Nyt otan esille sellaisen aiheen joka jakaa taas ihmiset kahtia,niin kuin yleensäkkii asia ko asia ja hyvä niin.
Ja muistakaa lukiessanne että en ajattele asioista kuitenkaan mustavalkoisesti, mutta jos alkaisin kirjoittamaan tarkemmin niin tästä tulisi romaani ja sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Yleistä en koskaan.
Tämän päivän ihmisten käsitys yksinhuoltajuudesta onneksi on muuttunut sitten vanhojen aikojen.
Olen itse yksinhuoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä ja muistan ajan kun etsin töitä lapseni ollessa pieni, vastaukseksi sain "ei oota" joka kerta kun soitin jonkun työpaikan perään, aika masentavaa! Päätinkin sitten että hemmetti jos ei töitä löydy niin olen kotona lapseni kanssa, 7 vuotta siinä vierähtikin ja päivääkään en ole katunut.
Tekeekö yksinhuoltajuus meistä, naisista taikka miehistä, huonompia kuin parisuhteessa elävät? Vieläkin kyllä on vallalla tuollainen käsitys, valitettavasti! Jos vain satut asumaan pienellä paikkakunnalla niin toimiasi tarkkaillaan, kenen kanssa liikut, mitä teet, kuinka lapsesi kasvatat. Mummot huokailee "no ei se tuokaan oo vielä miestä itelleen löytännä, mikähän siinä on vikana"! Sitten jos jonkun löydätkin kenen kassa olet niin seuraava supina onkii "nonnii, nyt se o ottanna itelleen ja lapselleen elättäjän"...eli teet niin tai näin ni aina se o väärinpäin!
Mutta pointti onkin siinä että et välitä puheista, "koirat haukkuu ja karavaani kulkee"!
Sitten tähän mielenkiintoiseen osaan aihetta, miesten ja naisten ajatuksia yksinhuoltajista jotka eivät itse sitä ole.
Miesten ajatus tuntuu olevan se että yksinhuoltaja naiset ovat helppoja saaliita heille, eihän yh-naisilla ole ollut seksielämää vuosiin jos lapset on pieniä, heidät on helppo saada kiikkiin lepertelemällä kaikkee kivaa ja hellää. Tai sitten se toinen puoli että ei sormellakaan kosketa yh-naiseen, eihän se etsi muuta kuin elättäjää itselleen ja lapselleen uutta isää, "mä kenenkään toisen kakaroita ala elättään"!
Naisten ajatuksia yh-isistä en paljoa tiedäkkään, oikestaan vain omani. Arvostan yh-isiä todella paljon, sillä onhan miehelle varmasti vaikeampaa jäädä yh:ksi kuin naiselle. Toisaalta yh-mies varmaan ymmärtää yh-naista paremmin kuin lapseton mies, tietää ne elämän realiteetit mitä ne on kun lasten kanssa eletään.
Elämästä voi nauttia yksinhuoltajanakin, ilman sitä miestä taikka naista vierellä. Se vaatii ihmiseltä paljon, olla äiti ja isä samaan aikaan, mutta se kasvattaa vahvuutta ottamaan arjen haasteet vastaan.
Ja muistakaa lukiessanne että en ajattele asioista kuitenkaan mustavalkoisesti, mutta jos alkaisin kirjoittamaan tarkemmin niin tästä tulisi romaani ja sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Yleistä en koskaan.
Tämän päivän ihmisten käsitys yksinhuoltajuudesta onneksi on muuttunut sitten vanhojen aikojen.
Olen itse yksinhuoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä ja muistan ajan kun etsin töitä lapseni ollessa pieni, vastaukseksi sain "ei oota" joka kerta kun soitin jonkun työpaikan perään, aika masentavaa! Päätinkin sitten että hemmetti jos ei töitä löydy niin olen kotona lapseni kanssa, 7 vuotta siinä vierähtikin ja päivääkään en ole katunut.
