oon ollu jotain 6v. herkku lakossa mutta nykyään oon alkanu syömään salaa jotain herkkuja...en mitään isoja määriä mutta en halua kenenkään tietävän että en pysty enää pitään lakkoa yllä. lisäks mä ahmin välillä ruokaa salaa, en mitään mielettömii määriä mut ilman mitään mieltä. pelkkiä muroja voin syödä paketillisenkin. en oo laiha enkä lihava...yritän laihtuu pari kiloo, mut pelkään samal lihovani. mä en tiedä aiheuttaako syöminen mulle ongelmii vai vaikuttaako mun ongelmat syömiseen.
oon miettiny mun syömisii jo 11vuotiaast lähtien, oon nyt 20 ja viimeset 5-vuotta on ollu vaikeeta syömisen kanssa, aina jollain dietillä ja miettimäs ja laskemas syömisiään. tää kuluttaa yllättävän paljon voimia...eniten pelottaa lihominen. toiseks kamalinta ois tajuu et tilöanne on pahentunu johonki syömishäiriöön asti...hyvää vauhtii oon jo matkal.
toivon et joku tääl osais auttaa ja kertoo mitä mä teen?
oon miettiny mun syömisii jo 11vuotiaast lähtien, oon nyt 20 ja viimeset 5-vuotta on ollu vaikeeta syömisen kanssa, aina jollain dietillä ja miettimäs ja laskemas syömisiään. tää kuluttaa yllättävän paljon voimia...eniten pelottaa lihominen. toiseks kamalinta ois tajuu et tilöanne on pahentunu johonki syömishäiriöön asti...hyvää vauhtii oon jo matkal.
toivon et joku tääl osais auttaa ja kertoo mitä mä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syömishäiriöt ovat usein jonkun henkisen ongelman ratkaisu-ja hallintakeinoja.Mutta myös opittuja tapoja.Lohdullista on,että niistä voi oppia pois kun tiedostaa ja myöntää ongelman ja kun oppii tuntemaan ja tunnistamaan omia tunteitaan esim. terapian avulla.
Syömishäiriöt,ensin anorexia ja sitten myös bulimia,rajoittivat elämääni 16-vuotiaasta vähän yli 30-vuotiaaksi.Mun kokemuksen mukaan ahmiseen retkahtaa helposti silloin kun kieltää itseltään kaiken.Kohtuus kaikessa on kai syömisenkin kanssa se kultainen tie!Ruoan pitäisi olla ihmiselle yhtä luonnollinen asia kuin nukkuminen,käveleminen jne.Ihminen syö elääkseen,ei elä syödäkseen!
Ja oikeasti,mitä parista kilosta sinne tänne on oikeasti väliä?
Joskus niistä kiloista vaan tulee koko elämää hallitsevia asioita ja sillon meillä on ongelma...Toivottavasti menet juttelemaan jonkun kanssa asioistasi ja vapaudut taakastasi!
Lämpimiä ajatuksia sinulle!
harkitsen ns. virallisesti lopettavani herkkulakkoni...ei tarvi sit salaa syödä.
pelottaa vaan et muut ei tajuu ja tyrkyttää sit kokoajan kaikkee hyvää, se oli yks syy miks lopetin ja toinen kai se et kohtuus erityisesti kaiken hyvän syömises on niin vaikeeta.