Miten suhtaudut arkkitehtuurissa materiaalin/ värin käyttöön? Kumpi olisi luontevampaa: 1) rakennuksen osa materiaalille itselleen ominaisella värillä ja tekstuurilla vai 2) rakennuksen osa materiaalista riippumattoman värisenä?
Esimerkkinä kohdasta 1) mainitsen punatiiliseinän, harmaantuneen laudan ja kirkkaan lasin.
Esimerkkinä kohdasta 2) mainitsen punaiseksi maalatun laudan, harmaaksi maalatun betonin ja hiekkapuhalletun lasin.
Esimerkkinä kohdasta 1) mainitsen punatiiliseinän, harmaantuneen laudan ja kirkkaan lasin.
Esimerkkinä kohdasta 2) mainitsen punaiseksi maalatun laudan, harmaaksi maalatun betonin ja hiekkapuhalletun lasin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heti alkuun tarkennus. Tuo hiekkapuhallettu lasihan on materiaalin itsensä värinen. Polttomaalattu lasi tai aina yhtä hehkeä kasarihenkinen savulasi olisi parempi esimerkki.
Betoni on parasta betonin värisenä, tosin silläkin on miljoonayksi pintakäsitettelytapaa, joten onko se enää paljas betonipinta, jos siinä on pölynsuojaus tms käsittely? Mikähän on betonipinnalle ominainen tekstuuri, teräsmuotin sileä pinta, vai lautamuotin jättämä kuvio, vai joku muu? Ja sitten on tietysti läpivärjätty betoni, joka on materiaalin itsensä väristä, vaikka olisikin pinkkiä.
Puu on vielä dilemmaattisempi. Tietenkin harmaantuneessa puussa on sitä jotain, mutta toisaalta maalauskäsittelyllä estetään auringon auheuttamaa julkisivun kulumista eteläjulkisivuilla. Näin maalaus tuntuu ihan järkeenkäyvältä vaihtoehdolta puupinnalle. Toki voidaan ajatella, että lautapinta vaihdetaan tietyin väliajoin uuteen (juu menee useita vuosikymmeniä, ja vanhan julkisivun voi polttaa uunissa, joten on aika ekologinenkin) ja annetaan taas harmaantua. Jotkut eivät siedä niitä muutamia vuosia, minkä se sinistäjäsieni ottaa värjätäkseen sen puun harmaaksi, ja keksii ties mitä maalausta muistuttavia käsittelyjä imitoimaan tätä. Tyhmää ja turhaa. Lopputulos on liian tasainen. Aurinkoiset kohdat vaan tuppaa "palamaan" nopeiten, ja siellä räystään alla varjossa voi olla samaan aikaan miltei kuin pakasta vedettyä puuta.
Tiilessä on vähän sama juttu kuin puussa, joskin rapautumisen aiheuttaja on kosteus eikä aurinko. Täten rapattu tiilipinta tuntuu ihan hyväksyttävältä vaihtoehdolta. Paljas tiilipinta on tässä maassa ollut perinteisestä punertava, ruskea tai lähes musta, vaikka tiilen saviaines varsin pitkälti onkin tuotettu ulkomailta jo kymmeniä vuosia. Jotenkin nuo sävyt myös omaa silmää miellyttää eniten. Jo Tallinnassa tiilirakennukset ovat vaaleita, ja tuntuvat heti jotenkin "halvoilta".
En minä osaa päättää. Asia täytyy ratkaista tapauskohtaisesti (klisee!). Mutta sen vielä sanon, että kova jätkä rakentaa graniitista ja maalaa sen!
olet oikeassa. Savulasi tai peililasi on epälaismaisenpaa kuin hiekkapuhallettu lasi.
Entäpä väri? Hienoina esimerkkeinä rakennuksista, jotka pelaavat värien kanssa mainitaan vaikkapa Luis Barraganin rakennukset. Toki Barragan käyttää myös materiaalia - mutta enimmäkseen väriä. Esimerkiksi http://www.mexconnect.com/mex_/feature/barragan1.html
väärät valinnat korostuvat. Ei siis ole arvioitavissa yleisellä tasolla.
Mielestäni on. Ongelmanasettelu ja ajattelu lähtee siitä, että jos jossakin tapauksessa jostakin syystä pitää saada aikaiseksi vihreää seinää niin pitää valita ratkaisu, mistä vihreä seinä luontevimmin syntyy. Ts. "mikä on vihreän seinän syvin olemus?". Tästä voidaan jatkaa maailman tappiin.
ei todellakaan voida jatkaa maailman tappiin. Se on meinaan tässä. Eipä ole ihme että ovat talokirjat voimissaan ja Tikkurilan väriliuskat.
Yhtäkkiä en keksi muuta aidosti vihreää seinämateriaalia kuin patinoitunut kupari - jos kupari nykyään edes patinoituu kunnolla, epäilen... - ja vihreäsävyiset marmorit; sävylasi ehkä. Siinäpä sitä aitoa valittavaksi.
Erilaiset maalauskäsittelyt ja jalorappaukset ovat vähintään yhtä relevantteja tuossa valinnassa. Siis kysymys kiertyy talosi syvimpään olemukseen.
Voiko talon pukea millaiseen asuun tahansa niin kuin ihmisen? Voiko ihmistäkään? Mikä sitten on 'rehellistä'?
Pääseekö tästä kyselyiästä irti ennen sitä maailman tappia? Pitääkö?
Eikö tyhmien kysymysten oikeutus olekin se, että ne panevat miettimään viisaita vastauksia ;)
No. Oikeaa vastausta en voi tähän kysymykseen antaa. Mielestäni väri on astumassa entistä voimakkaammin esiin. Vanhakantainen 'aitousajattelu' pitää tietenkin voimakkaasti otteensa arkkitehtikunnassa. Toisaalta se ei ilmiönä ole niin vanha tai juurtunut kuin saattaisi olettaa, ilmiö kuuluu periaatteessa kierolla tavalla postmoderniin ajattelutapaan.
Kumpi on parempi:
A) Luonnollisen muotoinen pyöröhirsi luonnonvärisenä
B) Valkoiseksi maalattu lauta puskusaumassa
?
toisaalta sitten taas en. Mikä on gyprocin luontainen väri? Mikä on edes puun luontainen väri? Entäs laminaatin? Teräksen?