heips,
olin tässä muutama päivä sitten lääkärillä, joka arvioi, että iso vauva on tulossa. Kohdunpohjan korkeuskin on kokoajan ollut hiukan yli ylärajan ja sokerit on ollut koholla. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Minkäkokoisia vauvoja olette saaneet? Miten synnytys on mennyt?
Kiitos vastaajille ja hyvää "talven" jatkoa!
olin tässä muutama päivä sitten lääkärillä, joka arvioi, että iso vauva on tulossa. Kohdunpohjan korkeuskin on kokoajan ollut hiukan yli ylärajan ja sokerit on ollut koholla. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Minkäkokoisia vauvoja olette saaneet? Miten synnytys on mennyt?
Kiitos vastaajille ja hyvää "talven" jatkoa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla lääkäri arvio jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa vauvan olevan jo silloin 4500g ja sitten kun syntyi oli 3900g.
Eli ei aina pidä paikkaansa nuo arviot.
vielä tarkoita isoa vauvaa. Voi olla vain vaikka paljon lapsivettä. Neuvolassa tulee aika paljon virhearvioita.
Mut mä oon synnyttänyt 4,1 ja 4,4 kiloiset vauvat alakautta ja ihan hyvin on mennyt synnytykset. Ei sitä kannata kauheesti etukäteen murehtia.
nuo vauvan kokoarviot voivat tosiaan heitellä melkoisesti... Itseäni pelotti, kun suvussa on liki 6 kiloisiakin vauvoja synnytetty... HUI! Ja sitten kun poika pysytteli masussa reilun viikon yliaikaa, sanoi lääkäri että " On tulossa iso vauva, arviolta yli 4kg. Jos ei pian ala syntymään, pitää alkaa toimenpiteisiin!" Ja meikäläinen oli ihan paniikissa. Pieni ihminen kun olen, olin varma etten kykene alateitse synnyttämään yli nejäkiloista jössikkää.
Toimenpiteisiin ei tarvinnut ruveta, kun synnytys käynnistyi itsekseen 9 pvää la.n jälkeen! Synnytys oli todella helppo ja ihana kokemus, ei tullut repeämiä eikä tikin tikkiä
Ja tosiaan. Poika painoi syntyessään "vain" 3230g!! Että se siitä isosta yli nelikiloisesta vauvasta:)
Kaikkea hyvää synnytykseesi. Hyvin se menee. Älä turhia hermoile, vaikka ainahan se jännittää:)
Esikoiseni oli 4240g, seuraava 3520g, kolmas 3260g ja sitten tämä iltatähti 4780g. Enpä voi sanoa, että olisin huomannut mitään eroa synnytyksissä, oli vauva sitten iso tai keskikokoinen. Suht helppoja synnytyksiä kuitenkin siinämielessä, että hyvin ovat ulos mahtuneet.
Viimeisen kohdalla oli kyse "sokeri vauvasta", eli vauva joutui pariksi päiväksi keskolaan sokeritasapainoitukseen. Ajatuksena hassu, että melkein 5 kg ja keskolassa!
Toisen lapsen kohdalla odotettiin neuvolan ja ultran mukaan isompaa kuin esikoinen. Kätilö ilmoitti heti synnärillä, että ei kuule läheskäään yhtä iso ole tulossa. Eikä sitten ollutkaan.
Poika arvioitiin 3,5 kiloiseksi, "normaalikokoiseksi" vauvaksi ja eikun synnyttämään vaan, kyllä se mahtuu..
Pinnisteltiin ja ponnisteltiin, kunnes minulta alkoi heikkenemään taju ja vauvalta sydänäänet, niin lääkäri luovutti ja otettiin avuksi imukuppi.. No, poika saatiin ulos, kun oli nipsitty tarpeeksi välilihaa. Pojalla oli kyllä pää soikea ja solisluu poikki sen jälkeen, mutta hengissä säilyttiin. Syntymäpituus oli 54cm ja paino 4220g ja lopuksi lääkäri totesi, että: "Et sinä sitä omin avuin olisi ulos saanutkaan".
