"vanhat" reimarit takaisin!

Katsos kun muutama vuosi "ehkäpä onkin jo yli kymmenen vuotta sitten" sitten muuttui reimareiden merkitys selkeämmäksi siten, jotta aiemmin esim. eteläviitan eteläpuolella oli kari ja eteläviitta kierrettiin pohjoispuolelta, länsiviitta kierrettiin Itäpuolelta jne.
Nythän väylä sijaitsee reimarin nimellikulkusuunnan puolella.
Oli muuten aikamoinen muutos ja sekaannusten aiheuttaja sen varmaan uskonet.

Korit on epävarma keino merkitä viitat koska korit hyvin usein myrskyn ja talven seurauksena rikkoontui ja katosi meren syvyyksiin ja vasta keskikesällä ne taas saatiin asennettua niin siksipä niistä on sitten länsimaissa yleisesti luovuttu.
Tosin niitä näkee vielä joissain maissa käytettävän vanhasta muistista.

Eihän reimaria tarvitse niin hiton kaukaa edes nähdä kun merikortit ja navigointivälineet on huimasti kehittyneet noista ajoista.

Tallinnasssa on myös monia muita mm. keskiväylän merkki käytössä, joita suomessa vasta viime vuosina on alkanut näkyä käyttössä merellä.

Muutos saattaapi johtua siitä, että kehitys se vaan kehittyy kehittymistään. Jollei näin olisi, seilattaisiin näiden ohjeiden mukaan:
"SUOMEN SUURRUHTINANMAAN ASETUS-KOKOUS:
Suomen Suuriruhtinaan Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ohjesääntö luotsi- ja majakkavirastoille Suomessa. Annettu Helsingissä, 9 p:nä Toukokuuta 1870
(Ylösluettava Saarnastuolista.)
Me ALEKSANTERI Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen suurruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: että Me, tehdystä alamaisesta esityksestä, armossa olemme hyväksi nähneet luotsi- ja majakkavirastoille Suomessa, säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:
…
2 LUKU.
Tullimajakoista ja muista laitoksista merenkulun turvaamiseksi sekä majakkamaksosta ja sen ylöskannosta
…
33 §.
Flakureimarit, joilla ulkoväylissä tahi niiden luona olevat matalikot ja vedenalaiset kalliot merkitään, ovat seuraavata laatua ja merkintöä, nimittäin:
a.      punainen flaku punaiseksi maalatussa tangossa: osoittaa että kari on pohjois-puolella flakua tahi purjeväylää;
b.      valkoinen flaku valkoisessa tangossa: että kari on etelässä;
c.      punainen flaku, valkoinen ruuru keskellä, tangossa, jonka yläpuoli on punainen ja alapuoli valkoinen: että kari on idässä;
d.      valkoinen flaku, punainen ruutu keskellä, tangossa, jonka yläpuoli on valkoinen ja alapuoli punainen: että kari on lännessä;
e.      pitkinpäin jaettu flaku, puoleksi punainen ja puoleksi valkoinen, tangossa, joka myöskin on vaakasuoraan jaettu punaisiin ja valkoisiin aloihin: että karin kumaltakin puolelta saatetaan laskea.
1.      Nämät flakureimarit, joiden flakut eli liput pitää oleman tehtyinä tavallisesta flakuliinasta sekä pituudeltansa neljäkolmatta ja leveydeltänsä kahdeksantoista tuumaa, numeroidaan erinäiseen numerojaksoon kullakin luotsipaikalla.
2.      Meriviitat eli reimarit, joilla sisäväylissä tahi niiden luona olevat riutat ja veden-alaiset kalliot merkitään, ovat seuraavata laatua ja merkintöä, nimittäin:
a.      yläpäässä tupsulla tahi huiskulla (luudalla) varustettu viitta punaiseksi maalatussa tangossa merkitsee että kari on pohjan tahi idän puolella viittaa ja purjeväylää;
b.      paljas viitta eli tupsuton viitta, valkoiseksi maalattu, että kari on etelän puolella; ja
c.      yläpäässä yksinkertaisella ristillä varustettu viitta, maalattu valkoisiin ja punaisiin vaakasuorassa juokseviin aloihin, että karin kummaltakin puolelta saatetaan laskea.
1.      Mitä muiden merenkulkioita varten olevien tunnusmerkkien ja turvauslaitosten asettamiseen ja merkintöön tulee, niin pitää asianomaisten noudattaman niitä ilmoituksia tästä, joita Luotsi-Ylihallitus jo on antanut taikka vasta ehkä tulee antamaan.
 
34 §.
1.      Jokainen flaku- tahi viittasalko eli tanko pitää oleman ympyriäinen, hyvästi kuivasta, ainakin vuotta ennen käyttämistänsä hakatusta puusta, mieluummin kuusesta, ja sisä-kulkuväylissä, veden syvyyttä myöten, niin pitkä että salko ulottuu vähintäänkin kymmenen jalkaa veden pinnan yli, sekä, selvästi kauvas näkyeksensä, vedenpäällisen pituutensa keskipaikalta kolme tuumaa poikkimittainen.
2.      Niiden flaku- ja viittatankojen, jotka seisovat ulkona meressä tahi isommilla selillä taikka ylimalkaan paikkansa vuoksi ovat vaikeita eroittaa, pitää sitä vastaan oleman isompia ja vedestä viisitoista jalkaa pitkiä sekä poikkimitaten vedenpäällisen pituutensa keski-kohdalta neljä tuumaa.
3.      Yksityisten kulkuvesien viitoiksi, joiden ulospanemiseen luotsilaitos ei puutu, käytettäköön pienempiä ja hoikempia riukuja.
4.      Flaku- ja viittatangot pitää, varustettuina kupailla, jos niin tarpeelliseksi nähdään, oleman sillä tapaa upotettuina koivuisilla vitsatimilla tahi köysillä ja kivillä, että pystysuorina vedessä seisovat ja niin kaukana siitä karista, jota heidän osoittaman pitää, ettei viitan sivutse oikein menevä laiva tule karille käymään. Tästä eroitetaan kuitenkin ne paikat, jotka ovat niin jyrkät ja äkkisyvät, ettei flagua tahi meriviittaa käy asentaminen karinkannan alapuolelle.
5.      Reimarien flaku, sekä tupsu ja risti, jolloinka meriviitta-tangot niillä varustetaan, ovat pantava niihin niin lujasti kiinni, ettei niitä muutoin, kuin väkivallalla ja käsin saada irti."
Lähde: Raision Veneseuran saitti.

Puupäitä rannoilla lintuja vaarten.

Ne korit ei kestä talvea, eli jäät liikkuessaan painavat viitan jään alle ja hups, kori jääkin siihen jään päälle ja keväällä se pitäisi taas uusia.

Toisekseen uusiin muoviviittoihin niitä on hankala kiinnittää niin että viitta pysyisi vesitiiviinä.