Todella mielenkiintoista seurata musiikkibusineksen ahneuden kasvua. Onko niin, että musiikin massatuotantopuolella on unohdettu, mitä musiikki oikeastaan on ja missä sen kulttuuriset alkulähteet piilevät?
Minusta musiikki kulttuurisena ilmiönä ja välineenä ihmisten itseilmaisulle on hinnaltaan määrittelemätöntä. Miten järjestykseen laitetuista sanoista, sävelistä ja rytmeistä voidaan tehdä yksilönvapauteen radikaalisti puuttuva kulttuurinmurhaaja?
--
Mediassa vuoroin parjataan, vuoroin kehutaan markkinavoimien myllyttämää pop-kulttuuria. Systeemi on 90-luvun lopusta alkaen alkanut ruokkia itse itseään ja tamagotchimaiset floppauksetkin ovat olleet omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta pintaliitomeininkiin. Toisaalta, myös lifestyle- ja sivistyskategorioissa musiikki, elokuvat ja näiden oheisilmiöt on saatu ympättyä yhteiskuntaamme niin tärkeäksi osaksi jokapäivästä elämäämme, ettemme osaa niiden vaikutuksia kriittisesti tarkastella. En sano, että tämä kehitys olisi varsinaisesti yhteiskunnallisesti haitallista, mutta viimeaikaiset tapahtumat eivät ole tulosta ainakaan kokonaisvaltaisesti positiivisesta kehityksestä. Ahneus on saanut jostakin totaalisen ylivallan.
--
Kysymys siitä, onko musiikkikaupan tilanne olisi tähän päivään asti ollut mitenkään valoisaa katsottavaa, saa varsin dualistisen vastausjakauman. Toki artistit ovat saaneet suosionsa mukaisen korvauksen, mikä on sinänsä täysin hyväksyttävä ja oikeudenmukainen asia, mutta musiikin tuotantokoneisto on siinä sivussa tahkonnut omaisuuksia, jotka se on "ansainnut" pelkän ahneutensa ansiosta. Toki tuotannolla on oma merkityksensä musiikin tekemisessä, mutta silti uskon, ettei tuotantoprosessi palvele persoonalliseen itseilmaisuun pyrkivää, kaupalliseenkin tarkoituksen musiikkia tekevää artistia. Se on pelkkä loinen, joka veren loputtua syö myös isäntäsä suonet.
--
Oli miten oli, kiitos Sony tästä uutisesta. Henkilökohtaisesti voin vain apokalyptisesti todeta musiikkikaupan loppuvan tähän päivään: yhdestäkään supertuotetusta levystä en enää maksa. Sony-BMG on merkkinä muutenkin on tästä eteenpäin täydellisessä boikotissa. Lisäksi aion tehdä kaikkeni, että mahdollisimman paljon Sonyn aiemmin tuottamaa materiaalia leviää eteenpäin piraattiväylien kautta.
Minä en tarvitse musiikkia elääkseni, mutta miten onkaan tuotantoyhtiöiden laita? Häpeä Sony-BMG, olet edustamasi asian irvikuva.
--
Pienemmät, artisteja oikeasti arvostavat tuotantoyhtiöt, omakustannetuottajat ja tee-se-itse artistit saavat kyllä jatkossakin rahani.
He ovat pääosin oikealla asialla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=108&conference=4500000000000684&posting=22000000011801926
Minusta musiikki kulttuurisena ilmiönä ja välineenä ihmisten itseilmaisulle on hinnaltaan määrittelemätöntä. Miten järjestykseen laitetuista sanoista, sävelistä ja rytmeistä voidaan tehdä yksilönvapauteen radikaalisti puuttuva kulttuurinmurhaaja?
--
Mediassa vuoroin parjataan, vuoroin kehutaan markkinavoimien myllyttämää pop-kulttuuria. Systeemi on 90-luvun lopusta alkaen alkanut ruokkia itse itseään ja tamagotchimaiset floppauksetkin ovat olleet omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta pintaliitomeininkiin. Toisaalta, myös lifestyle- ja sivistyskategorioissa musiikki, elokuvat ja näiden oheisilmiöt on saatu ympättyä yhteiskuntaamme niin tärkeäksi osaksi jokapäivästä elämäämme, ettemme osaa niiden vaikutuksia kriittisesti tarkastella. En sano, että tämä kehitys olisi varsinaisesti yhteiskunnallisesti haitallista, mutta viimeaikaiset tapahtumat eivät ole tulosta ainakaan kokonaisvaltaisesti positiivisesta kehityksestä. Ahneus on saanut jostakin totaalisen ylivallan.
--
Kysymys siitä, onko musiikkikaupan tilanne olisi tähän päivään asti ollut mitenkään valoisaa katsottavaa, saa varsin dualistisen vastausjakauman. Toki artistit ovat saaneet suosionsa mukaisen korvauksen, mikä on sinänsä täysin hyväksyttävä ja oikeudenmukainen asia, mutta musiikin tuotantokoneisto on siinä sivussa tahkonnut omaisuuksia, jotka se on "ansainnut" pelkän ahneutensa ansiosta. Toki tuotannolla on oma merkityksensä musiikin tekemisessä, mutta silti uskon, ettei tuotantoprosessi palvele persoonalliseen itseilmaisuun pyrkivää, kaupalliseenkin tarkoituksen musiikkia tekevää artistia. Se on pelkkä loinen, joka veren loputtua syö myös isäntäsä suonet.
