Kusipää ruumiini vittuilee kun minulla on syvä depressio. Vituttaa koko sana: DEPRESSIO!! HELVETIN ALKEELLISTA.SAATANA. Jokin taho, tai oma aivojeni toiminto vittuilee koko ajan ja tekee tästä yhtä helvettiä.
Silti tämä on hyvin mielenkiintoista. Nämä tappavan tylsyyden ja pettymysten tunteet ovat sellaisia että vasta kun ne itse kokee niihin uskoo. Helvetti on siis täällä maan päällä ja tämä olen nyt sen sisäänkäynnillä. Koko ajan jostain suunnasta tulee viesti että olen täysi paska. Mitä helvettiä siinä sitten enää voi sanoa jos on yrittänyt. Ne tulevat useimmiten ihmisiltä jotka itse ovat samassa jamassa kuin minä, mutta kuitenkin vielä hieman lähempänä veden pintaa. Tällä tavoin halveksimalla minua he ikäänkuin taistelevat itsessään olevaa pahuutta vastaan ja minun pahuuttani vastaan. He haluavat voittaa, halvalla keinolla, mutta sehän on sallittua. Seisovat päälläni pystyäkseen itse kurkottamaan veden pintaa ja saadakseen happea. Miksi mikään pitäisi enää kiinnostaa? Miksi käydä läpi lisää tunteita? Aivossa tapahtuvia erilaisia kemiallisia reaktioita? Miksi uskoa enää mihinkään? Miksi hyvyys tulee aina ja pilaa kaiken. Miksi pahuus ja hyvyys on tehty konkreettiseksi, jeesukseksi ja saatanaksi. Miksi pitää kärsiä täällä ja ottaa opikseen siitä ja tästä. Miksei asiat muka voi olla valmiiksi hyviä ettei tarvitse ottaa kaikesta opikseen kantapään kautta. Jotta sitten tulisi itkien hyvyydenedustajien luo kuuntelemaan "olisit kuunnellut minua" -saarnaa. Miksi minua ei motivoitu pienenä opiskeluun vaan sain aina kuulla kuka on talon isäntä. Ja miksi helvetissä saan kuunnella äitini suurinpiirtein itku kurkussa puhumista siitä kuinka hän on aina yrittänyt minun parastani. Miksi jokaiseen asiaan on aina tultava nopeat tuomiot. Miksi pahuus käy aina törkkäämässä veitsellä takaapäin selkään ja juoksee silmänräpäyksessä pois, kunnes juoksen kiukkuisena sen perään ja saan vielä kovemmin turpaan. Miksi minulla ei ole sellaista geeniperimää että voisin vahvalla ruumiillani saada edes turpaanantamisesta mielihyvää. Miksi minulle on annettu päähän joku kosto-pakkomielle. Miksi tulin edes ajatelleeksi sitä. Miksi mun nyt pitäisi ennakoida sitä mitä muut tähän vastaavat. Miksi olen jo näin
vanha enkä ole elämässäni saanut yhtään mitään aikaan. Miksi minua aina vituttaa kun joku on jossain parempi. MIKSI HELVETISSÄ!? Noin, ei mulla muuta.Joo ja helpotti, vähäksi aikaa.
Silti tämä on hyvin mielenkiintoista. Nämä tappavan tylsyyden ja pettymysten tunteet ovat sellaisia että vasta kun ne itse kokee niihin uskoo. Helvetti on siis täällä maan päällä ja tämä olen nyt sen sisäänkäynnillä. Koko ajan jostain suunnasta tulee viesti että olen täysi paska. Mitä helvettiä siinä sitten enää voi sanoa jos on yrittänyt. Ne tulevat useimmiten ihmisiltä jotka itse ovat samassa jamassa kuin minä, mutta kuitenkin vielä hieman lähempänä veden pintaa. Tällä tavoin halveksimalla minua he ikäänkuin taistelevat itsessään olevaa pahuutta vastaan ja minun pahuuttani vastaan. He haluavat voittaa, halvalla keinolla, mutta sehän on sallittua. Seisovat päälläni pystyäkseen itse kurkottamaan veden pintaa ja saadakseen happea. Miksi mikään pitäisi enää kiinnostaa? Miksi käydä läpi lisää tunteita? Aivossa tapahtuvia erilaisia kemiallisia reaktioita? Miksi uskoa enää mihinkään? Miksi hyvyys tulee aina ja pilaa kaiken. Miksi pahuus ja hyvyys on tehty konkreettiseksi, jeesukseksi ja saatanaksi. Miksi pitää kärsiä täällä ja ottaa opikseen siitä ja tästä. Miksei asiat muka voi olla valmiiksi hyviä ettei tarvitse ottaa kaikesta opikseen kantapään kautta. Jotta sitten