Toimittajien
Bodom-fiasko
Bodom oli toimittajille kova muistutus siitä, ettei poliisin tai syyttäjän väite todista vielä yhtään mitään.
Espoon käräjäoikeuden tuomio Bodom-jutussa uutisoitiin lehdistössä yhtä näyttävästi kuin oikeudenkäyntiäkin oli selostettu, kuten asiaan kuuluu. Lukijoille välittyi tieto, että syyte kaatui täysin. Turun Sanomien otsikko ”Varauksetta vapauttava tuomio” (8.10.2005) kuvaa linjaa hyvin.
Media päästi kuitenkin viranomaiset kovin vähällä, vaikka heidän toimintansa oli erittäin kyseenalaista. Ero siihen rumputuleen, johon syytetty joutui, on kiusallisen suuri.
Vangitseminen
ilman perusteita
Nils Gustafsson oli tutkinnanjohtaja Tero Haapalan vaatimuksesta vangittuna kaksi kuukautta keväällä 2004, todennäköisin syin murhasta epäiltynä. Murha on tarpeeksi vakava rikos vangitsemisen perusteeksi. Ei kuitenkaan riitä, että poliisi väittää epäilevänsä, sillä pitää olla myös näyttöä. Esitutkinta-aineisto osoittaa, että sitä ei vuonna 2004 ollut.
Vangittuna Gustafssonia kuulusteltiin 13 kertaa. Joka kerta häneltä tentattiin, millä tavalla viinaa juotiin, pullon suusta vai lasista, ja kuinka tyttöjä hipelöitiin. Näitä toisteltiin jopa useita kertoja samassa kuulustelussa. Jankkaaminen kertoo näytön puuttumisesta.
Kuuluisat DNA-tutkimukset olivat kesken. Ne valmistuivat vasta 2005, joten niistä ei ollut vangitsemisen perusteeksi.
Poliisilla oli lääkäriryhmä, jonka tehtävänä oli väittää, ettei Gustafssonilla ollut 1960 aivovammaa, koska siitä ei löydetty jälkiä vuonna 2004. Väite oli lähinnä puoskarointia, ja aivokuvauksetkin tehtiin vasta vangitsemisen jälkeen. Puolustuksen oikeuteen kutsuma neurologi Olli Tenovuo repi poliisin ja lääkäreiden kudelman hajalle näyttämällä omasta laajasta potilasaineistostaan, ettei isostakaan aivovammasta jää aina pysyviä jälkiä; se ei aina näy kuvissa edes tuoreeltaan.
Esitutkinlain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä sekä epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuva aineisto. Jälkimmäisen joutui selvittämään puolustus. Kova kysymys kuuluu: kuinka keskusrikospoliisi onnistui kokoamaan lääkäriryhmän, jolta se sai epätieteellisen, mutta omaan ideaansa sopivan lausunnon?
Tässä oli poliisin kaikki ”näyttö” keväällä 2004. On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan. Peruste on laiton. Nähtävästi käräjäoikeudet eivät tutki vangitsemisten perusteita juuri sen huolellisimmin kuin puhelimen kuunteluluvan edellytyksiä – joita ei tutkita käytännössä lainkaan.
Kun tähän lisätään päätutkija Markku Tuomisen oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson olisi tunnustanut teot sellissä – mistä ei ole jälkeäkään tutkinta-aineistossa – on koossa hyvin ruma kuva poliisin toiminnasta.
Tutkinnanjohtaja Tero Haapala sai suurta mainetta selvittäessään aikoinaan Eveliina Lappalaisen tapon Kotkan seudulla. Voi kysyä, suojelivatko jo tuolloin syntyneet hyvät mediasuhteet Haapalaa kritiikiltä Bodom-tutkinnassa.
Ensin syyte,
sitten perustelut
Espoon syyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto päiväsivät haastehakemuksensa 8.6.2005. Syyte perustui hatariin indisioihin ja uusiin lääkärinlausuntoihin Gustafssonin vuoden 1960 vammoista. Siinä ei esitetty murhille mitään motiivia. Bodom-järvelle leiriytyneen seurueen ei väitetty riidelleen.
