.. jotka olette sitä mieltä, että kani tarvitsee (suorastaan vaatii) lajitoverin ollakseen onnellinen. Olen omistanut kaksi kania ennen nykyistäni. Toinen eli 9 vuotta ja toinen 7 vuotta. Ne olivat parhaita ystäviäni vaikka olivatkin minulla siis eri aikaan.
Joka aamu pupuni herättivät minut nuolemalla sormiani ja pyrkimällä syliini - todellakin osoittaen kiintymyksensä. Kumpikin pupuni sai siis olla vapaana lähes koko päivän, ainoastaan yön häkissä. En katsonut yhtään saippuaoopperaa ilman pupujani sohvalla mukanani ja ne jopa seurasivat minua aina vessaan kun itse sinne menin. Mielestäni maailman parhaimmat ja ihanimmat puput olivat kyseessä!
Nyt otin kolmannen pupuni ja ystäväni mm. animaliasta painosti ottamaan uudelle pikku pupulleni sen kaipaaman lajitoverin - hän syyllisti minua viikottain kuinka eläinrääkkäsin pupuani yksinäisyydellä ym. JOten otin kanikaverin, mutta mikä tilanne on nyt?
Kumpikaan kaneista ei enää tunne minua samoin tavoin kuin kaksi edellistä parasta kaveriani.. Ne ovat lähinnä villiintyneet yhdessä - en pysty jakamaan yhtä paljon läheisyytä/kiintymystä kahteen pupuun kuin yhteen, varsinkaan kun huomaan, että lajiseurassaan ne eivät kaipaa ihmistä oikein muuhun kuin ruokkimiseen..
En siis sano, että kanitoveri olisi missään nimessä huonoksi, mutta miksi aina yleistetään "sinulla ei tule olemaan tarpeeksi aikaa pupullesi ym." Minulla on aina ollut eikä yksikään kanini ole ollut hylätty häkkieläin. Nyt olo on kuin olisin hankkinut akvaarion, seuraan kahta, itselleni lähes ventovierasta, pupujussia.. =( Se saa minut todella surulliseksi..
Onko muilla samoja huomioita? vai olenko vain itsekäs?
Joka aamu pupuni herättivät minut nuolemalla sormiani ja pyrkimällä syliini - todellakin osoittaen kiintymyksensä. Kumpikin pupuni sai siis olla vapaana lähes koko päivän, ainoastaan yön häkissä. En katsonut yhtään saippuaoopperaa ilman pupujani sohvalla mukanani ja ne jopa seurasivat minua aina vessaan kun itse sinne menin. Mielestäni maailman parhaimmat ja ihanimmat puput olivat kyseessä!
Nyt otin kolmannen pupuni ja ystäväni mm. animaliasta painosti ottamaan uudelle pikku pupulleni sen kaipaaman lajitoverin - hän syyllisti minua viikottain kuinka eläinrääkkäsin pupuani yksinäisyydellä ym. JOten otin kanikaverin, mutta mikä tilanne on nyt?
Kumpikaan kaneista ei enää tunne minua samoin tavoin kuin kaksi edellistä parasta kaveriani.. Ne ovat lähinnä villiintyneet yhdessä - en pysty jakamaan yhtä paljon läheisyytä/kiintymystä kahteen pupuun kuin yhteen, varsinkaan kun huomaan, että lajiseurassaan ne eivät kaipaa ihmistä oikein muuhun kuin ruokkimiseen..
En siis sano, että kanitoveri olisi missään nimessä huonoksi, mutta miksi aina yleistetään "sinulla ei tule olemaan tarpeeksi aikaa pupullesi ym." Minulla on aina ollut eikä yksikään kanini ole ollut hylätty häkkieläin. Nyt olo on kuin olisin hankkinut akvaarion, seuraan kahta, itselleni lähes ventovierasta, pupujussia.. =( Se saa minut todella surulliseksi..
Onko muilla samoja huomioita? vai olenko vain itsekäs?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Monesti näin onkin.
Kanit ovat syrjäyttäneet sinut.
Tosiasia vain on, että suurin osa lemmikkikaneista istua nököttää yksin häkissään päivät pitkät ilman sitä ihmisseuraa. Siksi sitä lajitoveria niin tuputetaan.
Tosiasia on että sinä olet harvinaislaatuinen ihminen. Hyvä että sinunlaisiasi vielä on.
Meillä asuu 4 kania ulkona/navetassa. Sisälle niitä ei voi ottaa koska mieheni on allerginen. Yksi leikattu poika ja kolme tyttöä. Tuollaisille ulko-/navettakaneille toisen kanin seura on välttämätöntä, mutta ei kodissa jossa kani on vapaana huoneistossa ja elää kuin ihmislapsi ihmisten seurassa.