tulisi itkien hyvyydenedustajien luo kuuntelemaan "olisit kuunnellut minua" -saarnaa. Miksi minua ei motivoitu pienenä opiskeluun vaan sain aina kuulla kuka on talon isäntä. Ja miksi helvetissä saan kuunnella äitini suurinpiirtein itku kurkussa puhumista siitä kuinka hän on aina yrittänyt minun parastani. Miksi jokaiseen asiaan on aina tultava nopeat tuomiot. Miksi pahuus käy aina törkkäämässä veitsellä takaapäin selkään ja juoksee silmänräpäyksessä pois, kunnes juoksen kiukkuisena sen perään ja saan vielä kovemmin turpaan. Miksi minulla ei ole sellaista geeniperimää että voisin vahvalla ruumiillani saada edes turpaanantamisesta mielihyvää. Miksi minulle on annettu päähän joku kosto-pakkomielle. Miksi tulin edes ajatelleeksi sitä. Miksi mun nyt pitäisi ennakoida sitä mitä muut tähän vastaavat. Miksi olen jo näin
vanha enkä ole elämässäni saanut yhtään mitään aikaan. Miksi minua aina vituttaa kun joku on jossain parempi. MIKSI HELVETISSÄ!? Noin, ei mulla muuta.Joo ja helpotti, vähäksi aikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ajatuksia on mullakin vaikka en noin hyvin niitä osaa ilmaista. Mutta periksi ei saa antaa koskaan ja sitä en ole vakavissani ikinä edes harkinnut. Täällä eletään niin lyhyt aika että tää juttu kannattaa katsoa loppuun ihan piruuttaan, ehkä jonain päivänä kääntyy jopa parempi kortti.
Tekstisi perusteella voi sanoa, että ajattelet asioita ja näet ihmisten käytöksen läpi. Et sä kyllä täys paska oo päinvastoin. Mä oon hoksannut noi samat asiat eli sen mitä negatiivinen asenne saa aikaan ihmisissä vasta vähän aikaa sitten. Ajattelin, etten anna itseni vajota tyhmääkin tyhmempään depikseen, mutta sinne tipuin kuitenkin. Positiiviset, rakkaudelliset ihmiset ovat parasta maailmassa. Heistä saa voimaa ja heitä mollataan myös paljon. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, mutta se voi viedä voimat positiiviselta.
Tosi hyvin kirjoitit!!! Kuulehan,arvaapas kuinka moni osaa noin hienosti kuvailla asiota miten tuntee.
Olet erityisellä kyvyllä varustettu persoona.Jo tuolla on parantava vaikutus kun osaa kirjoittaa noin syviä juttuja.
Ei ole yhtään ainoaa syytä vähätellä itseäsi!!!!
Täällä maailmassa katsotaan vaan vinoon niitä jotka tuntee ja ilmaisevat ne.Juuri siksi katsotaan koska yritetään olla jotain muuta.
Ole hyvällä mielellä,olet lahjakas persoona!
Tuttua on ja kirjotat hyvin.Kyllä selviät.Olen samaa mieltä edellisten kommnttien kans.Voimia sulle!
Älä loukkaannu, mutta veikkaan että olet iältäsi nuori ja persoonallisuudeltasi epävakaa ( rajatilapersoonallisuus; a borderlaine case). Mitä nuorempi, sen enemmän kuitenkin toivoa vakautua.
Elät omassa maailmassasi ja sinun on hyvin vaikea kommunikoida muun maailman kanssa - a.k.a. muun maailman on vaikea kommunikoida sinun kanssasi. Olet verbaalisesti lahjakas, mutta kaikki se lahjakkuus on kehittynyt tunne-elämäsi kustannuksella.
Ainoa neuvoni on: kehitä itsellesi ilmaisutapa, jonka avulla voit olla yhteydessä muihin - ja jonka välityksellä muut saavat yhteyden sinuun.
Silloin syntyy dialogia ja se on elämää. Opettele sietämään keskinkertaisuuttakin.
Mahdollisuutesi ovat laajemmalla kuin pelkässä nettikirjoittelussa (nettiin kirjoittaminen sinänsä on mahtavaa). Jos et pääse yhteyteen muiden kanssa, olet tuhon oma, sillä muut eivät ajan kanssa kerta kaikkiaan jaksa keskittyä aikuisen (sinäkin olet tulossa ainakin biologisesti aikuiseksi) ongelmiin, eivät vain jaksa, paitsi että ammattiterapeutit tietysti jaksavat.
Tarvitset turvallisen objektin, hyvän roolimallin. Voi olla, että juuri sen puuttuminen on ongelmiesi ydin.