Täyttymys! Osa 3.

-Nads- kirjoitti:

Jaana nosti vieno hymy suupielissään eteeni mustankiiltävät, pienin
karbiinihakasin varustetut nahkaiset rannekahleet.

Takaa tulevan valon siluetti paljasti miten ohut ja muotoja myötäileva hänen
asunsa oikeastaan olikaan, mitkään vartalon piirteet eivät jääneet epäselviksi.
Sanaakaan sanomatta ja kahleita merkitsevästi pyöritellen hän lähestyi minua
tuo pieni virne suupielissään.
Edelleen kuin lumoutuneen seisoin vain paikoillani osaamatta liikuttaa
sormeanikaan, vaikka tuo viettelevä piinaajani tuli aivan kiinni minuun.

Aistin hänessä jotain kiihoittumisen merkkejä..
Tunsin hänen koviksi paisuneiden nännien hipaisevan rintakehoani vasten
samalla kun hän tarttui molempiin käsiini tuoden ne sitten väliimme.
Mansikan punaisia huuliaan kevyesti raottamalla hän pikaisesti käytti
kielenkärkeä ylähuulellaan, tietäen tuon eleen tehoavan mieheen kuin
mieheen. Ele oli nopea mutta tehokas saaden myös jalkoväliini lisää painetta
jonka myös hän aisti. Tietäen ettei hän kiinnittäisi tuohon mitään huomiota
lisäsi se entisestään paineitani.
Sisälläni tunteet myllersivät mutta en edelleenkään saanut itsessäni
minkäälaista liikettä aikaan.. jokin piti kehoani vallassaan pihtiottein.

Oloni oli hieman vaivautunut.
Katsettaan silmistäni laskematta hän tottuneesti kiinnitti nuo nahkaiset
kahleet molempiin ranteisiini, vieden ne selkäni taakse ja kiinnittääkseen
karbiinihakaset vyötärölläni olevan pannan teräsrenkaisiin -joita en edes
huomannut siinä olevan.

Käteni jäivät vapaantuntuisesti irti kehostani mutta en pystynyt tuomaan niitä
eteeni. Vasta tuossa vaiheessa havahduin noiden kahleiden pirullisuuden
ja idean. En mitenkään olisi itse pystynyt avaamaan noita hakasia, jotka
olivat aivan liian etäällä toisistaan renkaissa kiinni.
Tajuttuani tilanteeni aloin vaistomaisesti riuhtoa käsiäni, tietäen sen silti
turhaksi.

Jaana jäi edelleen seisomaan lähes kiinni minuun, toteamaan miten
tehokkaasti kahleet estivätkään käsieni liikkeet. Muutamin rajuin kiertoliikkein
sain varmistuksen pannan ja rannekahleiden saumattomasta yhteistyöstä.
Kiinni olin ja pysyin.

Ties miten monta vuotta olinkaan unelmoinut tällaisesta ja nyt tuo kaikki oli
toteutumassa. En tiennyt miten tilanne tästä kehittyisi eteenpäin enkä
oikeastaan halunnutkaan tietää.
Huumaannuttava tilanne laukaisi minussa voimakkaan tarpeen ruveta
riuhtomaan ja heilumaan epämääräisesti. Jaanan ei tarvinnut ottaa kuin
muutama hillitty askel taaksepäin ollakseen turvallisesti irti minusta ja
riuhtomisistani.
En sanonut mitään mutta sanomattakin hän ymmärsi minun nauttivan ja
samalla kärsivän kahleissani. Miksi en olisikaan nauttinut.. tällaistahan
osasin hieman odottaakin ja sitä oli myös tarjolla.
Jäin voimattomana tuijottamaan hänen poistumistaan tallista samalla
turhaan tempoillen kahleissani

Tuntui, että kaluuni olisi iskenyt kestoseisokki, olisi tehnyt mieli hieman
puristaa sen vartta, ihan vain tunteakseni sen vahvan olemuksen.
Panta vyötärölläni ei kuitenkaan olisi kiertynyt niin paljoa, että olisin voinut
edes koskettaa kaluani.

Arvelin leikkimme kestäneen ehkä noin kaksi tuntia, ehkä pitempäänkin
-joka tapauksessa aloin olla hieman janoinen ja nälkäinen.
Yletyin juuri ja juuri avaamaan lavuaarin vesihanan ja kumartua juomaan.

Jäin alastomana ja kahlittuna istumaan wc-pöntön kannen päälle.
Tunsin itsen hieman turhautuneeksi ja noloksikin. Miksi oikeastaan
lähdinkään tähän. Tämä ajatus pyöri taukoamatta päässäni. Pystynkö
elämään tämän kokemuksen jälkeen enää normaalisti.. miten tulen
myöhemmin suhtautumaan tähän vapaaehtoiseen alistumiseen ja nuoren
naisen leikkikaluna olemiseen.

Jälleen ajatukseni katkesi..
Portaikosta kuului taas nuo tutut kipittävät piinaajani askeleet.
Ääni oli samalla rauhoittavaa ja kiihdyttävä. Pian taas näkisin hänet ja mitä
hänellä olisi tällä kertaa mielessään..mitä tulisin kokemaan ja näkemään.

Kuin automaatti, ponkaisin vaistomaisesti wc-istuimelta pystyyn.
Jaana astui tallin ovesta varmoin ja määrätietoisin elein, kantaen kädessään
värikästä muovista koria.
Pian sain vastauksen korin sisällöstä, tuoksusta päätellen hän oli tuonut siinä
jotain syötävää. Kutsuuni oli vastattu ja nälän tunteeni kuultu.
Asetellessaan tarjoamisiaan teräksiselle penkille sain taas aikaa ja tilaisuuden
tarkkailla häntä. Poissa ollessaan hän oli vaihtanut jalkaansa kevyemmät
jalkineet, ohuet muovipohjaiset kesätossut, joiden kipittävä ääni juuri kaikui
portaissa. Lähes läpinäkyvä pantterikuvioinen asu oli vaihtunut lyhyeen
vyötärön paljastavaan mutta rinnat peittävään toppiin ja ympärilleen hän oli
laittanut kuin elokuvista tutun sisäkön esiliinan tai essun. Hiukset hän oli
laittanut tiukalle ponihännälle, joka villisti heilahteli puolelta toiselle.

Pyörähtäessään ympäri havahduin, ettei essun alla ollut mitään, vain paljas
takapuoli.
Varmistuen, että katseeni oli löytänyt hänen herkullisen pyöreän ja kauniin
takapuolen päätti Jaana antaa minun hieman nauttia näystä, minkä hän
osasi tehdä varsin taitavasti. Harkituin liikkein hän asetteli tuomisiaan
penkille samalla vaihtaen asentoaan korostetun kiusoittelevasti.
Ahh, olisipa käteni nyt vapaat -mietin mielissäni näystä.
Pian näytelmä kuitenkin loppui ja sain käskyn tulla penkin ääreen nauttimaan
syömisiä.
Kömpelönä kahleineni tulin istumaan penkille tietämättäni edes miten
syömiseni edes onnistuisi.

Jaana oli kuitenkin suunnitellut kaiken valmiiksi ja kävi samantien hajareisin
istumaan reisieni päälle. Säpsähdin tilanteen yllättävää käännettä.. oletin
hänen vain jotenkin ns. ruokkivan vangittua leikkikaluaan, mutta tätä
vaihtoehtoa en osannut edes aavistaa.
Essuaan heilauttaen hän kävi istumaan jalkojeni päälle, samalla viekkaasti
hymyillen. Istuessaan päälläni tunsin miten kevyt hän oikeastaan olikaan.
Lämpimät kiinteät reidet tuntuivat mukavilta omillani saaden velikultani taas
kuvittelemaan omiaan enkä mitenkään pystynyt edes estämään tai
peittämään sitä. Tilanne oli hieman nolottava, Jaana ei edes vilkaissut siihen,
vaan alkoi syöttää minua kuin pikkulasta.
Sanoja ei tarvittu, kiinteitä katseita ei vaihdettu, pieni hymy pääsi silloin tällöin
häneltä karkaamaan. Se tuotti suurta mielihyvää ja luottamusta välillemme.
Näin ainakin itse tunsin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä