Siis miten ihminen voi olla näin väsynyt..syön deprakineä 500x3 ja siis en jaksa nykysin enää mitään, tekis mieli vaan nukkua 24/7. Nyt on alkanu masennuskin vaivata, ja oon itkunen iltasin, mikään ei jaksa kunnolla innostaa, ja koulu on yhtä tuskaa. Tilanne on nyt pahentunu kesästä lähtien hiljalleen. Siis todella ärsyttävää ku mikään ei kiinnosta...Auttaisikohan lääkityksen vähentäminen? Yli puoltoista vuotta oon ollu ilman kohtauksia.
Väsyttää
N24
191193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
neurologilta,että saisko lääkitystä vähentää,
sillä omin luvin lääkityksen vähentämistä ei saa
tehdä.
Missä laissa on kielletty lääkityksen vähentäminen itse? Lääketieteellisesti se ei tietenkään ole järkevää.
Vai mitä tarkoitit, että omin luvin ei lääkitystä saa vähentää? Ehkä käsitin ilmaisusi vain väärin, sillä varmaan kuitenkin tarkoitit, että se ei ole järkevää.
tarkoitin,ettei ole järkevää vähentää lääkitystä
ilman neurologin lupaa.
Sori, käsitin väärin. Juridiikka lukeneiden ammattitauteja varmaan.
Minun neuvoni on, että käännyt neurologin puoleen. Kohtaus tilanne on hyvä niin uskoisin, että lääkitystä voitaisiin ainakin vähentää, mutta niinkuin tuossa edellisessäkin neuvossa sanottiin niin yksin sitä ei saa tehdä. Ei tuollaisten sivuvaikutusten kanssa jaksa elää. En tiedä kuinka kauan sinulla on kestänyt tuota väsymystä, mutta jos se on näin syksyllä alkanut niin kaamos voi olla osa tekijä masennukseen. Mitään varmaa en voi sanoa.
On tämä merkillistä, että täällä on todellakin käsitys, että ei omin luvin saa lääkitystä vähentää. Järkeväähän se ei ole, mutta kyllä se on aivan sallittua vai onko se todellakin laissa kielletty?
Tämähän on mielenkiintoinen lähtökohta. En tietenkään itsekään lääkitystäni vähentäisi ilman neuvottelua lääkärin kanssa, mutta näyttää tuo yleensä olevan, että kun lääkärille ehdottaa kokeilua vähentämisestä, niin se sitten tehdään lääkärin ohjeiden mukaisesti.
Anteeeksi, jos kirjoitan tämän jotenkin kärkevästi, mutta korvaani särähtää tuo, että olisi jotenkin kielletty lääkityksen vähentäminen omin luvin. Sen järkevyydestä ollaan varmasti yhtä mieltä.
Esimerkkinä tähän voinen ottaa, että joillain on pakko vähentää lääkitys, koska ei ole varaa maksaa lääkitystään!
Oikaisu tekstiini Hugo. Kyllähän lääkitystä saa itse purkaa. Tarkoitin juuri sitä ettei se ole järkevää eikä kannattavaa.
Aloin jo toisesta samansuuntaisesta viestistä pelkäämään, että asiasta luullaan ei oikeasti ei saisi tehdä jonkin lain mukaan ilman lääkärin lupaa.
Kiitos oikein paljon.
Olisin Tammetar oikein kiitollinen, jos jaksaisit kirjoittaa jotain epilepsiaa sairastavan oikeuksista graduani varten. Kysymyspalstalla on vastaamista auttavat kysymykset. Sauvatar on jo vastannut ja taidat tämän palstan kautta tuntea Sauvattaren, joten eikun vastaamaan, jos jaksat tai on kiinnostusta. Itse yritän tehdä jaksaa myös tehdä gradun valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Jos haluat vastata sähköpostiin, niin sekin käy.
[email protected]
Kiitos Hugo itsellesi. On vain hyvä, että väärät termit korjataan. On meinaan selkeä saada ja kannata termien välillä. Saada termiin astuu kuvioihin laki.
on selvä,väärä ruokavalio,liikaa ressiä,ymmärtämättömät ihmiset,tyhmät ja ahneet lääkärit tekee yhdessä tosi kuluttavan yhteisvaikutuksen,mikä poikii hiivan,luukadon ja sydänvaivat,tulee suola-sokeritasapainon häiriöitä,joka poikii tetanian,jota lääkäritki usein luulevat epilepsiaksi,noi lääkkeet tuhoo sun terveytes,mul on itellä ollu ainaski 200 grand malia,naama hajalla monta kertaa,myös unissakävelyä,leuka katki,huulet ja hampaat hajalla,silmät mustina,mut en antanu periksi,vaa löysin syyn loppuunkulumisesta,eli liikaa työtä ja ressiä,rakasta omaa ruumistas,eli löysää tahtia,kukaa ei saa sua kehottaa itsemurhatahtiin
kuitenkin liikkua sillä raitis ilma tekee aina hyvää ja hieman piristää. Edes pieni 10min./pvä. lenkki. Varaa aika lääkärillesi.
