Eipä ole muita jolle avautuisin aiheesta, niinpä teen sen tänne.
Olen naimisissa, takana todella pitkä seurustelusuhde. En ole koskaan ollut täysin varma on mies juuri se oikea minulle, muttei muitakaan ole tullut vastaan. (joo, hyvä tapa päättää aviomiehen valinnasta, mutta ei ollut sydäntä kieltäytyä kosinnasta.)
Menin sitten ja ihastuin toiseen mieheen. :)
Joo, nautin tunteesta (täysin salainen ja yksipuolista) ja leikin tulella, annoin luvan ihastua aina vaan enemmän. Halusin tätä toista miestä niin että järki melkein lähti.
Nyt sitten olen kahden miehen loukussa. Ihastukselle kerroin ihastumisestani, täysin kaveripohjalta ja kerroin, että olen täysin hukassa asian kanssa. No, hän teki mitä ajattelinkin, juoksi karkuun. Halusin hänet pois.
Vaan mitä tapahtui, ihastuin vaan enemmän ja nyt tämä taitaa jo lähennellä todella vaarallisia vesiä. Miestäni kohtaan tunteet ovat täysin kuolleet, mutta en voi antaa armon tulla, meillä nyt vaan on niin pitkä historia.
Jos jonain päivänä saan itsestäni tarpeeksi irti ja lähden avioliitosta, yksin jään. Vaan kai sekin on elämän tapa kostaa.
Tarinan opetus??
Ei kannata ihastua, rakastua se pistää koko maailman sekaisin. Ei hyvä.
Olen naimisissa, takana todella pitkä seurustelusuhde. En ole koskaan ollut täysin varma on mies juuri se oikea minulle, muttei muitakaan ole tullut vastaan. (joo, hyvä tapa päättää aviomiehen valinnasta, mutta ei ollut sydäntä kieltäytyä kosinnasta.)
Menin sitten ja ihastuin toiseen mieheen. :)
Joo, nautin tunteesta (täysin salainen ja yksipuolista) ja leikin tulella, annoin luvan ihastua aina vaan enemmän. Halusin tätä toista miestä niin että järki melkein lähti.
Nyt sitten olen kahden miehen loukussa. Ihastukselle kerroin ihastumisestani, täysin kaveripohjalta ja kerroin, että olen täysin hukassa asian kanssa. No, hän teki mitä ajattelinkin, juoksi karkuun. Halusin hänet pois.
Vaan mitä tapahtui, ihastuin vaan enemmän ja nyt tämä taitaa jo lähennellä todella vaarallisia vesiä. Miestäni kohtaan tunteet ovat täysin kuolleet, mutta en voi antaa armon tulla, meillä nyt vaan on niin pitkä historia.
Jos jonain päivänä saan itsestäni tarpeeksi irti ja lähden avioliitosta, yksin jään. Vaan kai sekin on elämän tapa kostaa.
Tarinan opetus??
Ei kannata ihastua, rakastua se pistää koko maailman sekaisin. Ei hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olla ihastumisesi vaan itsekunnioituksen puute. On väärin itseäsi ja puolisoasi kohtaan, ellet pyri ratkomaan ongelmianne ja jatkat liittoanne vain yksinäisyyden pelosta. Ehkä sinulle tekisi hyvää opetella itsenäistä elämää, jossa päätät itse tekemisistäsi ja otat myös vastuun niistä.
täälläkin eli olen varattu, mutta kamalan ihastunut toiseen. Tämä toinen ei tiedä mitään (enkä varmaan ikinä kerrokaan) eikä mitään ole tapahtunut (eikä varmasti tapahdukaan), mutta mieheni huomasi muutoksen minussa ja alkoi kohtelemaan minua paljon paremmin. Tosin en tiedä auttaako mikään enää, koska olen niin rakastunut toiseen, etten pysty oikein nukkumaan enkä syömäänkään.
Mutta tällaista tämä kai sitten on. :-(
Lopettakaa nyt helvetti aikuiset(?) ihmiset tuollaiset pelleilyt. Ei se ruoho ole sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Kuvottaa lukea tuollaista "olen niiiiiin ihastunut ja rakastunut ihan silleen salaa"... Koittakaa nyt ihmiset aikuistua ja opetelkaa hieman tulkitsemaan tunteitanne, oikea rakkaus on niin harvinainen ilmiö että sitä tuskin olette tunteneetkaan...
Oikea rakkaus ei ole harvinainen ilmiö, se pitää vain oppia tuntemaan ja erottamaan ihastumisesta. Hyvin hoidettu rakkaussuhde ei pienistä ohimenevistä ihastumisen tunteista lopu, pikemminkin vahvistuu ihastuminen muistuttaessa pienuudellaan rakkauden suuruudesta.