Terve. On niin ahdistava olo että on pakko kirjoittaa tänne tästä asiasta. Siis olen vihdoinkin tajunnut että taidan olla täysi homo, mikä ahdistaa minua suuresti, vaikka olen tuntenut vetoa poikiin aina ja selvästi enemmän kuin tyttöihin. Olen silti ihastunut muutamaan tyttöönkin, mutta harvoin se heitä kohtaan on seksuaalista. Mietin tässä että onko enää mitään toivoa siitä että ihastuisin johonkin tyttöön kunnolla tai että alkaisin kiihottumaan tytöistä ja fantasioimaan heistä. Joskus harvoin fantasioin, mutta voiko sitä jotenkin suunnata itseään ajattelemalla vaikka puoliväkisin tyttöjä? Heräisikö se kiinnostus sillon ajallaan? En vain enää kestä sitä että ihastun poikaan, koska on niin Vi-un epätodennäköstä että saisin vastakaikua keltään. Kun olisikin sellainen ns. homotutka jolla ihastua vain toisiin homoihin! :( Olen esim. kovin ihastunut ystävääni, joka jo tietää että olen homo, mutta ei se häntä taida liikuttaa, sillä hänellä on muija. Se sattuu! En jaksa enää tätä, kun tunnen tyttöihin jotain vetoa, ihastumista, halaun silti olla tytön kanssa, mutta ongelmaksi tulee se että ne eivät kiihota minua niin paljoa seksuaalisesti! Ja kun muutenkin tuntuu että en löytäisi itselleni mistään edes hyvännäköistä poikakaveria, kun kaikki tuntuvat olevan sellasia kana-homoja ja neitimäisiä friikkejä (ei millään pahalla, mutta kun niitä erikoisia tuntuu olevan niin paljon teissä). Haluaisin ihan tavallisen, hyväkroppaisen, komean/söpön pojan, mutta kaikki ne vaikuttavat olevan heteroita.
Joskus tuntuu, että mut on luotu vain kärsimään ja tuntemaan vihaa itseäni kohtaan.
Joskus tuntuu, että mut on luotu vain kärsimään ja tuntemaan vihaa itseäni kohtaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olenpa kuullut että ihastuksen kohteet saattaa vaihdella paljonkin teini- iässä kun vielä etsii itseään. Tietty se kai voi vielä muuttua aikuisenakin. Tai no mikäpä minä olen neuvomaan teini kun itsekin olen :) Yritä jaksaa kyllä se siitä.
Olen tainnut ennenkin lukea sinun tekstejäsi, josta tulee mieleen, että taidat nyt olla todella ahdistunut. Voin kokemuksesta kertoa, että tunsin täysin samalla lailla sinun iässäsi. Tuossa iässä kaikki ajatukset myllertävät hurjasti päässä, kun oma seksuaalisuus alkaa kunnolla herätä ja identiteetti muodostumaan.
Se on kumma homma miten juuri tuossa iässä on niin niin turhautunut elämään ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Ei siihen oikein kummempia neuvoja voi antaa. Se kuitenkin helpottaa jo muutaman vuoden sisällä, usko pois.
Ja aivan takuulla tulet löytämään itellesi todella hyvän miehen kun vain jaksat hyvää odottaa. Niin kävi mullekin, kun olin vuosia etsinyt ja odottanut. Nyt 26-vuotiaana tunnen, että se oikea tuli kohdalleni. Ensin piti käydä monta muuta ei niin kivaa tapausta läpi.
Eikö sulla ole ketään hyvää ystävää jolle kertoa tästä kaikesta? Se auttaisi paljon. Muita homoseksuaaleja joiden kanssa jakaa ilot ja surut? Itseäni helpotti mielettömästi heti kun löysin muita homoseksuaaleja kavereiksi tätä elämää pohtimaan.
Voimia sulle! Kaikkea hyvää on taatusti vielä edessäsi.
No onhan minulla yksi kaveri jolle olen puhunut tästä, ja häneen olen juuri ihastunutkin. Onneksi ainakin hän osasi ottaa sen kevyesti, mikä myös tarkoittaa varmaan että turhaa edes kuvitella hänen olevan kiinnostunut minusta.
se kaveri haluaa itselleen ihan normaalin toisten ihmisten kunnioittaman elämän mitä homon elämä ei välttämättä ole
Stressaat tuon seksuaalisuutesi kanssa. Sinun iässäsi on hyvin tavallista että tuntee vetoa samaa sukupuolta kohtaan eikä se vältttämättä tarkoita että et muuhun pysty.
Kun hormoonit jyllää niin oma apu on lähin ja sen jälkeen monesti tilanteesta johtuen saman ikäinen kaveri tuntuu kiinnostavalta. Se että et tunne vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan voi hyvinkin johtua monestakin syystä joka sinulle varmaan ajan oloon selviää. Hyvä suhde siihen suntaan voi myös herättää kiinnostuksen tälläkin saralla.
Ennen kaikkeä älä tee liian tiukkoja johtopäätöksiä vaan hyväksy tunteesi vakka et niihin sitten tarvitse lukkiutua. Uskalla elää ja kokea ja tarkkailla. Ihminen ei ole mikään muuttumaton olio.
Suurin esteesi on jos kasot itseäsi rajoittuneesti sillä et havaitse silloin muita mielenkiintoisia puolia itsessäsi.
Olen tarkoituksella kirjoittanut näin epämääräisesti koska kukaan muu ei voi määrätä mitä sinun pitää tai ei pidä tuntea ja sinun iässäsi ei vielä tiedetä mihin keikkeen kykenee.
Jos olet tasapainossa itsesi kanssa löydät varmasti aikanaan jonkun josta pidät ja joka vastaa tunteisiisi.
Moi 17 kesäinen.. mailaa mulle =) oon 22 v ja ehkä juuri sellanen mitä etit =)
Ymmärrän hyvin mistä puhut.
Tuossa iässä seksuaalisuus tulee hyvin keskeiseksi asiaksi, ja miksi ei, onhan se tärkeä asia ihmisen elämässä.
Itse haluaisin sinulle kertoa, että tunteiden perusteella ei kannata tehdä itsestään päätöstä, millainen on seksuaalisuudeltaan.
Ihmisellä on nuoressa iässä erilaisia tunteita, jotka voivat olla hyvinkin ristiriitaisia suhteessa toisiinsa.monet niistä johtuvat epävarmuudesta tai uteliaisuudesta uusiin asioihin.
Se, että tunnet vetoa poikiin, ei tarkoita sitä että olisit Homoseksuaali seksuaali-identiteetiltäsi.
Ja se, että et koe seksuaalista halua heti kun tutustut tyttöihin, ei tarkoita myöskään sitä, että sinun on nyt pakko suunnata mielenkiintosi poikiin.
Yritän vain sanoa, että jos ihminen tekee päätöksensä tunteisiin perustuen, voi olla että ei aina kulje oikeaan suuntaan.
Esimerkiksi, jos joskus inhoan jotakuta ihmistä niin paljon, että haluaisin piekseä hänet, ei se tee minusta mitenkään pahoinpitelijää. vasta kun päätän tehdä niin, silloin teen itsestäni sellaisen.
Nuorena ihminen haluaa samaistua oman sukupuolensa kavereihin, koska tarvitsee heidän hyväksyntäänsä ja ystävyyttä. Joskus voi myös olla, että kokee tällöin myös seksuaalisia tunteita. se on ihan ookoo. eivät tunteet ole väärin.
Mutta se ei tee ihmisestä homoseksuaalia.
Tahtoisin omista nuoruuden kokemuksistanikin käsin antaa sinulle neuvon.
Itse olen huomannut ja todennut että ihminen on oikeasti heteroseksuaalinen olento.
Se on niin, vaikka kuinka yrittäisi vääntää tai kääntää.
Sitä vartenhan pojilla on penis ja tytöillä vagina.
Nehän sopivat yhteen kuin legopalikat!
Ei kahta legopalikkaa saa yhteen, jos niitä yrittää väärin päin toisiinsa työntää.
Samoin lastensaanti on yksi erittäin hyvä todiste heteroseksuaalisen ihmiskuvan kannalta. Niin luonto ja Luoja vain määrää.
joistakin ihmisistä tulee homoseksuaaleja, sillä heidän seksuaalisuutensa kehittyy siihen suuntaan, koska he pyrkivät sen suuntaisiin ihmissuhteisiin ja kokevat sen sitten identiteetikseen.
Haluaisin sinulle kertoa, että tutustu vain kaikessa rauhassa ja mielenkiinnolla mukaviin tyttöihin keitä tapaat.
Opettele kuuntelemaan miten heidän läsnäolonsa vaikuttaa sisimpääsi ja tunteisiisi.
Ajan kuluessa tulet huomaamaan, että koet heihin myös seksuaalista halua.
Seksi ei ole keskeisintä kuitenkaan kun tutustutaan toiseen ihmiseen. Keskeisintä on yhteys. Yhteys ja yhdessäolo.
