Hei,
mitä voisin tehdä? Rakkaani on 8 vuotta vanhempi ja suvussa hiukset lähtee varhaisessa vaiheessa. Minua se ei todellakaan haittaa, on ihan sama onko rakkaalla hiuksia vai ei. Minun suloinen siilipääni jotenkin... en tiedä. Kun katselimme valokuvia niin se sanoi "Kenenkän kalju tuolla pilkottaa"... Miten saisin hänet lopettamaan turhan stressauksen siitä asiasta? Minä rakastan häntä ja haluaisin että hän ei miettisi hiusten lähtöä niin negatiivisesti... Olisiko vinkkejä?
mitä voisin tehdä? Rakkaani on 8 vuotta vanhempi ja suvussa hiukset lähtee varhaisessa vaiheessa. Minua se ei todellakaan haittaa, on ihan sama onko rakkaalla hiuksia vai ei. Minun suloinen siilipääni jotenkin... en tiedä. Kun katselimme valokuvia niin se sanoi "Kenenkän kalju tuolla pilkottaa"... Miten saisin hänet lopettamaan turhan stressauksen siitä asiasta? Minä rakastan häntä ja haluaisin että hän ei miettisi hiusten lähtöä niin negatiivisesti... Olisiko vinkkejä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva että tahdot auttaa rakastasi.
Olen sitä mieltä kuitenkin että koska asia rakastasi vaivaa, älä suhtaudu asiaan niin että hänen stressinsä olisi turhaa - hänen kohdallaan stressi on aivan aitoa ja jos pidät hänen stressiä turhana, vähättelet hänen tuntemuksia.
Monesti olen kuullut puhuttavan että asennoituminen olisi ratkaisu tähän ongelmaan.
Tämä on kuitenkin se suuri tekohpyyhys ja yleinen paradoksi joka kaljuuntumiseen liittyy. Eli nimenomaan kaljuuntuvan pitää asennoitua - kaikki muut saavat kyllä olla turhamaisia eikä heidän tarvitse asennoitua omaan turhamaisuuteensa mitenkään. Jos muutkin saavat pitää huolta ulkonäöstään, miksi kaljuuntuvan pitää asennoitua sen sijaan että itsekkin pitäisi ulkonäöstään huolta ja estäisi kaljuuntumista?
Jos kaljuuntuminen siis vaivaa rakastasi tue häntä ymmärtämällä hänen huolensa ja hyväksy ennenkaikkea se, että asia häntä vaivaa. Sinäkin haluat pitää ulkonäöstäsi huolta - suo sama myös rakkaallesi!
Kaljuuntumista pystyy nykyään hoitamaan lääkkeillä jotka varhain aloitettuna todella tehoavat. Jos se auttaisi rakastasi itsetunto-ongelmissa niin eikö se olisi parempi kuin se, että asia rakastasi jatkuvasti vaivaa.
Vielä lopuksi:
Turhamaisuus on pahe, mutta oman turhamaisuuden kieltäminen on sulaa tyhmyyttä! Jos "asennoituminen" ei toimi parhaana ratkaisuna, niin silloin se ei toimi. Piste.
Jos kaljuuntuminen vaivaa - se vaivaa eikä se millään moraalisaarnalla siitä miksikään muutu.
Paljon parempi silloin taistella kaljuuntumista vastaan kun teeskennellä pystyvänsä elää asian kanssa aivan kuin ei mitään.
-Hugo
En todellakaan tarkoittanut että se olisi turhaa tai... En nyt osaa tätä sanoiksi oikein pukea. Haluaisin vain auttaa ja saada rakkaani vähemmän stressaantuneeksi kuitenkaan laiminlyömättä hänelle tärkeää/harmittavaa asiaa! Ja tarkoitin sillä että minua se ei haittaa sitä että pyrin saamaan hänet ymmärtämään että rakastan häntä hiuksettomana aivan samalla tavalla... E nyt osaa sitä paremmin selittää...