Voin nyt vain puhua omasta kokemuksesta ja huomioista ja tiedän myös poikkeuksia (yksi varma), mutta yleisesti minusta tuntuu että äitiys koetaan tärkeämpänä kuin isyys.
Tämä tuli mieleeni TV:n lapsentekoilta -keskustelusta (olikohan A-studion).
Siinä isä koki tulleensa kohdelluksi lähinnä sanansaattajana neuvolan ja äidin välillä.
Tämä on tuttua minullekin, esim. jos lapsi tarvitsee lääkäriä, vain siinä tapauksessa että äiti ei pääse, harkitaan isän apua. Varsinkin vaimon asuessa eri osoitteessa tämä korostui. Käyttäessäni omaa lastani lääkärissä, siitä piti minua erikseen kiitellä ja kehua, kuinka minusta oli suuri apu. Aivan kuin olisin tehnyt palveluksen jollekin vieraalle ihmiselle.
Sen rinnalla kuinka nykyään vouhotetaan isän uudesta roolista tämä osoittaa vanhojen olettamusten istuvan vielä kuitenkin syvällä.
Tämä tuli mieleeni TV:n lapsentekoilta -keskustelusta (olikohan A-studion).
Siinä isä koki tulleensa kohdelluksi lähinnä sanansaattajana neuvolan ja äidin välillä.
Tämä on tuttua minullekin, esim. jos lapsi tarvitsee lääkäriä, vain siinä tapauksessa että äiti ei pääse, harkitaan isän apua. Varsinkin vaimon asuessa eri osoitteessa tämä korostui. Käyttäessäni omaa lastani lääkärissä, siitä piti minua erikseen kiitellä ja kehua, kuinka minusta oli suuri apu. Aivan kuin olisin tehnyt palveluksen jollekin vieraalle ihmiselle.
Sen rinnalla kuinka nykyään vouhotetaan isän uudesta roolista tämä osoittaa vanhojen olettamusten istuvan vielä kuitenkin syvällä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Koko yhteiskunnan ajattelussa ja valinnoissa isä on aivan sivu seikka siihen nähden kuin äiti.
Se pohjautunee siihen käsitykseen kun lakeja ym sorvattiin muka lapsen edun kannalta että hän tarvitsee isästä vain rahapussin ja omaisuuden ei muuta koska se oli se isän pinttynyt "tehtävä" rahoittaa. Nyt vähän aletaan kyselemään että tarvitaanko isää lapsen elämässä ollenkaan? No se kai johtunee siitä että "yksin"kasvunsa saaneet ja sijais ym hoito lapset alkavat tulla aikuiseksi ja todetaan mitä yksilökeskeisyyttä he edustaa sekä että mitä kaikkea "pahaa" lapsille onkaan tapahtunut hoitokoti, sijais perhe,nuoriso koti , ym "laitos"olosuhteissa. Myös yksinhuoltajuudessa. Tosin sieltä on tullut arvoiltaan loistavia jakajiakin mutta se onkin sitten se raadollinen pakko joka on sen kasvun antanut.
Siis ei se että saadaan isältä "rahat"pois riitäkkään lapselle ja ei pidä riittääkkään vaan lapsi tarvitsee isän vanhemmakseen siinä tasan kuin äidinkin. Se suotakoon lapsille.
Isien vain tulisi tehdä se selväksi yhä paremmin että eivät halua olla lapsen edunkaan nimissä "sivusta" seuraajia ja vielä maksaa siitä kun omat lapset kasvatetaan isä peroonaa ja turvaa vastaan.
Ongelmat vanhempien kesken jotka yleensä ovat vain heidän keskisiä oli helppo lakaista matalimmasta kohden kun todettiin ISÄ yksin "syylliseksi" ongelmiin ja äiti otti lapset. Nyt äitikin tunnistaa sen että hän ei ehdi kun uraputki vie ajan olla lasten kanssa mutta se on jotenkin ironista että silti isän asema on "huonompi" monessa tapauksessa kuin jokin ulkopuolinen tai hoitojärjestely? Se varmaankin saisi uuden "valon " kun maksut molemmin puolin jätettäisiin pois ja se maksaisi kulut jolla lapset ovatkin. Asia oikaistuisi pian. Isäkin olisi taas arvossaan.
