Olemme suunnitelleet siippani kanssa koiran hankkimista jo pidempään. Valinta eri rotujen välillä on vaikea. Meillä on kokemusta sekä Skotlannin paimenkoirasta sekä Vehnäterriereistä. Nyt olemme kääntymässä Partacollien suuntaan. Olisiko jollakin omakohtaista kokemusta/kerrottavaa tästä rodusta?
Onko kokemuksia Partiksista?
Partisko?
4123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on hoitokoirana partisuros, reilu vuoden vanha. partista harkitsevalla täytyy olla suunnaton huumorintaju!! ja paimennusvietti on otettava vakavasti, ettei tule suuria ongelmia.. turkinhoito on myös yksi suuri kysymys!! eli jaksatko hoitaa suuritöistä turkkia?? entäs kurailmoilla?? lisäksi partis tarvitsee jotain tekemistä älynsä purkamiseksi, eli tokoa agilityä tai muuta vastaavaa.. mutta jos nämä seikat eivät tuota ongelmia, on partis oiva valinta!! partis sopii nimittäin melkein mihin vain harrastukseen, eikä pidä turhaa meteliä itsestään!! mutta lopuksi vielä: älkää ihmiset ottako partista (tai muutakaan aktiivista rotua) pelkäksi seurakoiraksi..jokaisella koiralla on oikeus koiran arvoiseen elämään!!
jos valitsette partiksen, onnea ja kärsivällisyyttä!!
Ainakin omakohtaisesti voin kertoa, että partiksen turkinhoito ei sovi heikkohermoiselle! Se takkuuntuu herkästi, ellei sitä harjaa päivittäin. Myös takiaiset, risut ym. tarttuvat helposti siihen punkeista puhumattakaan. Ja turkin likaantuessa se haisee todella pahasti. Joten partis vaatii paljon kylpyhetkiä varsinkin syysilmalla. Myös hilseilyongelmat ovat yleisiä. Lonkkavikakin on suhteellisen yleistä, mutta niin on monien muidenkin rotujen kohdalla. Jos et ole jo käynyt katsomassa koirasivuja käy ihmeessä (www.koirat.com). Sieltä löydät tietoa satojen koirarotujen luonteesta, soveltuvuudesta, hoidosta ym. Myös partiksista. Ethän ole sulkenut pois myöskään monirotuisen (bastardi) koiran hankintaa? Ne ovat yleisesti ottaen terveempiä ja pitkäikäisempiä. Itselläni on iki-ihana sekarotuinen narttukoira (saksanpaimenkoiraa, kultaista noutajaa), joka juuri täytti 10 vuotta. Ikinä ei ole sairastellut ja käyttäytyy yhä kuin pentu. Sekarotuisen koiran hankinta on myös erittäin kannattava vaihtoehto ellet sitten ole kiinnostunut koiranäyttelyistä ym. Sekarotuisten koirien näyttelyitä on vielä harmillisen vähän.
Hyvin hoidetuilla ja oikein ruokituilla partiksilla ei hilseongelma ole yleinen. Myöskään lonkkavikaa ei mielestäni ainakaan enää voi luokitella partisten taudiksi, rotu on kuulunut pevisaan jo useampia vuosia. Toki sairaita yksilöitäkin löytyy, kuten mainitsit, joka rodusta, eivätkä tähän poikkeusta tee myöskään monirotuiset koirat.
Monirotuisilla koirilla ei luonnollisestikkaan tunneta perinnöllisiä sairauksia, mutta se ei tarkoita etteikö sieltä löytyisi samalla tavalla lonkka-, silmä ym. muita "vikoja". Niistä vaan ei pidetä samalla tavalla tilastoa, kuin valvonnan alaisessa jonkun rodun jalostuksessa.
Tarkoitukseni ei millään tavalla ole sanoa että monirotuiset olisivat huonompia koiria, vaan korostaa että ne ovat koiria siinä missä puhdasrotuisetkin lajitoverinsa.
... Siis sen turkinhoidon suhteen. Itselläni on ollut jo lähemmäs kymmennen vuotta kaksi partista, enkä vielläkään ole turkinhoito minun elämääni häirinnyt. Kun harjaa helpommin takkuuntuvat kohdat esim. korvan taukset ja tassut parin päivän välein ja selvittää vastaantulevat takut heti, ennen kuin ne kerkeävät huopaantua, niin kerran viikossa kokonaan harjattu koira pysyy kauniina. Itse harjaan tuntiin molemmat koirat, vaikka televisiota samalla katsoessa. Takkuuntuneen koiran harjaaminen vie tietenkin aikaa enemmän.
Partista hankkiessa kannattaa tietenkin miettiä mitä sen kanssa alkaa harrastaa. Energisenä koirana se tarvitsee paljon puuhaa. Täytyy kuitenkin muistaa vastapainoisesti myös rentouttaa koira ja purkaa toiminnan aiheittama sterssi.
Itselleni en pysty enää edes muuta rotua kuvittelemaan. Partikset ovat rehellisiä ja ystävällisiä koiria. Niiden rakkaus "omaan laumaan" on rajaton. Rotu sopii lähes mihin tahansa harrastukseen ja pysyy aktiivisena koko ikänsä ajan. Kumpikin omista veteraani koiristani ovat vieläkin aivan yhtä aktiivisia kuin kaksi vuotiaanakin. Siis monille muille roduille tapahtuva "aikuiseksi kasvaminen -> rauhoittuminen, ei koske partista...