Minulla on opiskelupaikka opekoulutuksessa mutta tässä ajan kuluessa alkaa vähän arveluttamaan tuleva työ alakoulussa. Olen itse ateisti enkä todellakaan halua osallistua kaiken maailman uskonnollisiin aktiviteetteihin. Kiinnostaisi tietää, että kuinka pitkälle opettajan tarvitsee esim. uskonnonopetuksessa mennä. Onko itse rukoiltava ja laulettava virsiä jne. Sinänsä voisin kyllä muuten vetää uskontoa yleisluonteisesti mutta henk. koht. moraali estää itse uskonnollisuuden harjoittamisen.
Ehkäpä tässä pitäisi sittenkin harkita aineenopen työtä.
Ehkäpä tässä pitäisi sittenkin harkita aineenopen työtä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän tietysti koti, (evankelisluterilainen) uskonto ja isänmaa ovat paljon esillä ala-asteella vielä nykyäänkin - olkoonkin, että vanhanajan kansakoulusta meininki on melkoisesti muuttunut.
Mitä olen itse asiaa seurannut, opettajien tyyli vaihtelee paljonkin. Joku pitää ruokarukouksen, joku toinen ei. Päivänavauksessa voi olla uskonnollinen teema tai jokin muu. Uskontoa voi opettaa vakaumuksellisesti, tai ihan vain oppiaineena muiden joukossa. Sitä paitsi nykyään uskonnon opetussuunnitelmassa on paljon teemoja, jotka ovat enemmänkin yleistä humanismia kuin varsinaista luterilaista tai muutakaan uskonoppia. Kai ne uskontotunnit voi tarvittaessa pitää, joutuuhan opettaja muutenkin aina toisinaan miettimään opettamansa asian mielekkyyttä. Henkilökohtaisesti en ole lainkaan vakuuttunut esimerkiksi siitä, että jakokulmassa jakaminen olisi nykyään laskimien aikakaudella niin tärkeä asia kuin siihen käytettävä aika ja vaiva antavat ymmärtää.
Kun opetustyötä joka tapauksessa tehdään oman persoonan kautta, ei siinä voi olla mitään väärää, että opettaja pitää uskontotunnit mutta samalla kieltäytyy sellaisista asioista, jotka ovat uskonnon harjoittamista. Saattaapa joku jopa arvostaa sellaista opettajaa, joka toimii suoraselkäisesti omaa vakaumustaan noudattaen. Ja jos uskonnon opettaminen kerta kaikkiaan tuntuu liian pahalta, ainahan voi yrittää vaihtaa tunteja jonkun opettajan kanssa. Varsinkin isossa koulussa tällainen voi onnistua helpostikin.
jakokulma on totta. Kyllä toimivaa, vaikkakin hidasta laskutapaa opettaa, mutta satujen syöttämisessä on jo oma moraali kyseessä.
Itse en kuulu kirkkoon ja ratkaisin asian niin, että vaihdan jonkun kanssa tunteja, niin ettei uskontotunteja tarvitse pitää.
Muutenkin tuo uskonto on yksi tarpeettomimmista kouluaineista ja sen voisi mielestäni sulauttaa esim historiaan tai yhteiskuntaoppiin.
on yksi tärkeimmistä oppiaineista. Aiheet käsittelevät yksilöä, lähimmäisiä, miten toimitaan yhdessä, mitä tehdään jos joku kiusaa jne.
Ei niitä jeesus-juttuja ole pakko ottaa pääasiaksi, vaan yhdessä toimiminen ja muiden huomioiminen unohtamatta tietenkään oman itsen etsimistä.
Miksi kauniin käytöksen ja moraali- ja etiikkakysymysten käsittelyä hämärtämään pitää sotkea uskonnollista hapatusta?
Ei oikein muilla tunneilla ole kauheasti aikaa näihin asioihin.
Miten niin sotkea?
Musta uskonto tulis olla enemmänkin elämänkatsomustiedon tyyppistä etiikan opettamista. Myös vaihtoehtojen tarjoaminen olis paikallaan, eikä se osittain jopa naurettava pakkotuputus.
Itse teen myös vaihdot uskontotunneista mikäli se on mahdollista.