Niin tosiaan ajattelin tänne kirjoittaa tätä miletöntä ahdistuksen tunnetta,kun ei mihelle voi puhua.Tapasin yhden vanhan kaverin(miehen)ja siinä juteltiin kaikennäköistä,minä sitten lähdin kahvilasta kotiin tyttöni ja mieheni luokse ja eikä aikaakaan kun tämä ko.mis soitti ja pyysi että tavattaisi uudestaan ja me sovittiin tapaaminen samaan kahvilaan.kerroin että minulla on ihana puolivuotias tyttö ja olen kihloissa(en niinkään onnellisestu,muttta kuitenkin)Mies oli kiinnostunut minusta jo 3 vuotta sitten,mutta ei voinut mitään koska itse seurusteli silloin,mutta nyt oli vapaana.Tavattiin useamminkin,mutta pysyttiin toisista erossa,sitten vimeisenä tapaamiskertana mies sanoi että haluais vakavampaa ja häntä ei lapsi haittaisi,aloin miettiä sitä miestä,mutta laitoin kuitenkin välit poikki ja nyt tuntuu että tein väärin..Lapseni ei ole mieheni,mutta on ollut alusta asti hänen elämässään,siksi kysynki että onko muilla ollut tämmöistä tapahtumaa ja kuinka olette selvinneet??oletteko jatkaneet nykyisessä vaiko ottanut sen ns.toisen?huh helpotti kertoa tänne.=)
ajattelin
tänne
11723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että sulla on ½-vuotias lapsi sekä mies jonka kanssa elätte, mutta hän ei ole lapsen isä..? Ja sitten sulla olisi toien (siis oiekastaan kolmas jos lapsesi isäkin lasketaan?) mies kiikarissa? Ja kaikki nämä miehet puolen vuoden sisällä? Taisin ymmärtää jossain väärin..?
Aika nopea on tahti muutoin ollut. ;o)
Kuinka usein miestä olet vaihtanut/vaihtamassa???
Puoli vuotias tyttäresi ei ole nykyisen miehesi lapsi ja taas jo on uus mies kiikarissa! Huh huh!
vaikka nykyinen miehesi onkin ollut lapsen elämässä alusta asti, niin puolivuotias unohtaa vielä melko nopeasti, että sellaista ihmistä on ollutkaan.
mutta ajttele nyt kuitenkin loppuun asti, että mitä elämältäsi todellisuudessa haluat!
puolivuotias unohtaa? Sulla ilmeisesti ei ole lapsista tai lapsen kehityksestä mitään hajua,1/2 vuotias nimittäin jo rekisteröi ympärillään olevia ihmisiä ja kiintyy heihin. Ei ole todellakaan kovin järkevää vaihtaa miestä noin usein,kyllä lapset ymmärtää ja muistaa asioita ihmeelliselä tavalla eikä varmasti ole lapsen kehitykselle kovinkaan hyväksi kun äidin luona asuu milloin mikäkin "setä".
muista lapsi,onko sillä ollu joku tyyppi elämässä puolivuotiaana,jos ei ole ko. tyyppiä sen koommin nähnyt.
Vai muistatko itse kaikki ihmiset esim. lapsuuden naapurit,joita et ole nähnyt sen jälkeen,kun 1v. täytit.Mutta silloin olit tädin sylissä joka päivä pihalla,kun silläkin oli lapsia.
Ei ne lapsetkaan nyt ihan kaikkea muista,tiedosta ja aisti.Kun ei ne puolivuotiaina just mistään oikein mitään edes tajua.Ja kokemusta on,on nimittäin yksi puolivuotias tossa jaloissa pyörimässä.
on puolivuotias ja mulla 2.5 vuotias,ja väitän että mitä suuremmassa määrin lapsen kehitykseen vaikuttaa myös se mitä vauva ikäisenä näkee ja kokee.Eli henk.koht. pyrin ainakin itse välttämään kaikkea josta voisi jäädä huonoja muistoja alitajuntaan,mutta onhan se kaikkien oma asia kuinka häiriintyneitä heidän lapsensa ovat 10 vuotiaina.
Niin, jätä vaan se nykyinen ja ota uusi.. Pidä hauskaa vähän aikaa ja vaihda taas.. Kannattaa rikkoa parisuhde jonkun haihatuksen vuoksi. Todennäköisesti miehesi onkin ansainnut sen ja on todellinen kusipää, kun on ottanut toisen miehen lapsen "omakseen" ja ollut rinnallasi alusta asti. Se on oikein miestäsi kohtaan varmaan myös siinä mielessä, että hän tuskin on kiintynyt lapseen, kun ei ole omakaan. No, eipä hänellä sitten onneksi ole mitään oikeuksiakaan tuohon lapseen. Se on hyväksi lapselle, kun äiti vaihtaa miestä kuin sukkia.. Saapahan virikkeitä ja oppii luomaan uusia sosiaalisia kontakteja.
sitäku ei tiiä lähtö kohtia niin ei voi sanoa,mut itseppä täännekirjotin.keskityn lapseeni ja jätän nuomiehet kokonaan...
Niin mitähän sitten odotit? Koita hetkeksi asettua nykyisen siippasi asemaan ja miettiä miltä tuntuisi jos hän vastaavaa puuhaisi kuin sinä!!
En keksi mitään "lähtökohtia" jotka voisi asiasta tehdä reilun! Tai tietysti jos vaikka lapsesi isä on kuollut (miten silti uuden ukon otit heti saman katon alle?) ja nykyinen mies pahoinpitelee tms. törkeää (miten silti voit miettiä uuteen vaihtoa heti lennosta?)..
Muuten jatkat samaa rataa. Lapsi tuo tullessaan paljon uutta, kaikki tuo uusi ei ole pelkkää juhlaa. Miestä vaihtamalla jatkuvasti et voita mitään kestävää, vaan arki alkaa ahdistamaan ensihuuman jälkeen taas. Koita keskittyä nykyiseen perheeseesi, etsi yhteistä aikaa ja tekemistä nykyisen miehesi kanssa. Käykää lenkillä vaikka.
olen kanssasi samaa mieltä.. keskity nyt vaan siihen nykyiseen mieheen ja jätä se toinen omaan arvoonsa.. se toinen mies oli 3vuotta sitten ihastunut sinuun mutta hänellä oli toinen, no onhan sinullakin nyt toinen, ajattele asiaa monelta kantilta.. perusta nyt nykyisen kans vankka perhe ja elä onnellisesti jne.. mutta tämä oli vain minun mielipide, tee itse omat päätöksesi..