Löytyykö perhettä jossa olisi sekä adoptituja että sijoitettuja lapsia? (ja voi olla vielä biologisiakin?)
Meillä on sijoitettuja ja mietimme adoptiota.. kuinkahan sijoitettu lapsi kokee adoptiosisaruksen? Kokeeko lapsi ttä toinen on "omempi", rakkampi, tärkeämpi...?
Toki monenlaisia "te ette enää välitä minusta"- tyyppisiä mustasukkaisuuden tunteita koetaan biologisesti muodostetuissa perheissäkin uuden sisaruksen tullessa. Mutta kokeekohan sijoitettu lapsi tämän erityisen rankaksi?
Meillä on sijoitettuja ja mietimme adoptiota.. kuinkahan sijoitettu lapsi kokee adoptiosisaruksen? Kokeeko lapsi ttä toinen on "omempi", rakkampi, tärkeämpi...?
Toki monenlaisia "te ette enää välitä minusta"- tyyppisiä mustasukkaisuuden tunteita koetaan biologisesti muodostetuissa perheissäkin uuden sisaruksen tullessa. Mutta kokeekohan sijoitettu lapsi tämän erityisen rankaksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
huhuile tämmöisiä perheitä myös tuolta Verkkoklinikan palstoilta sekä tämän paikan sijaisvanhemmuuspalstalta.
Tuo esittämäsi tunne on mahdollinen. Adoptiolapsi voi puolestaan kokea asian niin, että sijoitetulla lapsella on sentään juuret tiedossa eikä sijoitetun lapsen vanhemmat ole halunneet/joutuneet luopua hänestä täysin. Sijoitettu lapsi saa säilyttää kotimaansa ja äidinkielen toisin kuin ulkomailta adoptoitu. Sijoitettu voi tutustua juuriinsa jo nuorena ja saa asiat todennäköisesti myös selville. jne. Asia ei siis ole mikään ihan yksinkertainen. Ei adoptio ole välttämättä onnellisin ratkaisu ja sijoitus pahin mahdollinen kohtalo kuten usein annetaan ymmärtää.
En ollut ajatellutkaan tuota "juuri"-asiaa siten että adoptoitu voisi olla katkera kun omasta taustasta ei niin paljon tietoa ja sitten tuo että vanhemmat eivät olisi häntä niin paljon rakastaneet kun luovuttivat adoptioon.