En halua huolestuttaa sinua syyttä - mutta ota huomioon vauvan koko suhteessa lantion kokoosi ! Pyydä lantion mittausta.
Meillä ensimmäinen lapsi 4490 ja tuloksena vaikea Erbin pareesi, mikä tarkoittaa vakava olkahermopunosvammaa. Vasen käsi oli ikäänkuin halvaantunut, useampi hermojuuri poikki ja osa venynyt. Hermojuuret voivat myös irrota venytyksessä selkäytimestä. Leikkauksilla on saatu jonkin verran "eloa"käteen, mutta kuitenkin hienomotoriikka puuttuu täysin eli nukkeleikit eivät onnistuneet eikä askartelu tai nappien kiinni laitto, ei hiusten kampaus vasemmalla eikä haarukkakaan pysy kädessä. Ennustetta ei ole, mutta täysin selvää on, ettei kädestä tule koskaan "normaalia", korkeintaan hyvä apukäsi.
Vauva ei ollut sokerilapsi eikä ollut äitikään sokerin tai verenpaineen tai minkään vaivaama. Lantio vain oli liian ahdas noinkin isolle vauvalle ja se juoduttiin painamaan ja repimään irti. Onneksi ei tullut hapenpuutetta !
Katsokaa tietoja vaikka googlesta hakusanalla "erbin pareesi" ja potilasyhdistys Redykin löytyy sieltä. Siellä on faktaa.
Näitä isoja vauvoja syntyy koko ajan enemmän ja enemmän, ja todella valitettavaa on, että yhä useamman erb-vauvan vamma ei ole pelkkää hermon venymistä, joka paranee muutamassa kuukaudessa. Vaikeita Erbin pareeseja syntyy koko ajan, ja vamma on ELINIKÄINEN.
Totta on, että ultran painoarviot ovat kovin epätarkkoja. Kannattaa kuitenkin tiedostaa tämänkin asia, sillä kokeneita kätilöitä ei enää juurikaan ole - he tunnistivat vauvan koon vatsan päältä hyvinkin tarkasti.
Meillä muut lapset, 4 kpl, ovatkin sitten syntyneet keisarinleikkauksessa. Se oli ihan miellyttävä kokemus, paranin tosi nopeasti ja mieliala oli aivan toista kuin tuon ensimmäisen lapsen "repimisen" ja vammautumisen jälkeen !
Lapsi on tärkein. Ei "onnistunut", luonnollinen synnytys.
Omalle tyttärelleni tuli Erbin pareesi synnytyksessä, onneksi hyvinkin lievänä. Tosin se on haitannut varsinkin pienempänä, hienomotoriikan suorituksia.
Vauva painoi 3240 grammaa ja minun lantioni on myöhemmin (toisen lapsen syntymän alla) ihan röntgenillä todettu avaraksi (lääkärin mukaan sieltä voisi tulla vaikka hevonen ja kärryt :) ).
Siis tähän vammaan on paljon muitakin syitä kuin lapsen kokoon nähden suhteellisen ahdas lantio. Meillä arveltiin syyksi vauvan huonoa asentoa viimeisinä raskausviikkoina kohdussa.
Mitä tulee siihen, että vauvat kasvavat nykyisin niin suuriksi, olen itse tykönäni pohtinut, kuinka paljon siihen vaikuttaa se, että niin moni äiti jo valmiiksi on ylipainoinen ja sitten vielä syö kahden edestä. Ja syö ennenkaikkea ihan liikaa makeisia ja muita hiilihydraattipitoisia herkkuja. Ne kiihdyttävät sikiön insuliinin tuotantoa ja sitä kautta kiihdyttävät kasvua.
Siihen että nykyään syntyy suurempia vauvoja, vaikuttaa yleisestikin noussut elintaso, meidän äitimme ovat saaneet raskausaikana parempaa ravintoa kuin isoäitimme jne. Osaksi voi pitää paikkaansa että raskausaikana syödään liikaa, mutta itseni kohdalla en tätä allekirjoita. Painoindeksini on aina ollut alle 22 ja synnyttämään lähtiessä painoa oli tullut 11kg, ei siis kovin paljoa. Sairaalassa sanoivat että geenit vaikuttaa, sekä minä että mieheni olemme melko pitkiä.