Oikeudenkäynnin elokuussa alkaessa syyttäjät tarjosivat eri tarinan. He väittivät Gustafssonin – ja vain hänen – olleen päissään ja riidelleen kovaäänisesti Seppo Boismanin kanssa tytöistä; olleen mustasukkainen ja turhautuneen, koska ei saanut seksiä ja koska muut nuoret olivat sulkeneet hänet teltan ulkopuolelle. Siksi hän tappoi. Tämä muodosti syyttäjien peruslinjan.
Jo 1960 oli silminnäkijä kertonut, ettei murhaniemestä ollut kuulunut mitään meteliä, ja että murha-aamuna noin kello neljän aikaan oli rannassa kaksi poikaa ongella. Toinen seurueen tytöistä piti päiväkirjaa ja siihen hän oli aamuyöllä merkinnyt: ”5:pnä retkellä Poodomjärvellä. Sepi ja Nisse olivat kännissä. Ylös yöllä 2 aikaa. Sepi oli metskaamassa.” Todisteet kertoivat siis kesäaamun rauhasta leiripaikalla – tuntia, paria ennen kuin tappaja iski. Gustafsson kertoi samoin.
Syyttäjät kehittivät riita- ja mustasukkaisuusteoriansa pääosin yhden naisen tarinasta. Hän väitti olleensa murhayönä oman seurueensa kanssa naapuriniemessä, ja Gustafssonin porukan käyneen illalla heidän leirissään. Poliisi kuitenkin kuuli naista ensimmäisen kerran vasta 15.6.2005, viikko syyttämispäätöksen jälkeen. Lisätutkintapöytäkirja on päivätty 6.7.2005 ja toimitettu syyttäjille sen jälkeen. Väitteet seksin puutteesta ja teltan ulkopuolelle sulkemisesta olivat syyttäjien omaa fabulointia.
Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (ROL) 5:3 pykälässä säädetään, että haastehakemuksesta on ilmoitettava ”todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen”. Syyttäjät rikkoivat tätä säädöstä. On toki sallittua muuttaa syytettä prosessin aikana, mutta ei lainsäätäjä sitä ole tarkoittanut, että syyttäjän sopii ensin päättää syyttää ja vasta sitten miettiä, millä perusteella.
Rakentaessaan näyttönsä 45 vuotta piilossa pidetyn tai myöhemmin sepitetyn kertomuksen varaan syyttäjät ilman perusteluja hylkäsivät heti tuoreeltaan saadun näytön riidan puuttumisesta. Tämä loukkaa lain syyttäjiltä vaatimaa objektiivisuutta.
On täysi syy päätellä, että syyte nostettiin vain siksi, että massiivisen tutkinnan tehnyt poliisi olisi joutunut liian noloon valoon, jos syyttäjät olisivat päättäneet olla syyttämättä.
Tämä kiusallinen kysymys sivuutettiin medisssa lähes kokonaan. Ilta-Sanomissa 8.10.2005 Mika Mölsä sentään huomautti: ”Sen verran yksiselitteisesti oikeus tyrmäsi heidän (syyttäjien) esittämänsä näytön, että ulkopuolinen saattoi jäädä ihmettelemään, oliko syyttäjillä mitään perusteita edes syyttää”.
Mikko Niskasaari
Bodom-fiasko
Bodom oli toimittajille kova muistutus siitä, ettei poliisin tai syyttäjän väite todista vielä yhtään mitään.
Espoon käräjäoikeuden tuomio Bodom-jutussa uutisoitiin lehdistössä yhtä näyttävästi kuin oikeudenkäyntiäkin oli selostettu, kuten asiaan kuuluu. Lukijoille välittyi tieto, että syyte kaatui täysin. Turun Sanomien otsikko ”Varauksetta vapauttava tuomio” (8.10.2005) kuvaa linjaa hyvin.
Media päästi kuitenkin viranomaiset kovin vähällä, vaikka heidän toimintansa oli erittäin kyseenalaista. Ero siihen rumputuleen, johon syytetty joutui, on kiusallisen suuri.