Kannattaa opetella tuntemaan naista ihan kaikessa rauhassa. Seksi on vain yksi yhteyden muoto ihmiseen, vaikkakin tosi tärkeä ja keskeinen miehen ja naisen parisuhteessa.
Toivottelen hyviä kokemuksia ja syysterveisiä tutkimusmatkoihisi!
Mulla on ollut samantapaisia tuntemuksia jo kakskymmentä vuotta. (nyt olen n.30v). Mutta vasta kolme vuotta sitten myönsin asian itselleni. Kundit ovat siis kiinnostaneet jo pitkään. Ennenkuin rohkaistuin ottamaan kehenkään kundiin yhteyttä niin elin niinkuin normit heterotkin elää, Seurustelin naaraiden kanssa, on tosin kovin aktiivisesti. Muutama lapsikin tuli tehtyä. Ja lasteni äidin kanssa asustellaan yhdessä ja yleisesti ottaen menee ihan hyvin. Paitsi silloinkun mulla pyörii kundit liikaa mielessäni, niin silloin tulee aina kaikennäköisiä konflikteja. Johtuen siitä ettei musta saa mitään otetta ja en yleensä innostu juuri mistään. Jätkien kanssa en ole seurustellut koskaan. Mulla on muutama netti ja tekstari ystävä joiden kanssa höpötetään joutavia ja joskus ihan asiaakin. Muutaman kerran olen touhunnut muutaman jätkän kanssa kaikki kerrat ovat olleet erilaisia ja yleisesti ottain varsin antoisia kokemuksia. Ainut mitä kandun tekemisistäni on yks juttu joka sattui pari/kolme vuotta sitten, sain päähäni feikata netissä ja esitin 15v kundia, ja yks vm87 kundi ihastui muhun. pahinta siinä oli se että mäkin tykkäsin siitä jätkästä, enkä voinut lopettaa sitä kuin vasta muutaman kuukauden kuluttua. Ja kerroin sille oikean ikäni, jätkä murtui aika pahasti. Ja muhunkin se jätti aika pahat jäljet. (pyydän nyt vielä nöyrästi jobelta tapahtunutta anteeksi). Sen se opetti, etten ole sen jälkeen feikkaillut ja suhtaudun kaikkiin muihinkin sillä varauksella ettei koskaan tiedä millainen toinen oikeasti on. Omalla kohdallani on luultavasti vain ajan kysymys milloin jään kiinni kundien kanssa pelehtimisistä, ja samalla murenee koko elämäni... En vaan pysty olemaan ilman kundi seuraa, ja mun on pakko hyväksyä se.
jos joku alle 25v haluaa jutskata kanssani niin voi laittaa mailia mulle:
nollaneljayksiseitsemankahdeksankaksiyksiseitsemanyksiviisi@netti.fi
miksi alle 25 vuotias ??? mitä vikaa 26 vuotiaassa eli wanhassa ja kokeneemmassa :D
Vähän ristiriitasta nyt tää (:
se 25v on noin ikä, mut mä vaan pidän nuoremmista kundeista. Ei mitään pedofiilijuttuja, vaan n. alle 25v jätkän seuraa haluan.
ehkä sä joskus jostain jonkun löydät..................................................................................................................................................................:)
Kuulostaa niin multa. Olen nyt 24v. ja olen samoja asioita pyöritellyt päässäni suunnilleen teini-iästä asti. Juuri samaan ongelmaan olen törmännyt homojen kanssa, todella useat tuntuvat niin kanoilta. Itse kun koen olevani suht "normi". Seksuaalisuudeltani olen aina määritellyt itseni bi:ksi, kun en ole itseäni tuntenut heteroksi enkä homoksi.
Viime aikoina olen miettinyt, että ehkä en kenenkään pojan kanssa pystyisin koko eläämääni jakamaan. Tulevaisuudessa haluaisin ehkä perustaa perheenkin. Tyttöjen kanssa seurustelua muistellessani tuntuu, että se tunne on jotenkin niin erilaista. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se, että tytön kanssa seurustelu on niin paljon helpompaa julkisestikin.
Se vaan pelottaa, että jos aloitan vakavan seurustelun tytön kanssa, niin miten toinen puoleni tulee siinä mukana. Tiedän, että olen aina seksuaalisesti ollut kiinnostunut myös pojista ja niin tulen myös aina olemaan. Pystynkö siis pidättäytymään seksistä pojan kanssa loppuelämäkseni, jos löydän ihanan tytön... se on kuitenkin niin taivaallista ihanan pojan kanssa.
Luoja, että voi olla elämä vaikeeta.