Tekeekö yksinhuoltajuus meistä, naisista taikka miehistä, huonompia kuin parisuhteessa elävät? Vieläkin kyllä on vallalla tuollainen käsitys, valitettavasti! Jos vain satut asumaan pienellä paikkakunnalla niin toimiasi tarkkaillaan, kenen kanssa liikut, mitä teet, kuinka lapsesi kasvatat. Mummot huokailee "no ei se tuokaan oo vielä miestä itelleen löytännä, mikähän siinä on vikana"! Sitten jos jonkun löydätkin kenen kassa olet niin seuraava supina onkii "nonnii, nyt se o ottanna itelleen ja lapselleen elättäjän"...eli teet niin tai näin ni aina se o väärinpäin!
Mutta pointti onkin siinä että et välitä puheista, "koirat haukkuu ja karavaani kulkee"!
Sitten tähän mielenkiintoiseen osaan aihetta, miesten ja naisten ajatuksia yksinhuoltajista jotka eivät itse sitä ole.
Miesten ajatus tuntuu olevan se että yksinhuoltaja naiset ovat helppoja saaliita heille, eihän yh-naisilla ole ollut seksielämää vuosiin jos lapset on pieniä, heidät on helppo saada kiikkiin lepertelemällä kaikkee kivaa ja hellää. Tai sitten se toinen puoli että ei sormellakaan kosketa yh-naiseen, eihän se etsi muuta kuin elättäjää itselleen ja lapselleen uutta isää, "mä kenenkään toisen kakaroita ala elättään"!
Naisten ajatuksia yh-isistä en paljoa tiedäkkään, oikestaan vain omani. Arvostan yh-isiä todella paljon, sillä onhan miehelle varmasti vaikeampaa jäädä yh:ksi kuin naiselle. Toisaalta yh-mies varmaan ymmärtää yh-naista paremmin kuin lapseton mies, tietää ne elämän realiteetit mitä ne on kun lasten kanssa eletään.
Elämästä voi nauttia yksinhuoltajanakin, ilman sitä miestä taikka naista vierellä. Se vaatii ihmiseltä paljon, olla äiti ja isä samaan aikaan, mutta se kasvattaa vahvuutta ottamaan arjen haasteet vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä pikkukaupungeista, mutta täällä pääkaupunkiseudulla saa kyllä elellä ihan normaalia elämää lasten kanssa, tarvitsematta joutua kuuntelemaan mitään puheita.
Olen elänyt jo 13 vuotta yksinhuoltajana ja tehnyt sinä aikana kolme lasta, enkä ole tuntenut itseäni koskaan muita huonommaksi äidiksi.
Lapsillani on omat isät, joita eivät kylläkään tapaa, koska isät eivät ole halukkaita tapaamaan lapsiaan.
Pakottaa en halua.
Kotimme on täysin normaali, koiraa myöten.
Lapseni ovat siistejä, kauniita ja kohteliaita, muut huomioon ottavia lapsia.
Mielelläni liikun heidän kanssaan julkisilla paikoilla ja vien heitä retkille ja matkoille ulkomaita myöten.
Olen seurustellut parin vuoden ajan miehen kanssa, jolla ei ole lapsia.
Tapaan miestä aina, kun se meidän molempien aikatauluihin sopii. Hän ei ole minulle lapsenvahti, elättäjä taikka lapsilleni uusi isä. Hän on poikaystäväni, joka antaa minulle sitä huomiota ja hellyyttä, jota kai jokainen tarvitsee elämässään. Olen huomattavan hyväntuulinen, rento ja jaksan rankankin työpäivän läpi pelkällä ajatuksella, että olen hänen mielessään ja illalla sylissään.
Ravintoloissa en jaksa enää käydä kuin muutaman kerran vuodessa. Kotona on mukavampaa. Lapsenvahteja riittäisi melkein joka viikolle, mutta käyn harrastamassa mieluummin, enkä lähde terasseille.
Alkoholia käytän muutenkin hyvin vähän, vain pari kertaa vuodessa. Toisin oli ennen lapsien syntymää. Kiintiöni tuli silloin täyteen.
Kuullostaapa tylsältä...?