Vangitseminen
ilman perusteita
Nils Gustafsson oli tutkinnanjohtaja Tero Haapalan vaatimuksesta vangittuna kaksi kuukautta keväällä 2004, todennäköisin syin murhasta epäiltynä. Murha on tarpeeksi vakava rikos vangitsemisen perusteeksi. Ei kuitenkaan riitä, että poliisi väittää epäilevänsä, sillä pitää olla myös näyttöä. Esitutkinta-aineisto osoittaa, että sitä ei vuonna 2004 ollut.
Vangittuna Gustafssonia kuulusteltiin 13 kertaa. Joka kerta häneltä tentattiin, millä tavalla viinaa juotiin, pullon suusta vai lasista, ja kuinka tyttöjä hipelöitiin. Näitä toisteltiin jopa useita kertoja samassa kuulustelussa. Jankkaaminen kertoo näytön puuttumisesta.
Kuuluisat DNA-tutkimukset olivat kesken. Ne valmistuivat vasta 2005, joten niistä ei ollut vangitsemisen perusteeksi.
Poliisilla oli lääkäriryhmä, jonka tehtävänä oli väittää, ettei Gustafssonilla ollut 1960 aivovammaa, koska siitä ei löydetty jälkiä vuonna 2004. Väite oli lähinnä puoskarointia, ja aivokuvauksetkin tehtiin vasta vangitsemisen jälkeen. Puolustuksen oikeuteen kutsuma neurologi Olli Tenovuo repi poliisin ja lääkäreiden kudelman hajalle näyttämällä omasta laajasta potilasaineistostaan, ettei isostakaan aivovammasta jää aina pysyviä jälkiä; se ei aina näy kuvissa edes tuoreeltaan.
Esitutkinlain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä sekä epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuva aineisto. Jälkimmäisen joutui selvittämään puolustus. Kova kysymys kuuluu: kuinka keskusrikospoliisi onnistui kokoamaan lääkäriryhmän, jolta se sai epätieteellisen, mutta omaan ideaansa sopivan lausunnon?
Tässä oli poliisin kaikki ”näyttö” keväällä 2004. On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan. Peruste on laiton. Nähtävästi käräjäoikeudet eivät tutki vangitsemisten perusteita juuri sen huolellisimmin kuin puhelimen kuunteluluvan edellytyksiä – joita ei tutkita käytännössä lainkaan.
Kun tähän lisätään päätutkija Markku Tuomisen oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson olisi tunnustanut teot sellissä – mistä ei ole jälkeäkään tutkinta-aineistossa – on koossa hyvin ruma kuva poliisin toiminnasta.
Tutkinnanjohtaja Tero Haapala sai suurta mainetta selvittäessään aikoinaan Eveliina Lappalaisen tapon Kotkan seudulla. Voi kysyä, suojelivatko jo tuolloin syntyneet hyvät mediasuhteet Haapalaa kritiikiltä Bodom-tutkinnassa.
Ensin syyte,
sitten perustelut
Espoon syyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto päiväsivät haastehakemuksensa 8.6.2005. Syyte perustui hatariin indisioihin ja uusiin lääkärinlausuntoihin Gustafssonin vuoden 1960 vammoista. Siinä ei esitetty murhille mitään motiivia. Bodom-järvelle leiriytyneen seurueen ei väitetty riidelleen.
Oikeudenkäynnin elokuussa alkaessa syyttäjät tarjosivat eri tarinan. He väittivät Gustafssonin – ja vain hänen – olleen päissään ja riidelleen kovaäänisesti Seppo Boismanin kanssa tytöistä; olleen mustasukkainen ja turhautuneen, koska ei saanut seksiä ja koska muut nuoret olivat sulkeneet hänet teltan ulkopuolelle. Siksi hän tappoi. Tämä muodosti syyttäjien peruslinjan.
Jo 1960 oli silminnäkijä kertonut, ettei murhaniemestä ollut kuulunut mitään meteliä, ja että murha-aamuna noin kello neljän aikaan oli rannassa kaksi poikaa ongella. Toinen seurueen tytöistä piti päiväkirjaa ja siihen hän oli aamuyöllä merkinnyt: ”5:pnä retkellä Poodomjärvellä. Sepi ja Nisse olivat kännissä. Ylös yöllä 2 aikaa. Sepi oli metskaamassa.” Todisteet kertoivat siis kesäaamun rauhasta leiripaikalla – tuntia, paria ennen kuin tappaja iski. Gustafsson kertoi samoin.
