Mun tarina on tällanen:
Tapasin hänet kesällä festareilla, notkuttiin yhellä keikalla vierekkäin kuuntelemassa bändiä. Jotain silmäpeliä siinä oli ja jätkä juttelikin mulle, mutta siinä melussa en kuullut sanaakaan. Sit vähän ajan pääst en enää jaksanu karjuu jokasen repliikin jälkeen et MITÄ, joten tyydyin hymyilemään säteilevästi kaikelle mitä se sano ja nyökkäilemään.
Kun keikka loppu, olin just rohkaistumassa ja ajattelin kysyy tyypin nimeä tai jotain, mut sen kaverit kiskas sen mukaansa, se moikkas, ja katos väkijoukkoon. Yritin lähtee perään mut siinä tungoksessa kadotin kundin heti enkä löytäny myöhemminkään. No, vähitellen viikot ja kuukaudet vieri ja aloin unohtaa tän jätkän vaikka välillä se kävikin mielessä.
Nyt n. 4 kk festareitten jälkeen näin jätkän taas. Olin kaupungilla ja hän käveli jätkäporukassa kadulla mua vastaan. Katoin häntä suoraan silmiin ja hän mua, multa kesti muutama sekunti tajuta kuka hän oli, en tiiä tunnistiko/muistiko hän mut. En ehtiny sanoa mitään, sit tilanne oli jo ohi. Mut nyt tiiän että hän luultavasti asuu kyseisessä kaupungissa.
Huokaus, en voi lopettaa hänen ajattelemistaan. Ne silmät.
Tapasin hänet kesällä festareilla, notkuttiin yhellä keikalla vierekkäin kuuntelemassa bändiä. Jotain silmäpeliä siinä oli ja jätkä juttelikin mulle, mutta siinä melussa en kuullut sanaakaan. Sit vähän ajan pääst en enää jaksanu karjuu jokasen repliikin jälkeen et MITÄ, joten tyydyin hymyilemään säteilevästi kaikelle mitä se sano ja nyökkäilemään.
Kun keikka loppu, olin just rohkaistumassa ja ajattelin kysyy tyypin nimeä tai jotain, mut sen kaverit kiskas sen mukaansa, se moikkas, ja katos väkijoukkoon. Yritin lähtee perään mut siinä tungoksessa kadotin kundin heti enkä löytäny myöhemminkään. No, vähitellen viikot ja kuukaudet vieri ja aloin unohtaa tän jätkän vaikka välillä se kävikin mielessä.
Nyt n. 4 kk festareitten jälkeen näin jätkän taas. Olin kaupungilla ja hän käveli jätkäporukassa kadulla mua vastaan. Katoin häntä suoraan silmiin ja hän mua, multa kesti muutama sekunti tajuta kuka hän oli, en tiiä tunnistiko/muistiko hän mut. En ehtiny sanoa mitään, sit tilanne oli jo ohi. Mut nyt tiiän että hän luultavasti asuu kyseisessä kaupungissa.
Huokaus, en voi lopettaa hänen ajattelemistaan. Ne silmät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.