Mietteitä vaan tosi elämästä.
Esimerkiksi minulle isäni on tärkeämpi ja rakkaampi kuin äitini. Ei sinäällään, että en rakkastaisi äitiäni, mutta lähemmät ja lämpimämmät välit ovat isään..olleet ihan lapsesta asti.
Oman mieheni ja minun välillä en näe vanhemmuudesta mitään eroa. Voisin jopa luulla, että isä on jopa kivempi lasten mielestä, kuin äiti, siis meillä. Lastemme maailma hajoaisi, jos isä häviäisi jonnekkin, eikä erossa edes joka viikonloppu olisi heille tarpeeksi. Ja me teemme töitä sen eteen, etteivät he koskaan joudu jakamaan aikaansa meidän kahden kesken, vaan saavat molemmat.
ja noinhan monissa perheissä se onkin. Mutta niinkuin kerrot "töitä" on tehtävä ja ennen kaikkea itsensä kanssa että lapset saavat omat vanhemmat ja ei tarvitse etunimillä ja synonyymeillä symbolisoida isää tai äitiä.
Minua ärsyttää, että isän ja äidin rooleja ylipäänsä vertaillaan. Ne ovat täysin erilaisia! Mitä enemmän tästä puhutaan, aihetta vatkataa mediassa, sitä enemmän isät ja äidit joutuvat kilpailuasetelmiin: kumpi on parempi, tärkeämpi, kumpi saa tehdä sitä ja tätä. EI HYVÄ!
Molemmat ovat minulle tärkeitä. Isä ja äiti. Ja lapsille yleensä! Heidän roolinsa ovat täysin erilaiset, ja niiden pitäisi olla toisiaan täydentävät, eivät kilpailevat.
Minä synnyin 70-luvulla, isät eivät tuolloin käyneet edes neuvolassa. Silti minun isäni oli hoitanut minua, kylvettänyt, leikki jne. Todella paljon, ja oli minulle tärkeä! Ei siihen tarvittua mitään mediaa ja sosiaalitanttoja kasvattamaan isyyteen.
Molemmat ovat tärkeitä, muistakaa se! Tässä taas yksi aihe josta sukupuolet voivat tapella toistensa kanssa...ikävää! :(
... mutta ärsyttävää kannaltani on myös se millä tolalla asiat nykyään ovat.
Minä synnyin 60-luvulla enkä tarvi itsekkään mediaa, sosiaalitanttoja tai ketään opettamaan isyyttä. Kaikkein vähiten haluan tapella kenenkään kanssa, näkisin vain mielelläni isän ja äidin aseman arvoltaan tasavertaisina, edes niiltä osin kuin se ylipäätään biologisesti on mahdollista ja purkaa niitä kilpailuasetelmia.
Että molemmat vanhemmat saisivat tehdä sekä sitä että tätä tuntien kantavansa yhtä suuren vastuun lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta.
Enkä ole itsekkään siitä mediavatkauksesta kiinnostunut, mutta ilman mitään keskustelua olisimme vieläkin siellä 70 -luvulla.
Niinhän se valitettavasti on. Kyllä monet tutuistanikin paistattelevat äitiytensä loisteessa ja jotenkin omivat lapsia itselleen. Työntävät miestä siihen "perheen elättäjän" rooliin. Sitten, kun sanon että mieheni tekee sitä ja tätä, he ovatkin kiinnostuneita ja uteliaita...ehkä hekin vain oppivat omasta lapsuudestaan? Minulle se, että mies osallistuu, on itsestään selvää, koska isäni hoiti minua paljon.
Eivät tosiaan siellä neuvollassakaan vielä elä tällä vuosisadalla.
Poikani vie lapsensa 1-v tarkastukseen. Ensimmäiseksi kysyttiin, missä äiti on? Miksi te toitte pojan? Poikani vastasi, että "no, siksi kun tää on mun poika."