Syyttäjät kehittivät riita- ja mustasukkaisuusteoriansa pääosin yhden naisen tarinasta. Hän väitti olleensa murhayönä oman seurueensa kanssa naapuriniemessä, ja Gustafssonin porukan käyneen illalla heidän leirissään. Poliisi kuitenkin kuuli naista ensimmäisen kerran vasta 15.6.2005, viikko syyttämispäätöksen jälkeen. Lisätutkintapöytäkirja on päivätty 6.7.2005 ja toimitettu syyttäjille sen jälkeen. Väitteet seksin puutteesta ja teltan ulkopuolelle sulkemisesta olivat syyttäjien omaa fabulointia.
Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (ROL) 5:3 pykälässä säädetään, että haastehakemuksesta on ilmoitettava ”todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen”. Syyttäjät rikkoivat tätä säädöstä. On toki sallittua muuttaa syytettä prosessin aikana, mutta ei lainsäätäjä sitä ole tarkoittanut, että syyttäjän sopii ensin päättää syyttää ja vasta sitten miettiä, millä perusteella.
Rakentaessaan näyttönsä 45 vuotta piilossa pidetyn tai myöhemmin sepitetyn kertomuksen varaan syyttäjät ilman perusteluja hylkäsivät heti tuoreeltaan saadun näytön riidan puuttumisesta. Tämä loukkaa lain syyttäjiltä vaatimaa objektiivisuutta.
On täysi syy päätellä, että syyte nostettiin vain siksi, että massiivisen tutkinnan tehnyt poliisi olisi joutunut liian noloon valoon, jos syyttäjät olisivat päättäneet olla syyttämättä.
Tämä kiusallinen kysymys sivuutettiin medisssa lähes kokonaan. Ilta-Sanomissa 8.10.2005 Mika Mölsä sentään huomautti: ”Sen verran yksiselitteisesti oikeus tyrmäsi heidän (syyttäjien) esittämänsä näytön, että ulkopuolinen saattoi jäädä ihmettelemään, oliko syyttäjillä mitään perusteita edes syyttää”.
Mikko Niskasaari
Vastaukset 20
Vanhimmat
Bodom on VAIN YKSI monista - poliisi/syyttäjä oletti, että menee niin KUTEN KÄYTÄNNÖSSÄ.
Voitte vain kuvitella kuinka paljon tässä maassa tehdään mielivaltaista poliisin ja syyttäjäviranomaisen toimesta kansalaisille:
Poliiseista tehdyt ilmoitukset harvoin tuomioistuimiin
(24.8. 06:14)
Vain harvat poliiseista tehdyt rikosilmoitukset etenevät syyttäjän kautta tuomioistuinkäsittelyyn. Poliisin toiminnasta tehdään vuosittain satoja rikosilmoituksia, mutta vain pieni osa niistä johtaa tuomioon. Vuosittain irtisanotaan rikoksen takia muutama poliisi, kirjoittaa Keskisuomalainen.
Lehden haastatteleman poliisiylitarkastajan Robin Lardotin mukaan tuomittuja poliiseja ei läheskään aina irtisanota. Poliisihallinnon ulkopuolinen virkamieslautakunta ratkaisee irtisanomista koskevat valitukset ja antaa usein poliisin jatkaa työssään.
Viime vuonna poliisihallinnon henkilökunnasta tehtiin runsaat 650 rikosilmoitusta. Yleisin syy ilmoitukselle oli liikennerikkomus. (STT)
"OIKEUSKANSLERI JA OIKEUSASIAMIES VIHDOINKIN KURIIN
PASASELLA 18 000 KANTELUA - YKSI LÄPI!!! NIKULALTA EI YHTÄKÄÄN VIRKASYYTETTÄ!!!
Siviilioikeuden professori ERKKI AUREJÄRVI haluaa kurinpalautusta oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen virastoihin. Nämä ylimmät "laillisuudenvalvojat" antavat vain nahkapäätöksiä, joilla virkamiesten elättilauma todellisuudessa välttää kaiken vastuun. Tätä päivää Suomen kansan suuri enemmistö on odottanut. Aurejärven rehtiä lausuntoa ei saa unohtaa vain yhdeksi lausunnoksi muiden joukkoon. Oikeusministeri JOHANNES "riittävä ennustettavuus" KOSKISEN velvollisuus on toteuttaa kurinpalautus käytännössä, miksei myös valtakunnansyyttäjän. Puolue-edustajistohan siihen ei tunnetusti kykene.
