kihlaus ajankohta

Löysin elämäni miehen toukokuussa 2005. Etäsuhteena elokuuhun saakka ja sit kamat saman katon alle ja kihloihin mentiin heinäkuussa..naimisiin menoa mietittiin ens syksylle mutta taidetaan mennä vuoden vaihteen jälkeen heti..(n28 & m 37)

Kauanko olette tunteneet toisenne? Sen kuukauden jonka olette olleet yhdessä vai tunsitteko jo entuudestaan? Jos ette ja ette näe kovin usein niin tuntuu, että ette voi tuntea toisianne kovin hyvin. Mun ystäväni meni kihloihin 6 kk seurustelun jälkeen ja he olivat vuoden kihloissa ennen kuin menivät naimisiin. Minä pidin sitäkin jo nopeana etenemisenä ja en ollut ainoa. Hyvin heillä kyllä tuntuu menevän, ovat olleet 4 vuotta naimisissa.

Mä itse asuisin ensiksi yhdesä jonkin aikaa ennen kun menisin kihloihin. Mä kyllä teen asioita aika harkiten ja kihlaus ja naimisiin meno on aika isoja päätöksiä. Ja itsellä on takana suhde jossa toinen tuntui alussa oikealta, mutta suhde loppui kun olimme olleet vain 6 kk yhdessä. Emme olleet kihloissa. Mutta jos teistä siltä tuntuu ja odottaminen tuntuu turhalta niin antaa palaa.

miten hyvin toisenne tunnette, mutta sen tiedän että kihlauksen ajankohdalla ei ole väliä, kunha ajattelette menevänne naimisiin parin kolmen vuoden sisään. Kihlaushan on lupaus avioliitosta ja avioliitto on taas lupaus olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Mieti sitä ja sitten jos olet siihen valmis niin mieti sitten kihlausta.

Rakastuessa KAIKKI tuntuu niin oikealta ja hempeen ihanalta. Alussa jokainen suhde tuntuu juuri siltä oikealta. Etenkin etäsuhde kannattaa ensin muuttaa hieman lähemmäksi suhteeksi että oikeasti oppii tuntemaan toista. Kuukauden etäsuhteen jälkeen itse en todellakaan ollut valmis antamaan lupausta mennä naimisiin ja elää loppuelämä yhdessä. Sitä kihlaus symboloi. Kuulostaa ihanalta mutta niin kovin pinnalliselta ja tarkoituksettomalta. Vanhempana ottaa päähän kun takana on jo 4 kihlausta ja kaks avioliittoa...

Anteeksi vain, mutta tuo kuulostaa mun korvissani todella epätoivoiselta. Siltä kuin muita mahdollisuuksia naimisiin menosta ei olisi ja kannattaa nopeasti napata tämä ennen kuin sekin kaikkoaa.

Jos kaikki tuntuu oikealta, mitään kiirettä ei ole. Maailma ja aika kyllä odottavat. Aina kannattaa odottaa sen alkuhuuman ohitse ja vilkaista sitä arkea, koska se on se arki, joka määrittää suhteen pysyvyyden ei rakkaus. Rakkaus kun on hyvin katoavaista lajia.

Itse en koskaan aikonut naimisiin tai kihloihin, kunnes mies eilen kosi :) Tai no kyllä se saa vielä ravintolaillan tarjota ja polvistua, ja halvalla sormuksellahan en lähde ;) Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta ja siitä asuttu saman katon alla 1,5 vuotta. Ja kuitenkin tuntuu nopealta touhulta. Häät pidetään näillä näkymin ensi vuoden puolella, ehkä jo kesällä. Oikeus on mielestäni tässä toissijainen asia, kunhan kumpikin on onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen ja valmis kehittämään sitä ja tekemään uhrauksia sen puolesta.

Kyllä mies meidänkin alkuaikoina puhui kamalasti naimisiin menosta ja kihloista, baareissa esitteli mut vaimonaan tai ainakin avovaimonaan, vaikka ei yhdessä asuttukaan. Sillon jos olisi kosinut, olisin luultavasti lähtenyt tai ainakin suhtautunut negatiivisemmin koko suhteeseen. Syynä juuri se epätoivoisuus ja ripustautuminen. Nyt on takana neljä vuotta, eikä silti voi sanoa, että tuntisi sitä toista kokonaan, vaikka joka päivä nähdään ja jaetaan arkirutiinit. Nyt tietää jo, mitä se arki on ja tulee olemaan, ei ole ruusuisia ennakkoluuloja vaan kylmiä ja karuja totuuksia, joihin on tottunut ja jotka on hyväksynyt ja ehkä on oppinut pitämään. Nyt se hetki on oikea ja seuraava askel tässä suhteessa.

Kukin tosin taplaa tavallaan ja tämä oli vain oma mielipiteeni. Mulle toimii tämä :) Jos joku kestää mua näin pitkään, sen on oltava se oikea ;)

Ei oo mitään järkee.

En tiedä kumpi noista oot, mutta yleensä kihloihin änkeäminen hätäisesti kertoo itsevarmuuden puutteesta. Ts heti kihloihin kun on mahis.