Jos maatalous ei enää millään muotoa kannata, eläimet on lähteneet ja kylässä pellolle kysyntää, niin kannattaa myydä pois! Turha pitää muostoarvon takia tai yrittää viimeiseen saakkaa. Kun itse päätää myydä, saa hiukan eri hinnan kuin pakkohuutokaupassa.
Tila, pellot, rakennukset ja koneet meni myyntiin ja hintakin ihan kohdallaan. Kaikille uusi elämä, ja ostajatkin löytyi parissa kuukaudessa.
Haikeaa oli aluksi kun myyntipäätöstä tehtiin, mutta sitten on tuntunut gvain hyvältä. Kaikki meni myyntiin, rakennukset kelpasi hyvin. Ei kannata jättää vanhaa taloa kesämökiksi. Meilläkin lapsiperhe osti kodiksi itselleen ja taas kylälle tulee elämää lisää sen mykaan. Pellot ja rakennukset meni eri ihmiselle.
Mutta toimeentulo-ongelmat loppuvat ja taloudellinen paine helpottaa aika hel***isti. Kannattaa myydä omilla ehdoilla ja silloin kun saa rakennuksista ja pelloista kunnon hinnan. Viiden vuoden päästä pelto on varmasti halvempaa, mutta nyt saa vielä myytyä.
Tila, pellot, rakennukset ja koneet meni myyntiin ja hintakin ihan kohdallaan. Kaikille uusi elämä, ja ostajatkin löytyi parissa kuukaudessa.
Haikeaa oli aluksi kun myyntipäätöstä tehtiin, mutta sitten on tuntunut gvain hyvältä. Kaikki meni myyntiin, rakennukset kelpasi hyvin. Ei kannata jättää vanhaa taloa kesämökiksi. Meilläkin lapsiperhe osti kodiksi itselleen ja taas kylälle tulee elämää lisää sen mykaan. Pellot ja rakennukset meni eri ihmiselle.
Mutta toimeentulo-ongelmat loppuvat ja taloudellinen paine helpottaa aika hel***isti. Kannattaa myydä omilla ehdoilla ja silloin kun saa rakennuksista ja pelloista kunnon hinnan. Viiden vuoden päästä pelto on varmasti halvempaa, mutta nyt saa vielä myytyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet kyllä tehnyt varmasti vaikean, mutta hyvän päätöksen.Mitä sitä itseään kiusaa, jos saa sen tilan myytyä ja saa sen tienistin jostain muualta.Eli on vielä sen ikäinen, että "kelpuutetaan" työelämään vieraalle, tai sitten tietysti ,jos itse perustaa jonkun yrityksen.Mutta aina vaaditaan koulutusta ja yritystoiminnan alottamiseen ja sen pyörittämiseen sitä hyvää bisnesjärkeä.Sekin on sellainen luonnonlahja.Niin kuin maatalouden harjoittaminenkin.Se ei kaikilta onnistu.Sääliksi käy näitä ihmisiä, jotka sinnittelevät vielä muutaman vuoden, ennen kuin pääsevät eläkkeelle.Hyvää jatkoa sinulle!
tosi katkerasti luopumistasi isiltä peritystä maasta. Kun muutama vuosi on kulunut ja rahasi kulutettu niin maan arvo on noussut etkä koskaan enää pysty ostamaan maitasi takaisin. Sääliksi käy.
Menee kaupunkiin, perustaa yrityksen rahoillaa. Ostaa 5-vuodenkulutta maansa takaisin ja siinä sivussa sinunkin tilasi. Sinun tilasi on siinä vaiheessa todella halpa. Koska pankinjohtaja laittanut sen myyntiin!
Siis tilan edellytykset tuottavaan toimintaan oli menneet jo noin 3-5 vuotta sitten. Toinen yrittäjä sairastui pysyvästi, jätti hommansa tekemättä, lopulta saatiin eläkkeelle ja sitten halusi viime töikseen avioeron.
Eli tilan myynnillä saatiin todella paljon hyviä asioita aikaiseksi: eron ositus tehtyä (metsäomaisuuden arvo veti tilan kokonaisarvoa ylöspäin, eli jotain oli pakko myydä jos osituksen halusi), kämpät molemmille (toiselle omakotitalo, toiselle pienempi kämppä ja pari sijoitusasuntoa vanhuuden turvaksi)ja stressikin loppui kaikilta samantien.
Siinä tilassa oli kieltämättä useamman ihmisen elämä kiinni. Mutta se oli sellainen rintamamiestila, lohkaistu kartanon maista aikanaan. Eli ei siinä nyt niin hirveästi ollut tunnetta kiinni, ja vielä kun maitten pinta-ala jäi aika pieneksi.
Mutta koitan vaan sanoa, että kannattaa myydä pois, jos mitään takeita/rahkeita toiminnan jatkamiseen ei ole! Turha on pitää rakennuksia ja peltoja odottamassa, että jos vaikka joskus tässä maanviljelys tuottaisi. Vain isommat yksiköt pärjää enää, eikä meillä ainakaan oillut rahkeita laajentamiseen, kun ei ollut täyttä varmuutta jatkajasta. Eikä kenenkään kannata jatkaa tilaa, joka vaatisi mahti-investoinnit jatkuakseen.
Eli tuskin jälkikäteen harmittaa. Se vaihe elämässä on jo mennyt, eikä takaisin tule. Nyt täytyy vaan hoitaa maanviljelyksen jälkeinen elämä kuntoon. MUtta elämä muuttuu helpommaksi, kun ei ole sitä jatkuvaa ja kalvavaa stressiä pärjäämisestä. Saa ehkä hengähtää vähän vapaammin.
Mistä nyt sitten saat toimeentulosi, oletko jo eläkkeellä vai tuliko tilakaupasta niin paljon että sillä tulee toimeen eläkkeelle asti, vai onko joku palkkatyö?
Ei ole varmaa työpaikkaa tiedossa, mutta amaattitaito on tällä sukulaisellani eli "vanhalla" maanviljelijällä päivitettynä. Joskus ennen omaa tilaa tuli tehtyä tätä hommaa ammatikseen, ja nyt on ammattitaitoa päivittävät kurssit käytynä ja kohta vuosi työtä tehtynä.
Mutta ei ole siis vakipaikkaa luvassa, ehkäpä pieniä pätkiä saa sitten. Mutta työtuloilla ja pahimmassa tapauksessa työttömyysturvalla olisi tarkoitus kai hänen elellä. Mutta maatalouden jatkaminen olisi saanut raha-asiat pahemmin sekaisen. Nyt kun uusi talo on velaton ja oma (myös auto velaton ja kohtuu uusi) niin taloudelliset paineet on melko pienet, ymmärräthän? Kun ansiosidonnainen ja perustyöttömyysturvaa saa kuitenkin kaikki, eikä yrittäjän status enää estä mitään. Kun tähäna sti yrittäjän status on estänyt paljon, kun kaikkialla katsotaan yrittäjän pystyvän elättämään itsensä.
tehty!!!!!
teko; myydä maansa ja mennä kaupunkiin työttömien joukkoon. Kun katson tässä pitäjässä niitä jotka ovat maistaan luopuneet niin huonosti on kaikille käynyt; ratkenneet ryyppäämään,rahat menneet naisten p.....seen, turhautuneet toimettomina ja hyödyttöminä ja tuhonneet itsensä.
On menny totehen ;)