Isokokoisuudella ei todella tarkoiteta pelkkää painoa, eikä sinun tarvitse tuota asiaa pienessä päässäsi pohtia, koska aiheesta on saatavilla ihan silkkaa faktaakin. Väestön keskipituus, kuten myös syntyvien lasten pituus (ja sitämyöten myös paino) ovat nousussa paremman ravitsemuksen, vitamiinien ym. saannin johdosta. Hyvät neuvolat, asiantunteva opastus ja äitien oikeaoppinen ravinto raskausaikana luonnollisesti myötävaikuttaa lapsen kasvuun kohdussa.
Meillä oli toisinpäin, itse pelkäsin isoa vauvaa mutta neuvolassa vain sanottiin että normaalikokoinen on, enkä päässyt painoarvioon tai lantioröntgeniin. Synnyttäessäkin vielä sanoivat että normaali on ja pitkin hampain suostui kätilö hakemaan lääkärin tunnin ponnistettuani kun olin aivan poikki.. Lääkäri otti imukupin avuksi ja loppujenlopuksi sai kaksinkäsin kiskoa imukupilla, toinen leikkeli välilihaa, kolmas paineli vatsasta ja neljäs juoksi puhelimessa (valmisteli sektion mahdollisuutta, vauvan sydänäänet heikkenivät jo siinä vaiheessa). Vauva kuitenkin saatiin revittyä ulos, ja vietiin heti elvytettäväksi, onneksi kuitenkin selvisi hengissä ja terveenä synnytyksestä. Synnytyksen jälkeen pääsin lantioröntgeniin missä todettiin ahtautta lantiossa. Ja niin vauva oli 4380g ja 55cm..
Hei!Minulla synnytys käynnistettiin.Vauva meni yliaikaiseksi,oli iso ja sokeria ja valkuaista virtsassa ja raskausmyrkytys oireita.54cm ja 4900g
Ei tunnu meiän poika enää kovin isolta näihin muihin täällä mainittuihin verrattuna ;) Poju painoi syntyessään 4065g ja oli 51cm pitkä (hää on meiän ensimmäinen).Poika arvioitiinkin isoksi ja sekös alko pelottamaan! Synnytys alko päivää ennen laskettua aikaa ja se meni todella hyvin (avautumisvaihe n. 7h ja ponnistus 30min), repesin hieman mut se ei menoa kauaa haitannut (nyt poika 7vk).Hyvä mieli jäi kokemuksesta miulle, voisin jo ottaa uusiksi :). Voimia siulle ja jos kovin pelottaa niin puhu vielä neuvolassa.
Heip..
Itselläni ei ollu sokerin kanssa ongelmia, kohdunpohjan korkeus huiteli yli "rajojen" eli mahaa löyty ja kunnolla. Minulle veikattiin iso vauvaa ja taas välillä sanottiin ettei se oo iso vaan lapsvettä on paljon.. Eli ei kannata aina ottaa ihan vakavissaan mitä sanotaan neuvolassa. Mutta isohan poika tuli 4.495kg ja 51cm, poika syntyi 6päivää yli lasketunajan. Synnytys oli todella nopea, ensimmäisestä supistuksesta kului n.4tuntia kun poika oli maailmassa (kuulemma ensisynnyttäjältä nopea suoritus). Synnytyksestä ei jäänyt pahoja traumoja, onneks sen "tuskan" unohti nopeasti.. Ja repeämät parantuneet jo :)
...syntyi 40 0 viikolla ja painoi 4630g ja pituutta 56cm. Itse olen 157cm pitkä, mutta alakautta tuli ihan hyvin. Ja mulla ei raskauden aikana sokereissa ollut mitään ongelmaa. Poika on edelleen iso; nyt 2kk vajaa 3-vuotiaana 105cm ja 17kg.