10-vuotias tyttöni on aivan mahdoton. Tänään tuli pikkuveljelle tappouhkauskin (5-vuotias). Voiko tytölläni alkaa jo murrosikä näin nuorena??
Välillä menee paremmin, hän auttelee kotitöissä. Viime viikot on kuitenkin menneet siten että hirveetä räkytystä koko ajan, joku minulle tai pikkuveljelle. Läimäyttelee pikkuveljeä silloin tällöin. Sitten tässä Suomen maassa kun on lapsen ruumiillinen kuritus kielletty miten ihmeessä saan tytön ojennukseen????
Koulussa menee ihan hyvin, on kavereita.
Tavallinen puhe auttaa ehkä päiväksi, välillä pitää huutaa kuin pistetty sika sille että se tajuaisi käyttäytyä jotensakin paremmin.
Olen yksinhuoltajana ollut yli 3vuotta. Pirun raskasta hommaa. Isänsä luona käyvät joka toinen viikonloppu.
Kertokaa muutkin kokemuksiannne, kiitos etukäteen.
Välillä menee paremmin, hän auttelee kotitöissä. Viime viikot on kuitenkin menneet siten että hirveetä räkytystä koko ajan, joku minulle tai pikkuveljelle. Läimäyttelee pikkuveljeä silloin tällöin. Sitten tässä Suomen maassa kun on lapsen ruumiillinen kuritus kielletty miten ihmeessä saan tytön ojennukseen????
Koulussa menee ihan hyvin, on kavereita.
Tavallinen puhe auttaa ehkä päiväksi, välillä pitää huutaa kuin pistetty sika sille että se tajuaisi käyttäytyä jotensakin paremmin.
Olen yksinhuoltajana ollut yli 3vuotta. Pirun raskasta hommaa. Isänsä luona käyvät joka toinen viikonloppu.
Kertokaa muutkin kokemuksiannne, kiitos etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tota ei oo omakohtasta kokemusta, mutta koulussa sanottiin, että tytöllä VOI alkaa murrosikä 9-vuotiaana. Saman olen lukenut jostain lääkäri kirjasta.
Kyllä siinä voi olla jotain esi-murrosikäistä jo menossa. Ja kärsivällisyyttä koetellaan!
Laita jotain selkeitä rangaistuksia; vaikka nurkkaan seisomaan tai kotiarestia, kännykkä pois jne.
Tee selväksi että kaikilla teoilla on seurauksia, hyvillä teoilla hyviä ja pahoilla "pahoja"...
Kyllä nuo on minunkin kullanmurut uhanneet tappaa toisensa moneen kertaan, onneksi vain puheen muodossa. Lyömistä ei tietenkään pidä sallia missään muodossa.
Kiitos ku näinki monta vastausta sain. Kaikki varmana tietää että oma äiti on kaikista huonoin neuvomaan näissä asioissa. Omaltani kysyin neuvoa niin alkoi minua syyllistämään ja sanoi lopuksi että itse olin samanlainen. Johan sen tiedän että KAIKILLA on murrosikä ollut. Täältä sain hyviä neuvoja ja jaksan taas tyttöni kanssa.
Tänä päivänä sitten tapahtuikin jotain ihanaa kun tulin töistä niin tyttö oli kerännyt omatoimisesti kuivat pyykit ja laittanut ne ihan kaappiin saakka :).
Rangaistuksia olen joitakin laittanut että kännykkää ei kouluun viedä ja jos puheaika menee umpeen niin niin se laitetaan karanteeniin koko kännykkä. Tietokoneella aikaa on rajattu tuntiin päivässä. Sitten tyttöni oli "salaa" ollut koneella niin piti ottaa nettipiuha töihin mukaan kun en mitään muuta enää keksinyt miten saan hänet tottelemaan.
Joo,kokemusta on.Meillä alkoi murkkuiän oireet jo 10 vanhana hissukseen tuleen esille.Vaikeaa oli eikä tosiaankaan aina tiennyt miten pitäis toimia.
Minusta tärkeintä on pitää rajat alusta asti!!!
