juosta oman häntänsä perässä.
Erittäin hyvin sanottu. Siitähän tässä taitaa olla kyse. Taidan noudattaa sun neuvoa :)