Jos 200 kohtausta ollut, niin ehkä asialle voisi kuitenkin jotain tehdä, mutta jos tämän hetkinen tilanteesi se, että ei ole isoja kohtauksia tai muitakaan, niin hyvä noin.
Tuosta stressittömyydestä on hyötyä, mutta valitettavasti ilman stressiä suuri osa ei voi ansaita elantoakaan, joten monesti epilepsiaa sairastavankin on pinnisteltävä voimiensa äärirajoilla. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy ei aina ole kovin helppoa, ei etenkään nuorena ja ihmiset pakotetaan jatkamaan, kunnes päästetään tai syrjäytetään työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeen sitten ihminen kokee joko pelastukseksi tai syrjäytymiseksi tai voihan siinä olla ainesosia moelemmista.
Yhdestä asiasta olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että jokaisella ihmisellä on vapaus päättää hoidostaan ja/tai lääkkeiden syömisestä. En aivan kyllä viestistäsi varmaksi saanut, että olitko sitä mieltä, mutta niin tulkitsin.
Rakastuminen auttaa! Voinko halia sua?
:D
Kiitos kaikille vastanneinnelle. Kyllä itekkin aattelin, että kun tuossa vähän ajan päästä on neurologi, ni keskustelisin mahollisesta lääkityksen vähentämisestä/vaihtamisesta. Elämän laatu on nimittäin todella kärsiny, tää ei ole mitään syysmasennusta, joka kestää vähän aikaa ja menee sitten ohi. Ei sitä nukkuakaan koko ajan jaksa. Ja ihastuneelle miehelle, niinpä, rakastuminen varmaan auttas, jos ihmisten kanssa vaikka jaksas olla joskus tekemisissä :)
En haluaisi masentaa, mutta voihan siihen liittyä masennustakin. Itse olen huomannut, että uni kyllä maittaa, mutta jos jaksaa lähteä ulos raittiiseen ilmaan ja kohottaa kuntoaan, niin jaksaa paremmin.
Mulla käy monesti niin, että unohdan ottaa lääkkeet esim illalla ja ihmettelen aamulla, että jopas on pirteä olo ja fresh, kun aivot toimivat aivan toisella tavalla. Lääkkeen unohtaminen tosin muistuttaa sitten epilepsiaoireina, joten on tämä lääkkeiden kanssa taiteilu sellaista nuorallataiteluilua. Kohtausta en halua saada ja siksi yritän nukkua ja syödä, vaikka en halua lihoa.
Nyt tulee niin sekavaa tekstiä, että huh. Tuohon rakastumiseen sanoisin, että siinä on puolensa. Itse olen huomannut, että rakastuminen ilman sitoutumista tuo voimia, mutta koska tietää, että kukaan ei jaksa sairasta miestä, niin ylisuurien luulojen mureneminen on vasta todella keljua. Monesti ajattelenkin, että haluan elää vain haavemaailmassa ja katsoa elokuvia onnesta ja rakkaudesta ja kaikesta muusta kuin itsestäni, mutta sitten se ei kuitenkaan ole luontoni ja pakko ajatella järkevästi ja tehdä niin kuin katsoo parhaaksi. Pieni todellisuus pako arkikauhuista on kyllä voimia antavaa. Joskus olen käyttänt tähän alkoholia, mutta sen käyttö vie pidemmässä juoksussa vain pahempaan.
No kyllä ulkona käyn, on näes koira (onneksi!) joka pitää siitä huolen, ja vielä varsin energinen..vaikka välillä ei meinaa millään jaksaa ulos. Myönnän myös itse ottaneeni alkoholia yksinäisyyteen, masennukseen ja edes väliaikasita unohdusta hakeakseni. Epilepsiaan se ei ole koskaan vaikuttanut millään tavalla, mutta eihän se järkevää tietysti ole...
levottomaksi,enne kohtausta
..en ole oikeestaan huomannut, koska olo ennen kohtausta on monta minuuttia niin sekava, etten oikeen tajua mitään..Mutta kuulemma kohtauksen aikana koira tulee viereen, painautuu kiinni eikä suostu lähteen siitä. Se on sitä todellista välittämistä ja ystävyyttä, jota ei muulta saa kuin koiralta :)
Vai ei muilta:).