Joka asiassa.Vaikeaa välillä mutta "kantaa hedelmää".
Samaten halata,yrittää ymmärtää ja näyttää että välittää.No,sekin joskus hankalaa kun ittellä kiukku kiehuu...Ei se mitään vaikka joskus kiljutkin,minä oon valtavan hyvä esimerkki siitä kuinka hirmuiset desibelit voi ihmisestä lähteä.
Tärkeää on se että asiat sitten keskustellaan ja sovitaan,anteeksi pyydetään ja annetaan.Molemmin puolin.
Toimi maalaisjärjellä äläkä "luovuta" vaikka voimat joskus lopussa olisikin.Jos sinulla on joku ystävä jolle voit purkaa tätä arjen elämää niin se olis hyvä.
En suinkaan tarkoita että teillä tulisi olemaan semmosta kuin meillä oli!Tuo käytös voi mennä ohi ihan hissukseenkin,kaikki lapset on yksilöitä.
Enkä tiedä onko tytölläsi murkkuikä alkamassa vai purkaako jotain muuta asiaa käytöksellään.
Joka tapauksessa jaksamista sulle ja muista että kaikesta selviää.Se on mun vakaa uskoni ja tässä sitä aina vaan taaplataan.
usko tai älä, mutta nykyään 2000 luvulla lapset alkavat leikkiä aikuista jo hyvin nuorena. Ei ole mitään ihmeellistä jos 10-12 vuotiaat tulee pyytämään esim. tupakkaa. Tee lapsellesi selväksi kuka on pomo talossa, kyllä se siitä rauhoittuu.. tsemppiä! :)
Itselläni takana erittäin paha murrosikä (nyt ikää 26 ja monet asiat naurattavatkin jo).
Kun tyttösi raivoaa, anna raivota ja huutaa kiukku pihalle.
KUUNTELE mitä tytöllä on sanottavaa.
Kerro, että rakastat häntä, vaikka välillä elämä on yhtä huutamista.
Halaa, pidä lähellä ja huomioi hänet.
Murrosikäinen ei pysty käsittelemään kaikkia muutoksia, mitä nopeasti tapahtuu omassa itsessään, mutta kokevat myös kiusalliseksi niistä puhumisen varsinkin vanhemman kanssa. Anna aikaa tytöllesi.
Pidä kuitenkin selvät rajat elämässänne ja muista "palkita" hyvästä käytöksestä.
Myös niinkin yksinkertainen asia voi auttaa, kuin fyysisesti erittäin rankka harrastus Esim. itsepuolustuslaji. Saa hikoiltua pahimmat paineet pihalle...
Jaksamista, muutama vuosi ja tyttö on tasapainoinen ja ihana jutustelukumppani!
Kiitti vastauksestasi. Olen kyllä hellyyden osoituksellakin selvinnyt monesta raivokohtauksesta. Ensin tyttö rimpuilee että perkele häntä et halaa mut kuitenkin siitä näkee että tykkää kun äippä halittaa. Sen olen sanonut myös että saa olla vihainen,iloinen ja kärttyinen mutta ei saa toisia loukata. Niinhän aikuisetkin pimahtelee ja kiroaa kun asiat mättää.
Yritän näitä teidän antamia neuvoja hyödyntää jatkossa että olisi "ässiä hihassa" useampi.
Palkitsen tyttöni ainakin hyvistä koenumeroista rahalla ja "isommista" kotitöistä annan palkkaa (1-2€). Rakkautta ei kuitenkaan voi rahalla korvata, olen vuorotyössä vielä ja tiedän että tyttöni kaipaa enemmän "tyttöjen aikaa" kanssani.
Pitää alkaa kerran viikossa ainakin jostain järjestämään pojalle hoitaja että saisin tytön kanssa kahden tehdä jotain mistä hän pitää.
Lapset pitävät halauksista ja läheisyydestä. Paini vaikka välillä kun hän on oikein ilkeä, siinä saavat purkaa agressioitaan yrittäessään väännellä aikuisen painoa ja lopuksi vielä halaus päälle.
