Elämäni on ollut aika pyöritystä.Olen ollut uupunut ja suren vieläkin aikaisempia menetyksiä.Itsetuntoni riistettiin alkuvuodesta melkein kokonaan ja mielialani vaihtelevat nopeasti ilosta täydelliseen alhoon ja masentuneisuuteen.Eilen olin tilanteessa jossa tunsin että minua aliarvioidaan ja pidetään tyhmänä...tuli yhtäkkiä vanha muistikuva samanlaisesta tilanteesta ja oli täysi työ pitää itsensä kasassa,taistelin romahtamista vastaan.Olo oli yhtäkkiä epätodellinen,itsetuhoajatukset pyrkivät mieleen ja taistelin itkua vastaan.Vaati hirvittävästi voimia että pysyin suhteellisen tyynenä.En jaksa tätä enää...itken helposti pienemmästäkin asiasta tosin salassa muilta ja pelkään hirveästi tätä elämää.Haluaisin vain nukkua ja tuntea että joku rakastaisi ja pitäisi huolta.Toisaalta on hyviä päiviä,ilo on silti hävinnyt elämästäni.Mikä vialla?
mikä minua
vaivaa
2287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos elämä on ollut pyöritystä ja itsetunto nollilla, niin useinkaan siitä ei selviä kuukausissa. Ehkä tarvitset keskusteluapua ja lääkkeitäkin. Selvisit kuitenkin tuosta eilisestä tilanteesta, ehkä seuraava kerta on helpompi. Tämä maailma on niin kova, että kukaan ei selviä siitä, tuntematta jossakin tilanteessa, olevansa aliarvostettu tai tyhmä.
Elämänilo on pieniä asioita, voin itsestäni kertoa, että jos ei ole kunnossa, ei siinä auta rakastavakaan ihminen rinnalla, suhde vääristyy.
että rakastavankin kumppanin rinnalla suhde vääristyy...en odota että joku puhaltaisi vierellä pahan oloni pois tai että toisesta tulisi itselleni terapeutti,itseasiassa olen huono tuomaan parisuhteessa heikompia puoliani esiin.Itsetuntoni on syklittäinen,välillä normaali ja useimmiten hyvin alhaalla tai oikeastaan alemmuudentuntoni herää helposti.