Saattaa olla, mutta tämä on paras mahdollinen vaihtoehto minun perheelleni.
Tarkoitukseni on kasvattaa lapsistani tasapainoisia, onnellisia aikuisia, jotka tulevat toimeen mahdollisimman monen ihmisen kanssa, myös miesten, vaikka sitä mallia eivät ole saaneetkaan kotoaan.
Minun ei tarvitse olla lapsilleni sekä äiti, että isä. Mutta ehdoton auktoriteetti heille olen. Mikäli minun sanaani ei voi uskoa, taikka siihen ei voi luottaa, niin mihin sitten voi...?
Vaadin lapsiltani ehdotonta luottamusta siihen, että se, mitä on sovittu, myös pidetään. Tämä koskee molempia puolia, niin minua, kuin lapsiakin.
Koska omistan vain yhden silmäparin, enkä neljää, jotka tarvitsisin, isommat lapset joutuvat toisinaan toimimaan silminäni pienimmän lapsen kanssa. Mutta se lujittaa heidän keskinäisiä välejään.
Minun perheessäni ei käytetä sanoja velipuoli, taikka sisarpuoli, vaan kaikki lapseni ovat kokonaisia lapsia, ja kaikki minun tekemiäni, joten he ovat keskenään sisaria taikka veljiä.
Toki he kaikki tietävät, että heillä jokaisella on eri isä, mutta se ei ole heidän mielestään kummallista (ainakaan vielä), koska tämä on tilanne, johon he kaikki ovat syntyneet, eli heillä ei ole muunlaisesta elämästä kokemusta. He eivät vertaile muita perheitä meidän perheeseen, ainakaan minun kuulteni.
Kaikin puolin olen hyvin ylpeä perheestäni, sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Moralisoida toki voi, mutta ensin kannattaisi kokeilla, miltä tällainen elämä maistuu, ennen kuin sen voi tuomita!
Olen ollut yksinhuotaja jo 7 vuotta! Olen pärjännyt erittäin hyvin, minulla on kaunis koti, kaikki mitä tarvitsemme ja lapset ovat upeita nuoria, lukioon menossa seuraavaksi. Olen koko ajan maksanut asuntolainaa ja olemme tehneet muutamia ulkomaanmatkojakin. Olen ottanut puoleksi vuodeksi toisen työpaikan ja siitä olen ne rahat säästänyt. En ole saanut mitään avustuksia mistään, lapsilisät tietysti, mutten muuta.
Väitän että lapseni voivat paljon paremmin kuin esim. muutamat heidän kaverinsa, joissa on molemmat vahemmat elättämättä. Eräässä perheessä äiti hilluu omissa menoissaan ja harrastuksissaan, en ole kertaakaan kuullut, että olisivat tehneet jotain yhdessä. Yleensä kuulen myös, että ei ole mitään ruokaa kotona taaskaan.... Kaverit ovat ihmetelleet koko kodin jatkuvaa sotkua tiskeineen.
Toisessa perheessä taas tämän ulkoapäin upealta näyttävän äiti on varsinainen tyränni, joka kieltää kaiken mahdollisen ja huutaa joka asiasta. Voi sitä mies parkaa joka elää hänen kanssaan, puhumattakaan niistä heidän lapsistaan.
Minä en ole seurustellut nyt vuoteen, en silti ole seksinnälkäinen helppo nakki. Jos löydän miehen josta pidän, niin mikäettei, mutten voisi kuvitellakaan harrastavai mitään yhden illan panojuttuja! Ei kannata laittaa mitään leimaa otsaa meille yh-äideille, meitäkin on erilaisia, myös paljon sellaisia joilla asiat ovat paremminkuin hyvin, esim. minä!
hienosti kirjoitettu.
selkä suorana vaan eteen päin,niin ainakin minä nyt ja jatkossakin.Ei haukku haavaa tee jos ei vihanen koira purasta saa :-))ja voi teitä miehiä ,kun ette lapsianne tapaa menetätte paljon elämässä,mutta kyllä te sen vielä tulette huomaamaan.