Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämän seitti!

    Kun kutoo lukki omaansa
    menneisyyden varjoa tummaa

    sikkiperhonen toisaalla
    unelmien kultaitasta kudelmaa

    yökiitäjä nauhaa toiveiden
    peitoksi kylmään yöhön.

    Se kaikki ylleni kietoutuu
    kuin elämän tahmea seitti.

    Mutt onneksi on yökaste
    sinun pieni sana, arka kosketus
    pelastukseni, armahtajani joka
    kutoo näkymättömiin lankoihin
    tuhat pientä pisaraa.

    Aamun ensi sarastus
    huomaa hopeiseksi maalatun
    aaltoilevan taakkani.

    Ensimmäinen pieni vire
    välkyttää kasteisia kahleitani
    merkiksi nousevalle tuulelle.

    Ja pian aamun auettua
    saan kiitollisen huomata
    olet pelastanut minut
    jälleen yhden yön taakalta.
    4181
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Yön yksinäiseltä taakalta minäkin haluaisin pelastua

    Kaunis, kaunis oli runosi!

    Äänestä

    • Vastaukseni viipyvät taas kun on päiväjärjestys ollut sekaisin vaihtelevien työaikojen takia.

      Niin se on kumma kun aina saa kantaa jotain taakkaa mukanaan. Mutta joskus niin pienet sanat tuntuu pelastukselta.

      Hyvää huomenta Sinulle.

      Äänestä

    runo..
    ne pienen pienet sanat kun vain aina huomaisimme ja osaisimme niitä sillä hetkellä arvostaa.
    taakkoja niitä kun saisimme heittettyä itseltämme pois ois se henkilö jolle osan taakasta voisi antaa..

    Äänestä

    • sitä kaipaa aina eniten kun pilvet ovat raskaimmat. Ja kaikkein eniten syliä, joka oikeasti rakastais, sillee ihan hiljaa.
      Lämmin ajatus Sinulle!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Helmikankare kirjoitti:

    Kun kutoo lukki omaansa
    menneisyyden varjoa tummaa

    sikkiperhonen toisaalla
    unelmien kultaitasta kudelmaa

    yökiitäjä nauhaa toiveiden
    peitoksi kylmään yöhön.

    Se kaikki ylleni kietoutuu
    kuin elämän tahmea seitti.

    Mutt onneksi on yökaste
    sinun pieni sana, arka kosketus
    pelastukseni, armahtajani joka
    kutoo näkymättömiin lankoihin
    tuhat pientä pisaraa.

    Aamun ensi sarastus
    huomaa hopeiseksi maalatun
    aaltoilevan taakkani.

    Ensimmäinen pieni vire
    välkyttää kasteisia kahleitani
    merkiksi nousevalle tuulelle.

    Ja pian aamun auettua
    saan kiitollisen huomata
    olet pelastanut minut
    jälleen yhden yön taakalta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu