hei,olen masentunut ja haluaisin tietää minkälaisia te muut skorpparit toimivat esim:työpaikalla,suhteessa.,kavereille ja miten te toimitte arkielämässä jos teillä on huolia , tai muuteen vain väsynyt,minä olen niin väsynyt että melkein nukun koko ajan!
Terveisin:lefa
Terveisin:lefa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen huomannut, et skorppionit ovat aika usein masentuneita.. Etenki naiset.. Ja nimenomaan ylimääräisten töitten takia..
Itse olen skorpioni. Toipunut kahden vuoden masennuksesta. Olin lääkekuurilla jonkin aikaa ja se kyllä helpotti, mutta ei sen kummempaa. Loppujen lopuksi otin vaan yksinkertaisesti itsestäni kiinni ja päätin että elämä on tässä ja nyt eikä sitä saa tuhlata noin vaan! Rupesin tosissani harrastamaan liikuntaa, kävin mm.karate, kick-boxing tunneilla ja käyn yhä (muuten siellä ihmisjoukoissa aika ei käynyt tylsäksi=) aloin myös syömään terveellisemmin, enemmän vihanneksia, hedelmiä jne..Eli kaiken kaikkiaan rupesin pitämään huolta itestäni ja eräänä päivänä vaan totesin et hei, mullahan menee hyvin !
Mutta riippuu tietenkin masennuksesi asteesta ja siihen ajaneista syistä. Apua kumminkin aina yrittää hakea, mut itse olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä et itsestä se lähtee. Vaikka elämä tuntuis miten vaikealta ja mielessä olisi vaan niitä negatiivisia asioita, niin kannattaa aina yrittää etsiä asioista niitä hyviäkin puolia, loppujen lopuksi kaikki ei ole niin mustavalkoista, ei todellakaan! Tsemppiä sulle=)
samaa mieltä! Itse olen myös masentunut aika ajoin. Teinivuosina olin pitkän aikaa pahasti masentunut, tällöin pelkästään nukuin. Nukuin koulussa, kotona ja joka paikassa. Lopulta kun olin niin alamaissa ja väsynyt että silmät menivät huomaamatta kiinni jopa kävellessä ja ajattelin enkä kyennyt tuntemaan iloa mistään, tajusin tilanteeni. Silloin myönsin itselleni, että olen todella pahasti masentunut. Tajusin myös, että en todellakaan halua vaipua synkkyyteen ja luopua elämästä. Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tietoisesti ajatella positiivisemmin. Aloin myös urheilemaan ja syömään terveellisemmin sekä nukkumaan niinkuin normaali-ihmiset. Äkkiäkös elämä kirkastui. Vieläkin välillä minuun iskee masennuspuuska, mutta en anna sille periksi. Se ainakin on totta, että kun huolehtii itsestään ja terveydestään, voi paljon paremmin. Tsemppiä kaikille!
Kuule makin olin masentunut ja tylsistynyt ja sitten herasin eraana aamuna ja paatin, etta nyt saa riittaa tama itsensa surkuttelu ja tosiaankin olin kokenut melko rankkoja juttuja, jotka siihen vaikutti, mutta niita asioita en voi muuttaa muuksi jotka ovat jo tapahtuneet, eli kantsii keskittya tulevaisuuteen. Ja huomasinpa, etta oma asenne oli se tarkein. Ja elamahan rupesi tuntumaan mukavalta ja rupesi tapahtumaan kivoja asioita ja aina vaan enemman ja enemman. Eli omasta paakopasta ja asenteesta se on kaikki suurin piirtein kiinni. Eli mieti haluatko olla masentunut ja rypea itsesaalissa vai oisko kiva elaa siten etta tuntuu mukavalta ja mukavat fiilikset ja energiat kutsuvat luokseen mukavia juttuja... muista se.
Olen varmaan aivan samanlainen masentuneena kuten muutkin ihmiset. Selkein skorppari piirre on, että "itse terapialla" hoidan itseni pois masennuksesta.
Nousen aina jaloilleni. Mitä suurempi isku tai menetys, sitä vahvempana ja korkeammalle nousen.
Nousen niin vahvana, että ympäristö nopeasti unohtaa mitä olen saanut kärsiä.
olen skorpparinainen ja kun olen masentunut niin käyn aivan pohjamudissa.mutta yleensä terapoin itse itseni ulos siitä noidankehästä.Me skorpparit ollaan siitä erikoisia että yleensä selviämme melko hyvin elämän karikoista.Oma mottoni onkin aina ollut "periksi ei anneta, tuli mitä tuli".Hyvin se on toiminut tähän asti.
Olen itse ollut kaksi kertaa pahasti masentunut, mutta kyllä siitä on selvitty.Joskin voisin oppia sanomaan välillä ei, jos annetaan lisää töitä omien lisäksi.Itsensä kiduttamista välillä.Samalla huolet rahasta ja kumppanista.Riidat sukulaisten kanssa ja pilaantunut ystävyys.Heh, välillä tuntuu että kaikki menee kerralla pieleen ja sitten pyyhkii niin helvetin hyvin.Mut selvitty on.
..luulin olevani masentunut. Ryvin itsesäälissä koettaen koko ajan keksiä mitä surkutella, mistä löytää uusia surunaiheita jne.jne.
Pääsin siitä yli, helposti vieläpä. Nyt tunnen olevani oikeasti masentunut. Olen viimein päätynyt äidin huomasta elämän meren aalloille, joissa tunnen kelluvani päivästä toiseen. Kellun mahallani, kellun selälläni, yritän välttyä hukkumiselta. En osaa muutakaan. En koskaan mene liian syvälle, koska tiedän, en osaa uida. Olen tuntenut ahdistusta ja tuskaa pitkän aikaa, aallokossa ajelehdin koko ajan lähemmäs karia jolle ennen pitkää karahdan, ja jonka päältä en jaksaisi tai uskaltaisi kellahtaa alas, sillä pelkään hukkuvani. Pari päivää sitten sain taas osan rangaistusta, jonka joskus lupasin menetyksen pelossa nieleväni. Tuntui todella pahalta. Vajosin syvemmälle, olen kuopassa. En tiedä miten täältä pääsee pois. Reunat lipsuvat, jos pyydän apua, en ole sanojeni veroinen eikä lupaukseni ole minkään arvoinen. Istun kuopassa, eikä täällä ole yhtään leikkikaluja. Ei mitään. Ei ketään.
oli kausi minullakin samanlainen kuin toisella. joten vikko sitten menin ja ostin vitamiinibuusteripurkin, niitä nappasin ja hymyilyttää huomaamattakin.
saattaa tuntua idea yhtä mitättömältä kuin teksti mut en vaivautuis vastaamaan sun avunhuutoon muuten jos en todella vitamiineihin viittais.
Tiiätkö muuten mitä, oon huomannut samaa vikaa itsessänikin. Vähän multitabsei ja jaksaa paremmin. Tietty se selitettiin jo bilsantunneilla vuonna imeskelytabletti mut se toimii niinkuin OIKEASTI.