Hän saikin sitten valtavan kiitosryöpyn kun on noin valveutunut isä. Poikani otti tästä itseensä, ihan periaatteesta ja piti perusteellisen puheen heille isyydestä ja sen arkipäiväisestä muodosta. Ei hän tunne olevansa sen kummempi kuin lapsen äiti, jota ei koskaan kiitellä kun hän vie lapsen neuvolaan.
Hän toivoi, että seuraavalla kerralla myös äitiä kiitetään, vaikka vain tasa-arvon nimissä.
Ei kiitelty.
Pojan tarkoitus ei siis ollut, että vanhempia tulisi kiittää kun tekevät velvollisuutensa, vaan se, ettei isät vaadi (yleensä) mitään erikoismainintoja oman lapsensa hoidosta. Hänen mielestään se on lähinnä naurettavaa.
Hän vain piruuttaan kärjisti asian neuvolassa, ei mennyt perille.
äitien mielipiteitä jo asian alkuperäisen asetelman puolesta. Eli niin se on että isät jaäidit ovat tärkeitä juuri omine peroonineen ja siksi kai heillä onkin eri nimitys. Ei myös lapset ole koskaan kyseenalaisteneet rooleja tai niiden merkitystä. Tapahtumia on ollut useita kun olen isänä käyttänyt kaikki lapseni jokapaikassa. Suhtautumis ihmettelyjä on ollut ym . En kokenut tarvitsevani kiitoksia tai muita mutta yleinen ilmapiiri on niin että isä on "väärässä" paikassa kun lapsiaan hoitaa ja huolehtii. No se kärjistys on tietenkin peräisin siitä koska äiti on "itsestään selvä" vanhempi joka on lapselle tärkeä mutta isästähän on kautta-aikojen tehty vähemmäntärkeä tai jopa ulkopuolinen sekä maksaja.
Syy lienee myös siinä vetoomuksessa että MIES kestää paremmin lasten erottamisen isästä kuin että äiti vastaavasti. Se vain tehdään lasten "edun nimissä". Mielestäni tämän keskustelun yhdin eli aikuisten edut on ajaneet ohi lasten edun ja isän asema on vähätelty jokanäkyy vasta kun yksinhuolletut ym lapset on ovat jakamassa tät arkea.
Isä ei ole Äiti, Äiti ei ole Isä.. Kummallakin on oma roolinsa ja tehtävänsä, eikä ne ole suinkaan samat. Isän ei pidä paikata Äitiä eikä päinvastoin. 2 x Äiti ei voi korvata Isää
Järki ei uppoo naisiin, ne vaan toitottaa sitä samaa, olisiko rahaa tiedossa enemmän jos lesbopari kasvattaa lasta, rahako ja oma etu naisilla pääasia, voi mooses sentään , miten käy viattomien lasten, osaako naiset ajatella ollenkaan lasten etua.
kuitenkin se perusjuttu on se, että lapsella on aikuinen tasapainoinen ja rakastava vanhempi. En ymmärrä miksi nämä lesboparit tuodaan esiin joinain kummajaisina ja miehen tuhoajina.
Ainahan on ollut yksinäisiä lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole isää tai äitiä. Jos toinen vanhemmista kuolee, niin on täysin selvää ja ymmärrettävää, että toine vanhempi sitten kasvattaa lapsen yksinään. Parhaan taitonsa ja kykynsä mukaan. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi, jos vanhempi on tasapainoinen ja rakastava.
Kyllä minä suurempana vaarana lapsen kehitykselle näen nämä alaikäiset tytöt, jotka päättävät pitää vauvansa ja alkavat leikkiä kotileikkiä. Lapsi kasvattaa lasta, ja yrittää siinä samassa itsekin kasvaa aikuiseksi. Suurempi vaara tässä on, että lapsi ei saa tasapainoista kasvatusta.
Jos aikuinen nainen päättää tehdä lapsen yksin, se lapsi kuitenkin on toivottu ja kauan haluttu. Eli voisi ajatella, että lapsi saa äidiltään oikeanlaisen turvan.
Eikä se vanhempien seksuaalinen suuntautuminen kuulu lapselle tai lapsen kasvatukseen, jos kyseessä on kahden aikuisen välinen juttu. Sama juttu heteroiden kuin lesbojen tai homojen kanssa.
»Isä ei ole Äiti, Äiti ei ole Isä.. Kummallakin on oma roolinsa ja tehtävänsä, eikä ne ole suinkaan samat.»
Tietenkään minä isänä en ole äiti sikäli kun äitiyttä katsotaan sukupuoliasiana, mutta kun lapsi on vuoroviikoin minulla niin minä kyllä hoidan sekä isän että äidin tehtävät.
Sitä en sit tiedä miten rooli- ja tehtäväjaot menevät lapsen ollessa äidillään. Siellä on varmaankin "perinteisempi" jako (nainen hoitaa lapset, siivoaa, tiskaa tekee ruokaa jne ja mies toimii miehen mallina katsoen urheiluohjelmia).
En tie sit johtuuko tämä siitä ettei minulla ole koskaan ollut isän mallia..
ensinnäkin palsta on Isien jutut. No äidithän siellä silloin kirjoittelee sehän on selvä?
Lapselle ei riitä "tasapainoinen"vanhempi ei ja siksi lasta ei tasapainoinenkaan aikuinen voi saada yksin se on ollut luonnon laki kautta aikojen joten se on perusjuttu.
Leboparit tuodaan esiin koska naiset yrittää markkinoida ajatusta että lapsi tulisi ikäänkuin saada "perusjutun ja luonnon lain vastaisesti"
Kysymys on naisen käsityksestä hedelmöittymisestä joka on muka jokin "hoito". SEhän ei ole lääketiedettä ei eikä "hoitoa" muuten kuin sosiaalisessa ja emotienaalisessa merkityksessä naisen ja miehen välillä johon kuuluu ratkaisevasti miehen merkityskin. Lebo tai homo parit eivät valinnallaan ja suuntautumisellaan tahdo elämän vaiheessaan ottaa vastuta lapsesta ja täten hedelmöityminen ei ole mahdollista joka onkin aivan oikein ja perus ja luonnon lain mukainen.
Sitten että olen kasvattanut lapset koska toiselle aiheutetiin niin vakava onnettomuus että ei ole kyennyt. Äidin malli on valokuvissa, ajatusksissa, puheissa, ja lapsi tuntee jos se on oma äiti, yksinkasvattamista yhtenä aikuisena en koskaan ole markkinoinut lapsille turvallisuuden tai ym riittävänä tuottajana koska se ei sitä ole vaan jotain puuttuu ja paljon.
SE on totta että lapsi kasvattaa lapsia mutta miksi on lapset jo "lapsen teossa" ? Koska heillä ei aikuisten itsekkyyden ja ajan puutteen ja keskinäisten riitojen ym vuoksi suoda lapsuutta vaan tulee olla 12-15 vuotiaana meikattu "äidin" malli ja kaiken kokenut että pärjää "markkinoilla" ja yksin?!?!
Ja jälkeenhän toteatikin että jos ja kun NAINEN PÄTTÄÄ hankkia lapsen siis ottaa eikä saada. Jo alkutilanteessa on nainen asettanut lapsen yksinhuolletun lapsen asemaan ja turvaa ei tule vaikka kuinka paljon se sisäistäkamppailua käyvä "äidiksiaikova" käy itsensä kanssa kuika todistaa että kykenen tarjoamaan lapsen edun mukaisen turvan perheenä. Se ei ole minkään"perus"jutun mukaista lapsen kannalta.
Sekasuaalinen suuntautuminen on identiteetin kannalta välttämätön lapsen kasvatuksessa ja täten kuuluu lapselle ehdottomasti. Kaikkien suuntautumsiten kohdalla. Siksi "perus jutussa " ja luonnon laissa onkin mies ja nainen jaettä he voivat keskinäisten tuntemusten kautta saada lapsia ja huoltaa sekä turvata lapsen edun yhdessä sekä auttaa toisiaan vanhemmuudessakin sekä muutoinkin.
Olet aivan oikeassa, eli kun vanhempien ei pitäisi yrittääkkään korvata toisiaan mutta eihän lasten yleistarve huolto ole tosiaan lapsen näkökulmasta kiinni siitä kuka sen hoitaa ja se voi tehdä kumpi vaan mieluumin yhdessä. Isän mallia ei tarvitse miettiä se on ja tulee itsestään ja siinä jokainen isä on ihan ok kun onnistuisi välttämään sen kilapilun ja roolijaon mikä asetetaan vastakkain äidin kanssa.
Millaisen isän mallin olisit halunnut kun toimit lastesi parhaaksi isänä? ilmeisesti yksin?
En tarkoita tätä kirjoitusta mutta lähes jokaisessa täällä käy ilmi että asian takana on aikuisten väliset eli miehen ja naisen välinen epäsuhta ja äidin ja isän välinen käsittelemätön proplematiikka ja lapset ja laspsi on se välittäjä paalu omine tarpeineen tälle pintakäsittelylle että voiko "olenko hyvä" tai saako lapsi turvaa jos viikaan sukat oikein päin ennen klo 18.00.
Aikuisten arjen kasvu tulisi saada lapsia tukemaan ja kantamaan vastuuta useimmiten.
Lapsen peroonallisuus ja turvallisuus kasvu tulee pitkässä juoksussa miss äisät ja äidit tosiaan täyttää sen turva ja perustarve asian mistä lapsen kokonais minä kasvaa esim: vanhempien käyttäytymisestä sekä kohtelusta toisiaan kohtaan ja kuinka vanhemmat ovat läsnä vanhempina ja puolisoina ja kumppaneina ja miten se rakastamisen malli välittyy lapselle isän ja äidin välisistä suhteista lapsen silmin katsottuna ja "kuultuna".
»Millaisen isän mallin olisit halunnut kun toimit lastesi parhaaksi isänä?»
En tiedä vaan, en ole koskaan osannut edes kaivata mitään isän mallia. En muista aikaa jolloin isä olisi asunut luonani, joten en ole koskaan osannut sellaista kaivatakaan. Pidin aivan normaalina että oli vain äiti ja sisarusparvi (vaikkei se mahdottoman yleistä vielä 70-luvun alussa ollutkaan).
»ilmeisesti yksin?»
Niin, kun lapsi on minulla niin ollaan kaksistaan. Eli joka toinen viikko hoidan lapsen ihan yksinäni.
En minä koita olla isä tai äiti, vaan pelkästään vanhempi.
mutta tietysti vaan siinä tapauksessa et ovat hyviä vanhempia.
välillä naurattaa just tuo ajatusmaailma,et jos isä hakee lapsen päiväkodista,niin tädit ihmettelee et onpas siinä hyvä isä ku töidensä jälkeen vielä jaksaa lapsen hakea..öööh..ja äiti ku hakee,niin ei tule mieleenkään et ajateltais olevan "hyvä äiti" sama kyllä toisinkin päin,lehdessä kun oli juttu lapsista jotka etsivät vanhempiaan yöll' baarista,otsikko oli ÄITIÄ ETSITTIIN,ja vaan ohimennen mainittiin et isäkin oli siellä mukana,aivankuin olisi ihan normaalia et isä ryyppää ja jättää lapset kotiin,mutta että äiti..voi kamalaa..
ajan "pönkittää" sitä kakki tekevää osaavaa ja vastuuta kantavaa roolia itselleen, ei ihme että häntä sitten kaivatannkin kun Isä on kin se joka on joutanutkin mennä lasten vastuusta koska se kai onkin ihan "ylimääräinen" koko joukossa.
Isä hakee automaattisesti kun tarvetta on, ihmettely on taas "tätien" omaa hommaa. Äitin ja Isän poissa olo kotoa lienee lapselle tasan samanarvoinen asia. Kun hoitaa lapsia kumpi vaan niin ei lapsi tee eroa hoidon ym suhteen vaan jos tarpeet täyttyy se on ok. Tavassa tehdä niitä on eroja ja niitä lapsi kaipaa ja saa siitä paljon tai sitten kärsiikin. Ainakin siitä kun vanhemmat arvostelee toisiaan tai tekee ne toisileen lapsen avulla.
Tai jopa eripaikassa ja eri aikaan.