tänään on ollut tunnemyrskyisä päivä, kun aamulla neuvolassa lääkäri sanoi, että kodunsuu on pehmeä ja sormelle auki. itku tuli ja lähete kättärille tutkimuksiin. siellä puhuttiin jo siihen malliin, että sinne jäisin ja olin ihan kauhuissani. gynekologi teki tutkimuksen ja heti kun sormella koetti sanoi, että ei ole mitään hätää. ei kuulemma ainakaan hänen sormelleen ollut auki tai pehmeä. eikä ollut lyhentynytkään niinkuin neuvolalääkäri erehdyksessä tulkitsi, vaan 6 cm pitkä eikä paineeseenkaan reagoinut. ultralla tehtiin vielä kaikki mittaukset, kun sf-mitta on koko ajan mennyt käyrien yläpuolella, mutta ihan viikkoja vastasi eikä lapsivettäkään ollut normaalia enemmän. täällä on välillä suuresta sf-mitasta oltu huolissaan, mutta ei se välttämättä kuulemma kerro totuutta, ultralla sitten saadaan varmempi tieto. vauva painaa nyt noin 1100 g.
ennen utrausta isin kanssa mietittiin, että kysyttäiskö kuitenkin siitä sukupuolesta. hän on aiemmin ollut sitä mieltä, että se kuuluu synnytyshetken yllätykseen. itse olen koko ajan "tiennyt", että tyttö on tulossa, kun on ollut siitä niin vahva tunne. en kuitenkaan ole voinut täysin siihen luottaa, kun raskaus on ensimmäinen, niin ei ole kokemusta. kaikki uskomuksetkin ovat tyttöön viitanneet: karvankasvu hidastunut, kamalasti tullut finnejä, mielialavaihtelut suuria lukumäärällisesti ja voimakkuudeltaan :), makeanhimo, vauvan pulssi yli 140, pissa on sameaa ym. no, poikaystäväni sitten itse kysyi, että näkyykö se sukupuoli siitä kuvasta ja lääkäri sanoi, että kyllä se näkyy jos katsotaan, että katsotaanko... poikaystäväni päätti, että katsotaan, kun tiesi, että niin toivoin ja halusin varmistuksen. ja niinhän sitten sain! tyttö meille tulee! ihana rinsessa sitten kun aika on tulla. eikä kukaan saa nyt ymmärtää niin, etteikö poika olisi ollut ihan yhtä iloinen asia. kysymys oli vain siitä, että kun olen vauvalle kutonut ja häntä miettinyt, niin koko ajan olen tyttönä hänet mielessäni nähnyt. ihan alitajuisesti ja tahtomattani. olen niin onnellinen, että kaikki onkin kunnossa ja sitten sain vielä tämän bonuksen päälle. hassua miten sitä voikin ensin olla ihan maansa myynyt ja seuraavassa hetkessä hyppiä pilvissä.
ennen utrausta isin kanssa mietittiin, että kysyttäiskö kuitenkin siitä sukupuolesta. hän on aiemmin ollut sitä mieltä, että se kuuluu synnytyshetken yllätykseen. itse olen koko ajan "tiennyt", että tyttö on tulossa, kun on ollut siitä niin vahva tunne. en kuitenkaan ole voinut täysin siihen luottaa, kun raskaus on ensimmäinen, niin ei ole kokemusta. kaikki uskomuksetkin ovat tyttöön viitanneet: karvankasvu hidastunut, kamalasti tullut finnejä, mielialavaihtelut suuria lukumäärällisesti ja voimakkuudeltaan :), makeanhimo, vauvan pulssi yli 140, pissa on sameaa ym. no, poikaystäväni sitten itse kysyi, että näkyykö se sukupuoli siitä kuvasta ja lääkäri sanoi, että kyllä se näkyy jos katsotaan, että katsotaanko... poikaystäväni päätti, että katsotaan, kun tiesi, että niin toivoin ja halusin varmistuksen. ja niinhän sitten sain! tyttö meille tulee! ihana rinsessa sitten kun aika on tulla. eikä kukaan saa nyt ymmärtää niin, etteikö poika olisi ollut ihan yhtä iloinen asia. kysymys oli vain siitä, että kun olen vauvalle kutonut ja häntä miettinyt, niin koko ajan olen tyttönä hänet mielessäni nähnyt. ihan alitajuisesti ja tahtomattani. olen niin onnellinen, että kaikki onkin kunnossa ja sitten sain vielä tämän bonuksen päälle. hassua miten sitä voikin ensin olla ihan maansa myynyt ja seuraavassa hetkessä hyppiä pilvissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minutkin neuvola lekuri säikytti kolmisen viikkoa sitten.. hänen mielestään vauva oli tulossa heti ja sanoi että lähdettävä heti sairaalaan ja laitettava kortisoonia että vauvan keuhkot kerkiävät kehittyä. Minä sitten kotiin ryntäämään ja pakkaamaan laukkua itku simmussa.. kun pääsin sairaalaan niin hyvä ettei kätilö nauranu meitä pois sieltä.. ei ollut mitään hätää ja ihmettelivät synnäri lekurin kanssa neuvolan omituista käytöstä..
Kolmisen viikkoa kulunut ja ei ole vauvaa vielä kuulunut.. :) paitsi nyt ois jo kiva jos se jo tulisi.. viikkoja on 38 1.
Olkaa tyytyväisiä, että neuvoloistanne lähetetään herkästi synnytyssairaalaan jatkotutkimuksiin ja vielä parempien ammattilaisten arvioitavaksi.
Omasta neuvolasta en koskaan saanut lähetettä synnärille, perätilaa kun epäilin, sanoivat vain, että raivotarjonnassa on aivan varmasti. No, yllätysperätilahan siellä, havaittiin kun ponnistusvaihe jo täydessä käynnissä. Onneksi kaikki meni hyvin.
en tarkottanu kuulostaa kiittämättömältä. säikähdin vaan niin kamalasti... kun ihan varmana sanottiin, että pehmeä on ja auki... viikkoja vasta niin vähän...
toimintaa neuvolassa kyllä... minulle nimittäin rv:llä 25 neuvolalääkäri vaan totesi, että kohdunduu pehmeä, lyhentynyt (alle 3 cm) ja sormelle auki, eikä siitä sen kummempia. Aika erilaiset käytännöt näköjään.. Ymmärrän kyllä, että säikähditte, outoa, että neuvolassa ihan turhaa säikäytellään tolla lailla, kun ei kai se synnytys nyt ihan heti ole alkamassa vikka paikat vähän jo noilla viikoilla olisivatkin kypsymässä. Onnea odotukseen!