minulla on periaatteesa kaikki ihan hyvin. ihana mies, perhe, olen terveellinen, jne. mutta mieleni on vaan niin maassa. en pysty mihinkään. minulla olisi hirveästi töitä tehtävänä, mutta en pysty kuin seinää tuijottamaan.
elän alituisessa pelossa, ja ajoittain mietin itsemurhaa. itseluottamukseni on täysin nolla ja pelkään mieheni lähtevän. hän on kaikki kaikessa minulla, tuki ja turva. jos hän lähtee nii luulen että kuolen.
en saa mitään aikaiseksi, en naura enää, omaa sosiaalista elämää ja tunnen itseni täysin arvottomaksi.
yritän pitää iloista naamaa tutuille ja myös miehelleni, koska pelkään että jos koko ajan puhun pahasta olostani, ihmiset lähtevät ympäriltäni. en myöskään halua puhua pahemmin asiasta koska kukaan ei tunnu ymmärtävän, ei edes lääkärini.
mitä minun pitäisi tehdä? mistä tämä johtuu?
rakastan elämää, mutta olen vaan niin poikki. miksen voi olla normaali?
elän alituisessa pelossa, ja ajoittain mietin itsemurhaa. itseluottamukseni on täysin nolla ja pelkään mieheni lähtevän. hän on kaikki kaikessa minulla, tuki ja turva. jos hän lähtee nii luulen että kuolen.
en saa mitään aikaiseksi, en naura enää, omaa sosiaalista elämää ja tunnen itseni täysin arvottomaksi.
yritän pitää iloista naamaa tutuille ja myös miehelleni, koska pelkään että jos koko ajan puhun pahasta olostani, ihmiset lähtevät ympäriltäni. en myöskään halua puhua pahemmin asiasta koska kukaan ei tunnu ymmärtävän, ei edes lääkärini.
mitä minun pitäisi tehdä? mistä tämä johtuu?
rakastan elämää, mutta olen vaan niin poikki. miksen voi olla normaali?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Nuo ovat aivan selvät puolivaikean masennuksen oireet. Minulle tehtiin diagnoosi aivan vasta. Oli ahdistusta ja aivan samoja vaivoja kuin sinullakin. Kaikki asia ovat kunnossta miesasioita myöten.
Terveyskeskuslääkäri voi tehdä testin ja antaa aluksi masennuslääkkeitä ja voit mennä mielenterveystoimistoon terapiaan.
MENE HETI HUOMENNA, MASENNUS ON VAKAVA SAIRAUS
kiitos vastauksesta!
kävin lääkärilläni muutama kuukausi sitten ja hän sanoi että koska en ole vakavasti otettava itsemurha kandidaattii, niin lääkkeitä ei tipu ja psykiatrin jono on todella pitkä.
pitää kuulemma nukkua, kuntoilla ja rentoutua kunnolla...
kaikki on kokeiltu. en itseasiassa olisi kauhean halukas ottamaan lääkitystä, ainoastaan vain jos on pakko ja muuta keinoa ei enää ole.
tietääkö kukaan muita keinoja?
hävettää jotenki puhua tästä, en edes tiedä miksi. yritän saada uuden ajan lääkärilleni, mutta tämä häpeän tunne on niin kauhea, etten kehtaa kertoa miten hirveälle minusta oikeasti tuntuu.
haluaisin tietää (vähän valoa tunnelin päähän)kauanko tämä kestää, paraneeko tästä ikinä täysin? voinko olla kuin normaanli ihminen enää koskaan?
olen jotenkin umpikujassa tällä hetkellä, enkä osaa mennä mihinkään suuntaan, enkä ajatella järkevästi.
Mielenterveystoimistoon. Soita sinne ja kerro , että sinulla on paha olla.
Kerron itsestäni hieman. Minulta leikattiin selkä 2001. Sen jälkeen ensimmäisen kerran masennuin. Soitin MTT:oon ja ensimmäisen kerran en saanut sanottua, että minulla on paha olla. Keksin jonkun muun asian. T
Toisen kerran n.viikon päästä soitin ja taas keksin jonkun muun asian.
Sitten alkoi käydä ylivoimaiseksi ja soitin taas. Sillä kertaa sain kerrottua pahasta olostani. Minulle sieltä sairaan hoitaja antoi ajan ja siitä alkoi käynnit hänen luonaa.
Olin jonkin aikaa töissä ja minut taas leikattiin. Ja sama juttu masennus iski.
Nyt oli helpompi soittaa ja kertoa pahasta olosta. Olen nyt vuoden verrN KÄYNYT mtt:SSÄ JA PSYKIATRILLE PÄÄSIN SIELTÄ KAUTTA.
nYT YRITÄN PÄIVÄN KERRALLAAN. jA TOISENA PÄIVÄNÄ ON HELPOMPI JA TOISENA VAIKEAMPI.
mUTTA VALOA ON TUNNELIN PÄÄSSÄ.
tOIVON SINULLE SAMAA.
mUTTA SOITA HETI HUOMenna.