..työtön, olisi homman nimi toinen.Kun kuitenkin normaali ihminen on pois kotoa väh. 9h päivässä, siihen päälle kauppareissut ja muut riennot, sekä noin 8 tunnin yöunet, ei kanille jää montaa tuntia olla laumansa kanssa. Yksinäinen kani voi murjottaa pelokkaana häkissään, tai kiintyä hulluna omistajaan, se riippuu ihan omistajasta ja sen mielenkiinnosta eläintä kohtaan.
Meillä kuitenkin rapsutuksista nautitaan, vaikka kaneja on neljä. Jos olisi vain yksi, en usko, että se olisi kovinkaan kesympi, koska aikaa ei vuorokaudesta enempää löydy. Tai ehkä olisi? Minä mielummin luovun omasta mielihyvästä sen tähden, että pupuilla on seuraa silloin kun olen pois. En näe niiden kärsivän.
"Kun kuitenkin normaali ihminen on pois kotoa väh. 9h päivässä"
Kiitos sinulle siitä, että määrittelet minut epänormaaliksi? Itse opiskelen nykyisin ja luonnollisesti käyn luennoilla taikka ruokakaupassa (aina muutaman tunnin ajan), mutta silti minulla jää aikaa olla pupuni kanssa.. Itse en näe järkeä pitää koristekaneja nurkassa, vaikka niitä olisi siellä sata kappaletta.
"normaali ihminen on pois kotoa väh. 9h päivässä, siihen päälle kauppareissut ja muut riennot, sekä noin 8 tunnin yöunet"
Te "normaalit" ihmiset (jotka ilm. ette ole lähes koskaan kotona), miksi teillä edes on lemmikkejä?
Kani on kanin paras kaveri (vaikka ollessaan ilman lajitoveria kuinka viihtyisi sylissä ym.), koska ihminen ei oikein ole parhain toveri ainakaan kisailussa ja muussa leikeissä (tai nuolemaan hellästi otsaa tai muita paikkoja osoittaakseen ystävyyttä jne).
Minulla oli aikoinaan kaksi kania, ja hyvin kesyyntyivät molemmat. Ehkä kanisi eivät vaan ole oppineet olemaan sylissä? Myös luonteissa on eroja, toiset ei sylissäolosta edes tykkää.
Ymmärtääkseni kuitenkin suurin osa 15 vuotiaista ylöspäin on töissä tai koulussa. Yleensä työ ja lukiopäivät ovat siinä 8 tunnin luokkaa.
Vain työttömillä on oikeus lemmikkiin? Ha! Mielummin minä pidän pupujani pareittain kuin olisin päästänyt ne päiviltä.
Yliopistossa opiskeluun ei sisälly läsnäolopakkoa - kiitos akateemisen vapauden. Joten työtön en ole jos sinua jotenkin helpottaa?
Toisekseen, milloin kehoitin sinua lopettamaan lemmikkisi?
Olet oikeassa eikä tilanne nyt ole sellainen, etteikö puput olisi sylissä tai kesyyntyneitä. Toki molempia rapsuttelen ja paijailen sekä tykkäävät olla kyllä sylissä. Silti on ihan selvästi huomattavissa, että sellaisia tiettyjä hellyydenosoituksia puuttuu mitä aiemmat pupuni ovat minua kohtaan osoittaneet.
Ei se nyt siis mikään maailmanloppu ole, mutta minusta tuntuu, että kaksi aiempaa kaniani ovat selkeästi hyväksyneet minut lajitoverinsa korvikkeeksi. Siksi ihmettelenkin, että onko se niin paha asia, käsrsiikö kani siitä jotenkin ettei ole kanikavereita? Ymmärrän toki, että jos ei pupun kanssa ole, niin on suositeltavaa, että seuraa on.
Hmm.. vaikea juttu - mutta mutta, molemmat nykyiset pupuni ovat todella tärkeitä minulle ja täällä me elelemme hyvin sovussa, joten ei hätiä mitiä.
työssäkäyviä on enemmän kuin yliopistolaisia. Korjaan, siis yliopisto-opiskelijoilla ja työttömillä on oikeus lemmikkiin, selvä.
"Toisekseen, milloin kehoitin sinua lopettamaan lemmikkisi?"
En minä vaan ole huomannut?
