Olin just sairaanhoitajan amk-pääsykokeissa,ja ne meni mielestäni ihan hyvin.Nyt rupes vaan mietityttään,että sovellunkohan sittenkään alalle..Olen luonteeltani sosiaalinen ja tykkään kuunnella ja olla avuksi ihmisille.Mua kiinnostais enemmään psykiatrinen sairaanhoitotyö tai päihde ym.työ,ei niinkään mikään neulojen kanssa työskentely ja haavojen ompelu(apua!).Kannattaako mun mennä alkuunkaan koko kouluun jos tulen valituksi?
Hei hoi hoitsut!
Ehkä tuleva hoitsu
61104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On mullakin suuntaus, joka kiinnostaa enemmän kuin muut(akuutti-ja tehohoitotyö), mutta olen silti avoin ottamaan vastaan tietoa muiltakin alueilta. Mieli kun saattaa hyvinki opiskelujen edetessä muuttua!:) älä ihmeessä hylkää opiskeluhaaveitasi tuollaisen ajatuksen vuoksi.
Olin just myös pääsykokeissa ja vastasin varmasti liian moneen väärin. Prkl! En siis pääse sisään. Yriyshyvä 10 :)
Olitko stadian pääsykokeissa?
Teitkö ainoastaan kirjakokeen? Itse jäin ihmettelemään muiden osioiden (mm. haastattelu) puuttumista. Tuli sellainen tunne että lähdin kesken pois...
Olen sh-opiskelija, mutta osaan varmasti kertoa jo jotakin alasta. Nuo kuvaamasi tunteet olivat minullakin mielessä alkuksi ja on toisaalta hyväksyttävä itselleen, että sellaisia esiintyy. Et siis ole ainoa! Tässä työssä hyvin tärkeää osata käsitella omia tunteita ja niitä myös hyvä pohtia välillä muiden kanssa.
Sairaanhoitajan työtehtäviin ei kuuluu haavojen ompelu. Se on lääkärien hommaa;). Ainoastaan kätilön ammatissa joutuu tekemisiin tämän asian kanssa. On hienoa, että sinulla on kiinnostusta johonkin sairaanhoidon suuntaukseen. Ei ehkä kuitenkaan kannata miettiä kovinkaan paljon etukäteen mihin päin haluaisi lopuksi suuntutua. Ne saattavat vaihdella pitkin matkaa. Tai joillekin se on selvillä alusta asti(hienoa!):). Hoitotyöhän ei enää ole ainoastaan apuna olemista. Me emme tee potilaan puolesta asioita, vaan nykyään kannustetaan potilasta omatoimisuuteen (aktiivinen kuntoutus!). Tuetaan hänen parhaita puoliaan ja edistetään näin paranemista.
Epävarmuutta ja muuta siihen liittyvää esiintyy aivan varmasti aluksi, mutta eihän se ole yllätyskään, kun tutustutaan uuteen alueeseen. Taitojen ja tiedon karttuessa (sekä työvuosien) varmuutta hoitotyöhön tulee mukaan. Koulu tarjoaa tähän hyvän pohjan, mutta itse täytyy myös olla aktiivinen pysymään tiedolla uusista asioista.
Rohkeasti mukaan vain! Koulussa tiedot ja taidot karttuvat ahkeralla opiskelulla ja näitä taitoja pääsee sitten joskus käyttäämään työelämässä;)!
Tekstissäni hieman virheitä nopean(?) konekirjoitustyylin vuoksi, mutta toivottavasti sait selvää...
Itseänikään ei oikein muu kiinnostanut alussa kuin psykiatrinen puoli, eikä kiinnosta nytkään (takana 2 vuotta).. Mutta paljon on tullut yleissivistävää ja psykiatrisellakin puolella tarvittavaa tietoa myös muissa harjoitteluissa ja teoriapuoleltakin. Kannattaa siis ilman muuta mennä jos pääsee.. sitä paitsi se neuloilla pisteleminenkin on ihan mukavaa!=)