Sanallinen kehu tai toru ei ole sama kuin hellyyden osoittaminen keholla. Fyysisyys mukaan niin eiköhän siitä pikkuneitikin pikkuhiljaa pehmity. Aikuisetkin kaipaavaat toisiltaan kosketusta, halauksia, hierontaa ja hellyyttä.
Miten se on mahdollista, että ihmiset on niin avuttomia, etteivät saa lapsiaan järjestykseen. Kyllä nyt helvetissä pitää pystyä tekemään 10-vuotiaalle selväksi, ettei se pomota kotona, ei räkytä, ei lyö jne.
Älä ole avuton nössö, joka on antanut vallan talossa lapselle. Häiriytynythän siitä lapsesta tuollaisella menolla tulee. Ala käyttäyty niin kuin aikuisen pitää. Sinä olet aikuin ja tyttäresi lapsi. Käyttäydy sen mukaisesti.
Jos ei käytös parane; jätä kotiarestiin, lopeta rahananto, älä osta mitään, soita kouluun, jne. Onhan noita keinoja. Käytä sopivia keinoja tilanteen mukaan - ja pelasta lapsesi.
Ja vielä kaikkein tärkein. Anna paljon aitoa positiivista palautetta silloin, kun siihen on pienintäkin aihetta. Mutta vain aitoa ja aidosta syystä, koska muuten hän pitää sinua mielistelijänä.
mitään tuollaisia kommentteja että Miten on AVUTTOMIA...!!
Kyllä on yksinhuoltajilla kova tehtävä olla äitinä olon lisäksi vielä isänäkun lapsen biologinen isä ei välitä lasten kasvatuksesta paskan vertaa!!
Tuollaisilta kommenttien kirjoittajilta pitäisi katkoa sormet!
En tänne tullut osani valittelemaan vaan hakemaan neuvoja muilta joilla on samoja kokemuksia. Montakohan lasta olet yksin kasvattanut?
Niinpä niin,joskus tuntuu että muiden on niin helppo arvostella sitä miten pitää toimia tai ei pidä tehdä.Itse elän uusioperhe-elämää.Vanhin lapsemme on 11 v ja painitaan samoista asioista kuin sinä.Välillä ajattelee,että miten jaksaa mutta sitten tapahtuu jotain positiivista ja taas unohtaa ne "pahat" hetket. Täytyy vaan yrittää jaksaa selvittää ja löytää ne yhteiset selviytymiskeinot ilmeisesti kantapään kautta,koska meidän esiteinillä ei itsellään ole mitään ehdotuksia tai ajatuksia esim,toimintamalleista.Meillä on vielä 3 kpl odottamassa näitä samoja keskusteluja.Että täytyy kerätä motivaatiota tulevia vuosia varten
Juu, esipuberteettia pukkaa... Itselläni on 11 v. tyttö, joka välillä on mitä rakastettavin, välillä tekis mieli ottaa pillistä kiinni... Finnejä tunkee naamaan, ja kuukautistenkin alkaminen on vain ajan kysymys. Välillä sylittelee 7-vuotiasta pikkuveljeä, välillä paiskoo ovia niin että talo tärisee. On mielivaltainen, välinpitämätön, hellyydenkipeä, ylimielinen, raivostuttava. Välillä naurattaa neidin käytös, välillä tekisi mieli antaa sijaiskotiin! Aikuisen tehtävä on seisoa järkähtämättömänä muurina ja ottaa kaikki se paska vastaan, niin ylivoimaiselta kuin se välillä tuntuukin. Älä mene mukaan (helppo sanoa!) tunteenpurkauksiin, vaan ole jämäkkä itsesi. Sitte myöhemmin voitte nauraa itsellenne ja toisillenne! Syliä vaan, vaikka vastaanhangoitelisikin. Hieronta on myös hyvä konsti saada kontaksti. Esim Salkkareita katellessa ota tyttö kainaloon ja hiero hartioita tai jalkapohjia. Hyvän yön toivotus sängyn reunalla istuen poikii joskus yllättäviä purkautumisia. Saunominen vain äidin ja tyttären kesken on myös hyvä avautumiskanava.