Käsittääkseni tässä keskustelussa ei ollut kyse siitä kellä on oikeus omistaa lemmikkiä vai ei? Aina voi silti kysyä mitä lemmikillä tekee jos sille ei ole aikaa? Ja ennen kaikkea miksi paheksua henkilöä jolla on niin aikaa kuin haluakin olla lemmikkinsä kanssa, vaikka olisi sitten työtön sossupummi kyseessä? En ymmärrä näkökantaasi.
"Mielummin minä pidän pupujani pareittain kuin olisin päästänyt ne päiviltä."
Näinhän sinä julistit? Pyysinkö lopettamaan pupusi vai mistä on kysymys?
Enhän missään sinua paheksunut, esitin näkökantani miksi itse pidän mielummin pareja kuin yhtä. Kun olet palstaa lukenut, et ole voinut välttyä, että minä puhun lemmikkien ajantarpeen puolesta. Työssäkäyvällä ihmisellä ei aikaa ole 24/7, siksi mielstäni kaveripupu on hyvä.
Sinä peräänkuulutit oikeutta pitää lemmikkiä. Taidat olla humanistisen tiedekunnan puolella, kun sana "normaali" noin käräytti käämit ;) Vitsi, älä suutu.
"Mielummin minä pidän pupujani pareittain kuin olisin päästänyt ne päiviltä." Ne olisivat joutuneet monttuun jos en niitä olisi ottanut. Siksi ajattelin, että vaikka olenkin huono lemmikinpitäjä työssäkäyvänä ihmisenä, niin olisi mukava että ne saavat asua luonani. Toisaalta eipä niitä varmaan montussakaan harmittaisi.
Oukkei, mutta ihan vain vinkkinä, josta kannattaa ottaa ehkä onkeensa - voisit ehkä kiinnittää huomiota kirjoitustapaasi. Joko tiedostaen tai tiedostamatta kirjoitat mielipiteesi hyvin jyrkällä ja provosoivalla tavalla.
p.s Huomattavaa on se, että selkeästi meitä humanisteja tarvitaan, jopa suomi24:n kanit-palstalla vastustamassa ihmisten jakamista normaaliin ja epänormaaliin dikotomiaan.. ;)
Minullakin on vain yksi pupu, eikä se todellakaan kärsivältä näytä. Sylissä harvoin viihtyy, mutta rapsutuksista tykkää, ja kaikesta muusta huomiosta. Eikä sitä otsaa tarvitse nuolla, minä ainakin vain paijaan sitä.:) Olen kyllä harkinnut tämän jänön mentyä ottaa kaksi marsua, mutta minua jotenkin epäilyttää tuo siksikin, että toinen väistämättä kuolee aiemmin, ja jäljelle jäävä kuulemma usein suree toveriaan niin ettei mistään sitten oikein tule mitään. Ja uuden ottaminen johtaisi sitten loputtomaan kierteeseen... Minulla on siis ollut myös yksi marsu ennen tätä pupua, ja se olikin rakkain olento josta olen saanut huolehtia.:) Mitä muiden elukoista olen nähnyt, niin omani ovat kyllä olleet huomattavasti kesympiä, että puolensa kaikella... kyllähän koiratkin muuten ovat sen työpäivän ajan yksin, ja hyvin pärjäävät.
Olipa hauska seurata tätä viestiketjua :-D Taisit todella käsittää väärin tuon 'normaali ihmisen' :-D Voi kiesus!
itselläni on tällä hetkellä vain yksi pupunen. Tosin sitäkin rakasta mukeloa näen vain vkonloppuisin, toistaiseksi. Tyttöseni asuu kotona, itse asun muualla opiskelujen takia, ja äitini on hyvin nihkeä antamaan pupua mukaani(vaikka aluksi oli hieman kanin ottamista vastaan, vaikka ennenkin pupseja on ollut) KOSKA hän haluaisi pitää pupun omana seuranaan. Mielestäni pupsini ei ole koskaan tarvinnut toisen pupun seuraa, ihmiset,lähinnä äitini, viettävät sen kanssa aikaa niin paljon. Itse asiassa yritin käyttää sitä toisen pupsin luona, mutta tyttöseni rähähteli siihen malliin, että toinen pupu olisi päässyt hengestään jos samaan häkkiin olisi päässyt. Että se siitä seurantarpeesta.
Joissain tapauksissa seura on hyväksi, toisissa pupu ei lajikumppanin seurasta välitä. Ja kokemusta löytyy kyllä useammastakin kanista monien vuosien ajalta, joten tiedän asiasta ainakin jotain.. :)
(tulipas paljon epäselvää tekstiä, ottakaa selvä jos jaksatte..) ;)