Kirjoitan nyt tänne ennen kuin poistun kämpästäni päivän kierrokselle luennoille sun muualle. Mua ahdistaa ja pelottaa, sillä tänään tapaan ihmisiä, joiden kanssa vapaaehtoistyön kautta joudun olemaan tekemisissä. Samaan kokoontumiseen tulee vielä eräs tyyppi, joka hoitelee kanssani samoja juttuja.
Pelkään, etten osaa sanoa mitään, sillä se toinen on tosi valveutunut ja kaikkitietävä.
Pelkään, ettei hän pidä minusta.
Pelkään, etteivät ne vieraatkaan pidä minusta. Pelkään, että he luovat minuun kalseita katseita eivätkä huomioi lainkaan.
Pelkään, että sönkötän ja nolaan itseni.
Pelkään, että olen ruma ja tylsä.
Pelkään, että nuo vieraat pitävätkin "majaamme" tylsänä, eikä heidän kannatakaan panostaa siihen.
Pelkään, että se on minun vikani.
Mikä minulla on?
Poikaystävä kehottaa ottamaan huumorilla asiat. En kuitenkaan oikein osaa noudattaa ohjetta. Olen kamalan vakava ja pidättyväinen luonteeltani. Mua ahdistaa nykyään kaikki tilanteet, joissa joudun "todistamaan oikeutta olemassaolooni" muille ihmisille. Yleensä välttelen puolituttuja kavereitakin, jos näen heitä vilaukselta jossain.
Pelkään, että minua pidetään ylpeänä tämän takia.
Pelkään, että jossain vaiheessa sekoan, luovutan ja "alan hulluksi".
APUA!
Pelkään, etten osaa sanoa mitään, sillä se toinen on tosi valveutunut ja kaikkitietävä.
Pelkään, ettei hän pidä minusta.
Pelkään, etteivät ne vieraatkaan pidä minusta. Pelkään, että he luovat minuun kalseita katseita eivätkä huomioi lainkaan.
Pelkään, että sönkötän ja nolaan itseni.
Pelkään, että olen ruma ja tylsä.
Pelkään, että nuo vieraat pitävätkin "majaamme" tylsänä, eikä heidän kannatakaan panostaa siihen.
Pelkään, että se on minun vikani.
Mikä minulla on?
Poikaystävä kehottaa ottamaan huumorilla asiat. En kuitenkaan oikein osaa noudattaa ohjetta. Olen kamalan vakava ja pidättyväinen luonteeltani. Mua ahdistaa nykyään kaikki tilanteet, joissa joudun "todistamaan oikeutta olemassaolooni" muille ihmisille. Yleensä välttelen puolituttuja kavereitakin, jos näen heitä vilaukselta jossain.
Pelkään, että minua pidetään ylpeänä tämän takia.
Pelkään, että jossain vaiheessa sekoan, luovutan ja "alan hulluksi".
APUA!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiset ovat aika ilkeitä. Suurin osa noista sinun peloistasi on aivan realistisia ja voi vielä jopa toteutua, ihan totta. Ei ihmisistä ehkä kannatakaan odottaa liikoja, siinä vain stressaantuu itse. Älä edes yritä välttää kaikkia pelkoja, kyllähän niin varmasti voikin käydä. Mutta se merkitys, minkä annat sille, että niin käy, on oleellisempaa, kuin se mitä tapahtuu. Voit mokata vähän tai enemmän tai et ollenkaan, mutta sinun pitäisi muistaa, että kaikkia ei voi miellyttää mitenkään ja vaikka miten päin ja kuinka täydellisesti tekisit kaikki asiat, niin siitä huolimatta varmasti löytyisi joku, joka ei pitäisi siitä. Siksi ei kannata edes teeskennellä tai pettää itseään, vaan olla juuri sellainen ja yhtä huono tai hyvä kuin on. Ei sinunkaan tarvitse ajatella kaikista kaikkea hyvää, ei ollenkaan, eikä pitää kaikesta ja kaikista. Pääasia on, että yrittää ainakin ja jos menee penkin alle, niin toteaa että eipäs kelvannut, yritit ainakin. Kuitenkaan sillä ei ole väliä mitä ihmiset ajattelevat. Jotkut ajattelevat hyvää, toiset pahaa. MUTTA SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, jos et halua sillä olevan. Älä odota keneltäkään mitään, joskus auttaa asenne, että jo valmiiksi miettii että tästä eivät nyt kuitenkaan kaikki pidä mutta sinä voit pää pystyssä tehdä asiasi loppuun, eikä sinunkaan tarvitse pitää kaikesta. Voit seota, luovuttaa tai alkaa hulluksi jos haluat, mutta sekään ei muuta mitään paitsi omaa oloasi. Ajattele jo etukäteen että joku ei pidä siitä, mutta sinä pidät. Eihän se ole sen erikoisempaa. Mielipide ja makuasioista voi vain kiistellä. Ei sinua mikään vaivaa. Ota realistinen, äläkä liian idealistinen asenne, niin pärjäät oikein hyvin.