Oikeuskansleri PAAVO NIKULA kertoi Yliopisto-lehdessä, että hän ei ole nostanut yhtään virkasyytettä eikä edes ehdottanut sellaista lähes viiden vuoden virkakautensa aikana! Ja tällainen tarina kerrotaan itseään kehuen! Ex- apulaisoikeuskansleri JUKKA PASANEN sanoi Lakimies-lehdessä nostaneensa virkakaudellaan 1981-2001 peräti yhden syytteen 18.000 kantelun kokoelmasta!
Oikeuskanslerinvirastoon on täysin turhaa kannella mistään, koska se on virkamiesten suojelupesäke sanan varsinaisessa merkityksessä. Kantelulla on perustelunsa vain silloin, jos kantelija aikoo viedä asiansa EU:n tuomiosituimiin. Sinne päästäkseen on suomalainen kanteluteatteri nimittäin kaluttava loppuun.
Yhdeksän kymmenestä kantelusta ei johda yhtään mihinkään. Kymmenessä tapauksessa sadasta oikeuskansleri "lausuu käsityksensä" tai "kiinnittää huomiota". Kantelun virkamieskohde pyyhkii näillä käsityspapereilla jos ei nyt aivan persettään niin pöytänsä kuitenkin. Aurejärven mukaan ratkaisuista näkee usein, että ne ovat tuskaisesti väänneltyjä. Esimerkiksi apulaispoliisipäällikön suora, yksiselitteinen valehtelu ja herjaus katsottiin oikeuskanslerinvirastossa "epätarkaksi ilmaisuksi", joka ei antanut aihetta toimenpiteisiin. Ennen kansleria poliisin virkarikos todettiin epätarkaksi ilmaisuksi sekä lääninhallituksen että sisäasiainministeriön poliisiosastoissa. Vastapainoksi on kohtuullista sallia, että kuka tahansa voi julkisesti sanoa jotakin poliisia rikolliseksi. Kyseessä on vain epätarkka ilmaisu. Vouti tuhoaa ihmisiä täysin hilseestä vedettyihin KKO- päätöksiin perustaen ja verottaja kaataa yrityksiä jos pärstä ei miellytä tai on muuten vain kiva kusettaa.
Että Aurejärven käynnistämä kurinpalautus todella käynnistyy välittömästi - myös eduskunnan oikeusasiamiehen osalta - asian ajamiseen tarvitaan kaikki kansanliikkeet ja oikeusmurhatut kansalaiset. Seurataan prosessin vaiheita tiiviisti."
http://www.kolumbus.fi/omaloota/kukavalvooviranomaisia.jpg
"Syyttämiskäytäntö vaihtelee suuresti Suomessa (21.3. 03:11)
Suomen syyttäjien ratkaisukäytännöt näyttävät heittelehtivän reippaasti alueittain. Syyttäjälaitoksen tietojärjestelmä paljastaa, että esimerkiksi syytteen nostamisessa on syyttäjäyksiköissä suuriakin eroja.
Viime vuoden tilaston mukaan syyttäjien tekemistä ratkaisuista keskimäärin 60 prosenttia oli syytteitä. Kouvolassa kivuttiin kuitenkin 73 prosenttiin. Keskiarvon alapuolelle puolestaan jäi reiluimmin Vaasa, jossa syytepäätöksiä oli vain 41 prosenttia ratkaisuista.
Suhdelukuja laskenut valtionsyyttäjä Matti Nissinen näkee aihetta huoleen, sillä ääripäät ovat kovin kaukana toisistaan. Hänen mukaansa ääripäissä olevien syyttäjäyksiköiden tulisi ryhtyä selvittämään syitä poikkeaviin lukuihin.
Nissisen arvioi, että ratkaisukäytäntöjen suuren hajonnan taustalla on useita tekijöitä. Syitä voi etsiä muun muassa poliisin ja syyttäjien työkäytännöstä ja mahdollisesti myös syyttäjien tavasta arvioida näyttöä. (STT)"
Ja lisänä toisaalla:
"Kuusimäki: Syytekynnys noussut liian korkeaksi (22.12.2002 22:04)
HELSINKI. Syyttäjien syytekynnys on valtakunnansyyttäjä
Matti Kuusimäen mielestä noussut liian korkeaksi. Hänen mukaansa syyttäjät jättävät syyttämättä runsaasti juttuja, joista käräjäoikeus langettaisi tuomion.
"Olen varma, että on runsaasti juttuja, jotka tarkemmin oikeudessa tutkittuina saattaisivat johtaa tuomioon", sanoi MTV:n Kymmenen uutisten haastattelema Kuusimäki sunnuntaina.
Hänen mielestään Suomessa on menty siihen suuntaan, että syyttäjä on valjastettu varmistamaan oikeaa lopputulosta.
Viime vuosikymmenten lainmuutosten seurauksena syyttäjän rooli on Kuusimäen mukaan selkeästi muuttunut. Nyt syyttäjän on huolehdittava siitä, että oikeudenkäynnissä tulevat esille myös syytetyn kannalta edulliset asiat.
Oikeudessa syytteistä hylätään tätä nykyä nelisen prosenttia ja noin 96 prosenttia syytteistä menee läpi. Kuusimäen mukaan Suomessa lähennelläänkin tilannetta, jossa syyttäjä toimii käytännössä tuomarina."
Ja sitten:
"Mänttäläissyyttäjälle vakava huomautus
(05.09.2005 13:48) Useat laiminlyönnit ja virheelliset ratkaisut toivat vakavan huomautuksen mänttäläiselle kihlakunnansyyttäjälle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske katsoo, että syyttäjä on tehnyt lukuisia virheellisiä syyttämättäjättämispäätöksiä ja mm. nostanut syytteen liian lievällä rikosnimikkeellä. Suurin osa erheistä tapahtui pahoinpitelyjutuissa. Syyttäjän virheet olivat sellaisia, joiden välttämiseksi hän oli aiemmin saanut opastusta."
Aamulehti 2005-09-05
Gustafssonin tuominen käräjille tiedettiin etukäteen jo suureksi mediatapahtumaksi. Olisiko takaa voinut löytyä muita, Gustafssoniin liittymättömiä syitä mediasirkuksen järjestämiselle? Junailtiinko sillä aikaa jotain muuta, mistä meidän olisi tullut olla kiinnostuneita?
..epäilee..Varmaa oli kyllä se, että mediatapahtuma jutusta tulee, mutta että olisi ollut jollekin muulle "peitetoimintaa"???
Poliisit toimivat oikein, syyttäjät toimivat oikein, käräjäoikeuden tuomio oli odotettu ja oikea loppujen lopuksi. Vaikea todistaa kahden sukupolven jälkeen vakuuttavasti syyllisyyttä, joten lopputulos on mikä on ja sillä sipuli.
Kuitenkin mitä olen kuulostellut asiaan perehtyneiden kansalaisten mielipiteitä/tuntoja, niin moni sai tavallaan "rauhan" sielulleen ja varmuuden syyllisestä.
on jakautunut näin: Älykkäät, itsenäiseen ajatteluun pystyvät ihmiset ovat pitäneet nisseä syyttömänä. Muitten mielipiteillä ei oikeastaan ole edes väliä!
trolli koko palstalla. :D
Kylläpä on kova tarve esitellä NG:n syyttömyyttä. Totuus on kuitenkin se., että Laamanni oli jo heti alussa päättänyt, että nisse puhdistetaan. Tästä on kyse. Tietysti kuulustelu on perusteellinen ja asioita kysytään monta kertaa monelta kantilta, on kyse sentään kolmoismurhasta. Niinhän kuulustellaan. Poliisin lääkäriryhmä lyö asiantuntevuudessan tämän tenovuon mennentullen, sehän myös julkisuudessa moneen kertaan myönnettiin, mutta edelleen, laamanni oli päättänyt, että NG on syytön ja hänet tullaan puhdistamaan tai vielä enemmän, hänet "valkaistiin". Muistutan, että Tuomisen kertoma tunnustus "tehty, mikä tehty, 15 vuotta tuli" oli valaehtoinen todistus ja Tuomisen henkilökohtaisesti kuulema tunnustus. Ei käräjäoikeuden päätös ole absoluuttinen totuus, vaikka oikeus ei noteerannut(ihmettlen, miksi) Tuomisen valaehtoisesta todistuksesta, ei se tarkoita, että se olisi valetta. Samoin samaan sarjaan kuuluu Sahalehdon motiivitodistus, samoin torjuntavammojen puute NG:llä ym. ja kaikki syytäjän todisteet tyrmättiin välittömästi, eihän NG:tä saanut edes kuulustella, ettei mies saisi pahaa mieltä, syytetyltä pyydettiin jopa anteeksi, että tällaisia asioita kysytää näin pitkän ajan jälkeen. Ei tämä täytä mielestäni puolueettoman oikeudenkäynnin kriteereitä, tällainen ennalta päätetty näytelmä ei anna ihmisille kovin hyvää kuvaa Suomen oikeuslaitoksesta.
kyllä, ettet tiedä tapauksesta paljoakaan. Ehkä olisi parempi jos pohtisit jotain sellaista mihin ymmärryksesi riittää!
.. mahdollisuus perehtyä syyte/tutkinta-aineistoon - nauhat, videot ym..., Asia on kuitenkin "loppuunkäsitelty" näillänäkymin ja
tiedämme nyt mitä pääpiirteittäin Bodomilla tapahtui. Tuttavapiiristä löytyy lääkäriä, psykologia, poliisia..itsellä vuosikymmenien kokemus mm. ea.pkl:lta/teholta,kirralta...
Älyä, viisautta ja asioiden ymmärrystä riittää pohdinnan pohjaksi, joten..hoh hoijaa.Piste.
kirjoituksesi asiantuntemusta osoittanut. Motiivitodistaja oli ensinnäkin Sahakangas nimeltään. Pitää todella olla asiaan perehtymätön, jos pitää hänen todistustaan uskottavana. Torjuntavammoista höpöttäminen on aivan turhaa ja asiantuntematonta, lue oikeuden päätös. Tuomisen todistus on täysin arvoton, ei voi ottaa päätöksenteon perustaksi. Koko kuulusteluprosessin tarkoitus oli saada Gustafsson tunnustamaan. Todellisesta tunnustamisesta olisi taatusti merkintä tutkimuspöytäkirjoissa. Myös myöhemmissä kuulusteluissa olisi palattu aiheeseen, näinhän ei ollut. Tuomisen väittämä oli epätoivoinen yritys saada edes jotain näyttöä NG:tä vastaan. Luultavasti jotain keskustelua on käyty, johon nämä Tuomisen väittämät liittyvät ja joista hän sitten esitti "tulkintansa". Tutkija Tuominen olisi välittömästi erotettava tehtävistään, joten..hohhoijaa, Piste.
.. koska "yksimielisyyttä" ei taatusti tule.
Turhaa väitellä puolesta tai vastaan. Juttu jäi monien mielestä "kesken", mutta sanottakoon, että tiedämme nyt siitä "riittävän paljon" mihin on tyydyttävä. Ja kuka tietää, vaikka joskus saamme vielä joltain suunnalta viimeisen
"palapelinosan", mutta ei todella tarvitse enää puntaroida k.o tapahtumia.
mitään muuta ei sitten tutkittukaan - mm. ei kyseenalaistettu aiempien tutkittavien alibeja - mikä oli JÄRJETÖNTÄ!
JA SE ON SEIKKA JOKA HAISEE TODELLA PAHALLE.
Ihmisten luottamus viranomaisten oikeudenmukaiseen toimintaan horjuu, kun härkäpäisesti yritetään manipuloida asioita toivotun tuomion saamiseksi. Poliisi on laittanut koko arvovaltansa peliin tuomion takia ja hävinnyt. Miksi NG olisi sopinut syylliseksi? Haluttiinko suojella todellista tekijää ja hänen suojelijoitaan?
Jokin kummallinen syy Nissen raivoisaan hiillostamiseen täytyy olla. Tutkijat olivat kuitenkin kokeneita ammattimiehiä, kyllä heidän täytyi tajuta jo esitutkinnan aikana että homma ei kanna eikä riitä mihinkään. Siitä huolimatta kansalainen Gustafsson pistettiin julkiseen kiirastuleen. Vastuutonta toimintaa virkamiehiltä.
Olisihan lähempänäkin ollut selvittämättömiä henkirikoksia. Löytyisi varmaan enemmän vielä hengissä olevia "epäiltyjä", joita voisi urakalla pistää muutamaksi kuukaudeksi syyttöminä koppiin ja kuulosteltaisiin josko joku hädissään tunnustaisi jotain.
Julkinen häpeäpaalu pystyyn virkamiesvoimin vaikka näytöistä ei olisi tietoakaan.
Mutta miksi juuri Bodom?
varpaille - pipiä paranneltiin ryvettämällä syytöntä miestä. KENEN KÄSKYSTÄ!?
ja kukaan tervejärkinen usko mihinkään Palon dekkariin. Aikuiset ihmiset (oletettavasti), käyttäkää tervettä järkeänne, älkääkä vajotko paranoijan syövereihin!!!
Pitääkö poliisi TUTKINTAPÄIVÄKIRJAA?
Lehtien mukaan KRP avasi vanhoja rikosjuttuja, jotta ne ehkä voitaisiin tutkia uusien metodien mukaan. Päätös tähän on varmaan tullut päälliköltä. Tämänkaltainen erikoinen juttu on liian vaikea tavalliselle tutkijalle, joka voi olla ihan pätevä tutkimaan saatanapalvojien murhajuttuja. Aikanaan kuuskytluvulla poliisipäälliköt olisivat halunneet tutkia ratkaisevan tärkeää ASSman haaraa, mutta poliittisen painostuksen takia se kiellettiin. Hänellä oli pätevä vaK(GB)uutus. Tuskin asia on miksikään muuttunut ja tutkiminen on mahdotonta.
Tutkikaa vaihteeksi murhia vuonna -59.
Valaisetko, millainen rikos -59 on kyseessä?
Murha ei vanhene koskaan ja on oikein "avata" selvittämättömiä tapauksia uudelleen.
Tulilahden kaksoismurha tapahtui kesällä 1959.
Epäilty, Runar Holmström, lähti oman käden kautta hirttäytymällä sellissä kesken oikeudenkäynnin.
Oikeudenkäynnissä oli samanlaisia ajojahdin ja "pakko tehdä syyllinen"-vivahteita kuin nyt Bodomissa oli. Runar kiisti loppuun saakka että olisi syyllinen. Hän oli erakoitunut, yksin elävä mopomies, ja Tulilahti sai sen ajan mittapuiden mukaan valtavan julkisuuden lehdissä.
Arvoitukseksi jää, surmasiko Runar itsensä koska se tapauksen julkisuus ja häpeä masensivat arahkon ja ihmisiin tottumattoman miehen. Vaiko oliko hän syyllinen ja valitsi siksi oman ratkaisunsa.
Hän kirjoitti jäähyväiskirjeen ennen tekoaan, joka päättyi sanoihin "Olen syytön".
Runarin asianajaja olisi halunnut sen kirjeen oikeudenkäynnin lopussa lukea mutta tuomari ei antanut.
No, jonkun mielestä selvä juttu, jonkun mielestä jäi Tulilahti arvoitukseksi.
Murha ei vanhene koskaan, ja minunkin mielestäni on aivan oikein että selvittämättömiä tapauksia poliisi tutkii. Mutta ei summittaisesti hutkimalla kuten Bodomissa, vangitsemalla laittomasti, tuomalla epäillyn julkisuuden valoihin antamalla koko esitutkintamateriaalin, videoita kuulusteluista ym materiaalia kansan töllisteltäväksi.
Kyllä tutkijoilla täytyy olla vastuu myös siitä mitä tekee, eli jos otetaan Bodom esimerkiksi niin rikoksesta kuin rikoksesta voidaan ottaa silminnäkijät, paikalla syystä tai toisesta olleet kiinni, pitää lukkojen takana kuukauden pari, hakea syytteitä jne.
Eikä tarvitse olla mitään näyttöä, höyrähtäneen konstaapelin oma epäily riittää.
vaikka ei saatu syytetyksi laki kiemurat