kuolema

hitaasti kirjoitti:

ensin kuolee henkinen puoli. ei välitä enää perheestään tuttavistaan jne..rima laskee huomattavasti esim: "jos nyt kerran likasilla vehkeillä ei muhun mikään ainakaa yhest kerrasta tartu".. kierre syntyy pikku hiljaa ja huomaa ettei voi toimia yhtäkään päivää ilman kamaa. Itseinho pukkaa päälle "vittu eikö musta muuhun ole"? ei ole koska on elänyt huumeiden kanssa useamman vuoden ja rakentanut elämänsä niin että yleensäkin pystyy vetämään. paino laskee,hygieniasta ei tietoakaan mutta kunhan on vielä yhdet vedot varalla taskussa niin elämä hymyilee.. narkomaanin ajatusmaailma on sairas ja vääristynyt. vaikka näyttää jo ulkoisestikin siltä ettei asiat ole ihan kohdallaan, niin vieläkin uskottelee itselleen ettei tässä mitään hätää ole. "kyllä asiat järjestyy" vittu miten asiat järjestyy kun ainoa työ on 24 tuntia pään sekoittamista. puhumattakaan rikollisuudesta mikä tähän elämään liittyy. oikeudelliset asiat,vankila,laitokset ja lopulta kuolema. jokaisen pitää tajuta jossain vaiheessa kun suree näitä edesmenneitä ystäviään että oma vuoro voi olla yllättävän pian ellei asialle ala tekemään jotain. sekin on vitun vaikeaa koska ei halua lopettaa mistään hinnasta vetämistä. huumeet on mun juttu ja sillä sipuli. mutta 1 vaihtoehto on vielä käyttämättä missä ei kukaan tuomitse tai katso kieroon. vertaistukiryhmät. on yllättävän helpottavaa huomata ettei ole yksin ongelmansa kanssa. vaan löytyy ihmisiä joilla on samat ongelmat kuin itsellään. kynnys mennä ryhmiin tuntuu pahalta mutta jo eka kerran jälkeen haluaa mennä uudelleen ja alkaa rakentamaan elämäänsä uusien päihteettömien ystävien kanssa. vaatii paljon työtä mikään ei tapahdu kädenkäänteessä vaan hitaasti ja varmasti. oon tullut itse siihen lopputulokseen että ei ihminen huumeita tarvitse elääkseen vaan vahvan ja hyvän ystäväverkon. yksin ei kukaan selviä ongelmiensa kanssa ei edes ihmiset joilla ei päihdeongelmaa ole.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä