Eli kysyisin miten olette saaneet lopetettua tupakoimisen raskauden aikana?? mulla on tosi huono omatunto siitä että poltan kun tiedän mitä se voi vauvalleni tehdä.. mutta tästä huolimatta en ole saanut lopetettua.. olisko teillä jotain neuvoja lopettamiseen?? onko kohtalotovereita??
tupaikoiville ihmisille kysymys
jennifer rv8+3
242390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä plussasin tuossa viime torstaina, ja siitä sitten lähdettiin vielä illalla mieheni kanssa ostamaan minulle nicorette-laastareita (10mg). Niitä ei käytetä yöllä, joten aloitin sen vasta pe aamulla. Eli, pe aamu poltin haikeana aamutupakan, mikä pisti tavallista enemmän pökryttää, ja sit iskin laastarin käteen enkä ole polttanut sen jälkeen.
Fyysisesti ei sillee tee mieli, mutta jatkuvasti tulee tilanteita missä on ennen polttanut ja nyt ei voi (mm. ruoan jälkeen, työmatkat yms). Siitä tavasta on just vaikein päästä irti, ainakin mulla.
Mä luulin kanssa et se olis tosi vaikeeta päästä irti, olen kumminkin aloittanut 10 vuotta sitten jo, vain 12 vuotiaana ja olin ihan varma, että vain yrittämiseks jää, mutta ei se sit loppujen lopuksi niin vaikeeta niillä laastareilla ollutkaan! Mieheni lopetti nuuskan avulla, mihin mä en kyl lähe mukaan :)
etten käyttäis niitä laastareita kun niistäkin sitä nikotiinia tulee mut toisaalta parempiahan ne olis ku niist ei tuu niitä muita myrkkyjä :) pitää varmaan huomenna lähtee apteekkiin :) mielelläni kokeilisin kaikkea kunhan vaan eroon pääsis :)
lukee, että raskaana olevat ja imettävät saa käyttää jos lääkäri määrää, mutta juttelin niistä laastareista apteekkarin kanssa ja se kyl näki mun kädessä raskaustestin eikä sanonut mitään. En kyl tajunnu siltä kysyä sitä asiaa. Mun kaverille tarjottiin neuvolastakin kaikkee laastareita ja muuta mut ei se kai edes yrittänyt lopettaa.
En usko että niin pahoja on jos kerta lääkärin suostumuksella sais käyttää ja nää ei oo sieltä vahvimmasta päästä, enkä aio käyttää kuin 7 pv niitä, eli huomenna vika laastari lähtee. Meinaa se oikee kuuri alkais vahvalla, jatkuis tällä keskivahvalla ja sit lopuks laimeella, ja se kestäis jotain noin 4 kk!
Kirjoitan nyt silläkin uhalla, että saan kauhean syytösryöpyn niskaani: Olen rv 11, poltan toisinaan. Kun sain tietää raskaudestani, aloin lakkoilemaan, jota kesti n. kaksi viikkoa. Poltin sitten töissä, josta lähti pikkuhiljaa lipsumaan niin, että töissä olen polttanut toisinaan, en joka päivä.
Kotona tai muualla ei ole yhtään vaikeaa olla polttamatta. Tähän ehkä vaikuttaa se, että työni on henkisesti melko raskasta ja tupakointi on ollut minulle se keino millä olen päässyt hetkeksi siitä irtautumaan.
En tietenkään puolustele tupakointia, mutta lopettaminen ei ihan oikeasti ole niin helppoa kuin se saattaa tupakoimattomista tuntua. Jokaisen poltetun tupakan jälkeen morkkis on kova, on ollut hetkiä ettei itkukaan ole ollut kaukana. Ja joka tupakan jälkeen päätän että tämä oli se viimeinen.
Tsemppiä sulle Jennifer tupakasta eroon pääsemiseksi! Keinoja ei valitettavasti ole siihen tarjota...
on tosi paha morkkis joka röökin jälkeen :( ja mitä tuohon tulee kun sanoit et "kauheen syytösryöpyn uhallakin" niin minusta jokaisen oma asia... ja samaa mieltä olen et se ei ole todellakaan niin helppoa kun kuvittelisi... tsemppiä kans sulle :) lisäyksenä viel et mulla on yksi täysin terve poika vaikka poltinkin koko raskauden :)
on jos pikkasen enemmän aattelet sitä vauvaas...Työsntäisitkö röökin vauvan suuhun? sama asia. Ja kokemusta vaikeudesta todella löytyy, nyt rv 26 ja ennen poltin noin 20 röökiä...et pikkasen vähemmän sitä itsekkyyttä..
aina sitä etteikö tupakointi olisi aiheuttanut vaurioita jos lapsi on terve. Ne voi tulla paljon myöhemmin. Iltasanomissa/lehdessä oli juuri vähän aikaa sitten uutinen tutkimuksesta jonka mukaan tupakointi raskauden aikana moninkertaistaa riskin sairastua syöpään myöhemmällä iällä, puhumattakaan astmoista ylivilkkauksista, oppimishäiriöistä, ym.. on totta että niitä on muutenkin mutta että ÄITI tieten tahtoen lapsensa näille altistaa, ei mielestäni paljoa puolusteluja kaipaa...
Pistät sitten pienen vauvan kärsimään ne vieroitusoireet puolestasi!
eka raskauden aikana lopetin tupakanpolton melko alkuvaiheessa ja oli helppoa, koska oli pahoinvointia alussa. nyt toista odottaessa meni rv20 että sain lopetettua. tuntui että hermot oli koko ajan kireällä, lapsi uhmaiässä ja olisin halunnut vaan nukkua.. toka raskaus on muutenkin ollut hankalampi kuin eka. nyt kun eka liikkeet tosiaan tuntuvat ja potkut kylkiin jymähtää niin sitä herää todellisuuteen: olen tosiaan raskaana!! vähitellen aloin polttamaan vähemmän ja välillä jätin päiviä väliin jolloin en polttanut ollenkaan. huomaan että ruoka maistuu kahta kauheammin ja se korvaantuu tupakan tilalle. toivon vaan etten taas paisu 27kg raskauden aikana niinkuin eka kerralla.. mutta olen tyytyväinen että pääsin eroon tupakasta taas oikeastaan aika helposti ilman "oireita" :)
Minä uskon ja toivon, että pystyn lopettamaan viimeistään siinä vaiheessa tämän vähäisenkin tupakoinnin, kun maha alkaa näkyä tai liikkeet tuntua... On vaan niin epätodellinen olo, kun ei oireita juurikaan, niin tuntuu etten kunnolla edes "tajua" olevani raskaana...!
kun ei pahemmin oireile niin ei sitä kunnolla edes tiedosta että on raskaana..eka ultrakin vasta parin viikon päästä :) en malttais millään odottaa.. mut on kiva kuulla että on muitakin kohtalotovereita :)
Elikkäs mää olen 13 3 ja oon jo saanut lopetettuttua tupakanpolton, mullakin huono omatunto ku polttelin. ku tein testin ni kyl sen jälkeen polttelin 2 askia mitä oli jemmassa ja sit lopetin ja noi kaks askia kesti reilut kaks viikkoo poltin ku oli todella tarvis elikkäs noin 2-4 tupekkia päivässä.
Tsemppiä tupakanlopetteluun
..mutta mulla oli sellainen lehtikuva todella suloisesta vauvasta. Aina kun oli lähes mahdoton olla polttamatta henkilöin oman vauvani tähän kuvaan ja ajattelin kuinka en antaisi itseni vahingoittaa sitä.
Alkuraskauden pärjäsin kahdella tupakalla per päivä.
Myöhemmin kun maha alkaa näkyä ei ole enää edes pokaa mennä röökiä ostamaan. Lopullinen lakko tuli siis siinä puolen välin paikkeilla.
Onnea yritykselle.
Minä vain lopetin. Joka kerta kun rupesin ajattelemaan tupakkaa, kuvittelin oksentavani ja tuntevani oksennuksen maun suussa. Auttoi. En ole polttanut kummankaan raskauden tai imetyksen aikana... Mutta nämä väliajat... :( Nyt tosin saa loppua minun tupakanpoltot, vaikken juuri nyt raskaana olekaan. Itsesuggestio siis alkakoon.
Sitä mä olen miettinyt että mikä saa ihminen aloittamaan uudestaan polttamisen jos on kerran lopettanut?! Eihän siinä o mitään järkee lopettaa, ja sit kun lapsi on syntynyt ja imetys ehkä ohi, jatkaa samaan tyyliin! Luulisi että olisi iloinen ja ylpeä siitä että on saannut lopetetuksi ett ei viittis uudestaan aloittaa.
En voisi itse ikinä kuvitella aloittavani uudestaan kun kerran pääsin siitä tyhmästä idiootti tavasta eroon! (pian ollut 2 vuotta tupakoimatta).
kysymys on hyvä, mutta vastaus ei suinkaan mikään yksiselitteinen. Tupakointi on kuitenkin vahva riippuvuus josta kaikki eivät koskaan pääse eroon! Toisille se on helpompaa kuin toisille, niinkun nyt joka asiassa yksilöllisyys pitää muistaa. Onhan se surullista että siihen uudelleen lankeaa, mutta aina se riski on olemassa jos on kerran koukkuun jäänyt. Sitten pitää vain muistaa, että jos on kerran irti päässyt niin pääsee varmasti uudelleenkin.
Skeptikoille ja jeesustelijoille tiedoksi, että tupakkariippuvuutta on verrattu nikotiiniriippuvuuteen, jopa pahemmaksi, joten sitä ei missään nimessä pidä vähetellä. Ja ketään ei varmasti auta se, että tämmöisillä palstoilla jeesustelee ihmiset, jotka ei itse ole olleet riippuvaisia ko.asiasta. On nimittäin niin helppoa sanoa, arvostella ja tuomita ihmisiä asioista joista ei ole kokemusta.
Itse pääsin tupakasta täysin eroon vasta rv 20 kieppeillä (joka kuulema tärkeä raja, sen jälkeen polttaminen vielä tuhoisampaa), vaikka alusssakin tietysti vähensin radikaalisti, mutta oli se vaan niin hemmetin vaikeaa siitä huolimatta että tiesi miten paljon siitä voi olla haittaa. Vähentämistä sinäsä jo pitäisi kiitellä, sillä tutkimusten mukaan satunnainen tupakointi, tai 1-2 päivässäkään ei vielä ole ihan kamalan vakava juttu, vaikka koskaan ei tietenkään hyväksi.
Raskaus on monelle henkisesti todella vaikeaa aikaa joten tämmösistä henkisesti vahvoista riippuvuuksista saattaa olla todella vaikea luopua. Itselleni riippuvuus oli (ja on edelleen) lähinnä henkistä, mitään viereoitusoireita ei ole tullut ja siksi en ole nikotiinikorvaushoitoakaan onneksi tarvinnut.
Mahottomasti tsemppiä kaikille ko.asian kanssa kamppaileville ja kaikenmaailman jeesustelijoille ja tuomitsijoille sanoisin, että aletaan se maailmanparantaminen sieltä omasta pikku elämästä, jokaisella on varmasti siihen aihetta..
Koska halusin, yksinkertaisesti siksi. Tupakoimattomuus on kaikin puolin paras ratkaisu, mutta halusin polttaa. Tyhmää, mutta kaipasin sitä. Kaipasin tupakkaa huulien väliin, savua keuhkoissa, kahvin ja tupakan makua yhdessä. Se on tapa, josta en koskaan pääse täysin eroon. Olen ikuinen tupakoitsija, vaikken polttaisi seuraavaan 20-vuoteen ainoatakaan.
Nyt, kun päätin taas jälleen kerran lopettaa, olen ollut viestin kirjoittamispäivästä asti polttamatta. Eikä ole tarvinnut edes miettiä tupakkaa (saati oksentamista :D). On niin penteleen kiire muutonkin kanssa.
kun Äiti polttaa raskauden aikana ja synnyttää poika vauvan lopputulos voi olla terve vauva, mutta tutkimuket osoittavat että pojan siittiöiden määrä laskee yli puolella. Eli toisin sanoen äiti voi aiheuttaa omalle pojalleen lapsettomuuden!
Kauheasti voimia tupakoinnin lopettamiseen!
oma äitini poltti kun odotti minua ja isosiskoani.. ja polttaa edelleen..
Mitään haittoja ei meille selvästi ole jäänyt.. lyhyitä kyllä ollaan (isä ja äiti 163cm, minä ja sisko 155cm) ja oltiin melko pieniä ku synnyttiinkin (alle 3kg, 49cm)..
välillä mietin, että olisimmeko kenties menestyneet paremmin koulussa tms. jos mutsi ei olis polttanut.. olin itse myös todella villi 4-8 vuotiaana..muuten kaikki menny ok. olen ylioppilas ja opiskelen amk:ssa..
Pelotta kyllä että saan syövän ym nyt herkemmin.. lastakin ollaan nyt yritetty vuosi ilman tulosta.. siskolla tosi kaksi lasta, ei ongelmia..
Pahinta mielestäni kuitenkin oli, että lapsena jouduin hengittämään savua kotona ja autossa (silloin kun olin lapsi niin äiti poltti sisällä)
Inhosin myös sitä kun äiti haisi aina pahalle, sen kädet oli kylmät,ei ollut kiva olla sylissä ym.. ja hävetti kun se poltti julkisesti esim kauppojen edessä..
Joten lastenne takia älkää jatkako tupakointia raskauden jälkeenkään vaikka mikä olisi..
Minä en tosin ole koskaan polttanut (kiitos äitini joka laittoi minut inhoamaan tupakkaa) joten en ymmärrä miten vaikea on olla ilman tupakkaa, mutta voin sanoa että se on sen arvoistaku lapsi halaa ja on sylissä!!!
Minä pössyttelintuonne rv 20 asti sillain pikkuhiljaa. Aloin vähentämään tupakan polttoa,kun sain tietää olevani raskaana. Alkuun säännöstelin montako tupakkaa poltan päivässä. Sitten aloin vähentämään ja lopulta en ostanut tupakkaa itselleni ollenkaan vaan poltin ukolta muutaman jämän,jos teki mieli. Sitten tuossa kuukausi sitten huomasin yhtenä päivänä,etten olekkaan polttanut pariin päivään enkä enää viitsinyt henkosia ottaakkaan. Mieli ei ole tehnyt yhtään,vaikka vakituisesti poltin 6 vuotta. Mies polttaa edelleen,mutta se ei ole minua haitannut.
nyt olen siis rv 24, jäi mainitsematta ;)
lopetin tupakoinnin plussaan ennen rv 5 kymmenen vuoden tupakoinnin jälkeen. en yksinkertaisesti antanut itselleni muuta vaihtoehtoa. usein kyllä tekee mieli, etenkin kun harmittaa, mutta kun ei voi, niin ei voi. luulen, että tupakointi tulee vähitellen mukaan kuvioihin uudelleen raskauden ja imetyksen jälkeen, koska pidän siitä niin paljon. en ole koskaan aiemmin edes halunnut lopettaa tupakointia. lapsen nähden ei kyllä ole tarkoitus polttaa. myös lapseni isä lopetti tupakoinnin hieman minun jälkeeni, kun niin oli ennen raskautta sovittu.
parempi vaihtoehto kuin tupakka, jos ei kokonaan pysty lopettamaan. ainaki minulle neuvolassa niin sanoivat. Kun tupakan häkä vähentää lapsen hapensaantia.
Ite lopetin tahdon voimalla heti kun plussasin (ja moooonta vuotta siis polttanut sitä ennen). Tais kyllä olla avuksi kohtalaisen kova pahoinvointi, ei paljon pystynyt kuvitella et röökin panis suuhun.
Mut noista nikotiinivalmisteista. Mulla sellanen käsitys et laastaria ei pitäs välttämättä käyttää vaan mielummin esim purkkaa. Koska laastarista vapautuu nikotiinia koko ajan, purkasta vaan sen hetken kun syöt.
Näin terkka oli mun frendille neuvonut joka kamppaili lopetuksen kanssa raskaana ollessaan.