--
Oli miten oli, kiitos Sony tästä uutisesta. Henkilökohtaisesti voin vain apokalyptisesti todeta musiikkikaupan loppuvan tähän päivään: yhdestäkään supertuotetusta levystä en enää maksa. Sony-BMG on merkkinä muutenkin on tästä eteenpäin täydellisessä boikotissa. Lisäksi aion tehdä kaikkeni, että mahdollisimman paljon Sonyn aiemmin tuottamaa materiaalia leviää eteenpäin piraattiväylien kautta.
Minä en tarvitse musiikkia elääkseni, mutta miten onkaan tuotantoyhtiöiden laita? Häpeä Sony-BMG, olet edustamasi asian irvikuva.
--
Pienemmät, artisteja oikeasti arvostavat tuotantoyhtiöt, omakustannetuottajat ja tee-se-itse artistit saavat kyllä jatkossakin rahani.
He ovat pääosin oikealla asialla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=108&conference=4500000000000684&posting=22000000011801926
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pääkaupunkiseudun asukkaista yhä useampi kannattaa Helsingin, Espoon ja Vantaan liittämistä yhteen.
Pääkaupunkiseutulaisten mielipiteitä tutki Taloustutkimus Helsingin Uutisten, Vantaan Sanomien ja Länsiväylän toimeksiannosta.
Kyselyyn vastanneista 45 prosenttia kannatti kuntaliitosta, kun toissa vuonna kannattajia oli 36 prosenttia.
Lue lisää Vantaan Sanomien verkkosivulta:
http://www.tietovantaa.fi/cgi-bin/weblehti.exe
Mitä mieltä olet? Pitäisikö pääkaupunkiseudun suurien kuntien yhdistyä Suur-Helsingiksi? Pitäisikö yhteistyötä lisätä muilla keinoin? Vai pitäisikö kunkin kunnan huolehtia omista asioistaan ja unohtaa yhteistyö kokonaan?
Nyt on ollut lehdissä juttuja. Mummot hakataan lankojen takia ja taskuvarkaat pöllii kaiken minkä saa. Sanomattakin selvää että Tallinaan ei kannata mennä. Rahoille on parempaakin käyttöä. Myös venäjää paranee välttää. Jos nyt kuitenkin olet stubborni ja itepäinen, niin jätä edes se viina rauhaan reissullas. Sitä voi juoda kotonakin.
VERTAILEVA TUTKIMUS SAKSAN JA SUOMEN PREFIKSI- JA PARTIKKELIVERBEISTÄ
Rakenteellisesti kompleksisten verbien tutkimusta
Saksan kielen - ja monien muiden germaanisten kielten - on vanhastaan
sanottu poikkeavan suomen kielestä produktiivisten prefiksi- ja
partikkeliverbijärjestelmiensä suhteen. Niiden on kuvailtu olevan
suomenkielisten kielenoppijoiden kannalta hankala kielellinen ilmiö,
joiden oppimiseen on nähty liittyvän erityisiä vaikeuksia. Nyt ilmestyvä
tutkimus paneutuu sekä saksan että suomen prefiksi- ja partikkeliverbeihin
ja avaa niihin liittyvää vyyhteä kontrastiivisen kielitieteen metodien
avulla. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi vieraan kielen
opetuksen alalla ja sanakirjatyössä.
Työ tarkastelee prefiksi- ja partikkeliverbien rakenneominaisuuksia,
merkitystä ja valenssipiirteitä sekä vertailee saksan ja suomen verbejä
keskenään. Vertailun tavoitteena on toisaalta täydentää yksittäiskielisiä
kuvauksia, toisaalta selvittää systemaattisia yhtäläisyyksiä ja eroja
saksan ja suomen ilmaisumahdollisuuksien välillä. Lisäaspektina tutkimus
mm. valottaa nykykielen ilmausten taustoja ja prefiksi- ja
partikkeliverbien kehityslinjoja. Työ havainnollistaa myös muiden kielten
prefiksi- ja partikkeliverbien luokkien jäseniä. Erityisen kiinnostavia
ovat suomen sukulaiskielet viro ja unkari sekä niiden kompleksiset verbit,
joista suomen kielen ja sen verbien on vanhastaan uskottu poikkeavan
merkittävästi. Nyt valmistunut tutkimus kyseenalaistaa tämän näkemyksen.
Tutkimus kuuluu kontrastiivisen lingvistiikan sekä saksan ja suomen kielen
tutkimuksen alaan, ja se liikkuu sananmuodostuksen, semantiikan, valenssin
ja fraseologian alueilla.
Saksan kielen prefiksi- ja partikkeliverbit kuvausongelmana
Tutkimuksen lähtökohtana ovat saksan kielen prefiksi- ja partikkeliverbit.
Prefiksiverbeissä verbiin on lisätty etuliite, joka ei voi esiintyä
itsenäisesti (esim. ver-prefiksi: sein Geld verspielen 'pelata rahansa').
Partikkeliverbeissä taas verbi esiintyy partikkeliksi nimetyn elementin
kanssa, joka voi esiintyä lauseessa itsenäisesti (esim. durch-partikkeli:
Sie las das Buch durch 'hän luki kirjan läpi').
Erityisesti saksan partikkeliverbien luokka, johon saksankielisessä
tutkimuskirjallisuudessa liittyy paljon ristiriitaisuutta, on haaste
kuvaukselle. Sitä on vanhastaan ollut tapana tarkastella morfologisena
sananmuodostuksen alan ilmiönä. Tämä näkemys on kyseenalaistettu äskettäin
ilmestyneissä tutkimuksissa, jotka jäsentävät saksan partikkeliverbit
syntaksin alaan kuuluvaksi ilmiöksi. Nyt valmistunut väitöskirja
argumentoi tämän modernin partikkeliverbitutkimuksen näkemyksen puolesta
ja jatkaa sen työtä osoittamalla, kuinka partikkeliverbit voidaan
rakenne-, muodostus- ja valenssiominaisuuksiensa puolesta integroida
fraseologian piiriin.
Toinen kuvauksen haaste liittyy valenssiin. Saksan prefiksi- ja
partikkeliverbit ovat kielitieteellisesti kiinnostava ilmiö myös niiden
yhteydessä esiintyvien valenssimuutosten vuoksi. Vaikka prefiksi- ja
partikkeliverbeistä on saatavilla lukuisia tutkimuksia, valenssimuutosten
kattava kuvaus puuttuu kuitenkin. Myös nyt laadittu tutkimus toteaa, että
valenssimuutoksia on vaikeaa kuvata yhtenäisin periaattein. Samalla
kuitenkin havaitaan, että joitakin tendenssejä on mahdollista hahmotella.
Toisaalta on prefiksiverbien luokkia, joiden kohdalla prefiksielementin
lisääminen aiheuttaa semanttisesti ja valenssiominaisuuksiltaan yhtenäisen
verbiryhmän synnyn. Valenssin kuvauksen kannalta säännönmukaisuuksia
voidaan tällöin havaita, jos tarkastellaan muodostettua verbiluokkaa, eikä
kantaverbien vaihtelevia valenssiominaisuuksia. Toisaalta taas on
semanttisesti yhtenäisiä partikkeliverbiryhmiä, joiden kohdalla
muodostettujen verbien valenssi kuitenkin vaihtelee ryhmän jäsenten
kesken. Valenssimuutosten ennustettavuus liittyy niiden kohdalla
pikemminkin taustalla olevien verbien semanttisiin ominaisuuksiin.
Vertaileva metodi: tutkimustuloksia suomen kielestä
Kontrastiivisen lingvistiikan yksi päätavoite on yksittäiskielten
kuvausten täydentäminen. Yhden kielen ilmiöiden tarkastelu ja vertailu
yhteisessä raamissa toisen kielen kanssa mahdollistaa uusien ilmiöiden
havainnoimisen, joita yksittäiskielisessä analyysissä ei tule
huomanneeksi.
Nyt ilmestyvässä tutkimuksessa saksan kielen prefiksi- ja
partikkeliverbejä vertaillaan suomen kielen ilmausten kanssa
rakennepiirteiden, semantiikan, valenssin ja
valenssimuutosmahdollisuuksien suhteen. Vertailevan metodin avulla saadaan
uusia tutkimustuloksia suomen kielestä. Esimerkiksi saksan prefiksiverbien
vertailu suomen vastineiden kanssa paljastaa mielenkiintoisia uusia
yksityiskohtia suomen kompleksisista verbeistä ja niiden morfologiasta
(esim. etäopiskella, vastaväitellä). Lisäksi se mahdollistaa sellaisten
valenssialternaatiomallien löytämisen suomen kielestä, joihin
tähänastisissa muissa tutkimuksissa ei ole törmätty (esim. tuhlaamisverbit
kuten lotota / juoda / hummata / hupuloida / hurvitella kaikki rahansa).
Myös vertailu saksan kielen partikkeliverbien avulla osoittautuu
hedelmälliseksi. Koska suomen kielen partikkeliverbejä (esim. sanoa irti,
tulla ilmi, ajaa alas, puhua yli, lukea läpi, naksauttaa päälle) ei ole
tähän saakka kattavasti tutkittu, saksan - ja muidenkin germaanisten
kielten - partikkeliverbit ja niiden tutkimus tarjoavat hyödyllisen
taustan suomen vastaavien ilmausten tarkastelulle. Nyt valmistunut
tutkimus kuvailee useampia saksan ja suomen partikkeliverbiryhmiä, niiden
piirteitä ja niiden yhteydessä esiintyviä valenssimuutoksia.
Avainsanat: prefiksiverbit, partikkeliverbit, valenssi, valenssimuutokset,
resultatiivikonstruktiot, syntaksi, semantiikka, fraseologia,
sananmuodostus, saksan kieli, suomen kieli.
- - -
Leena Kolehmainen
Syntynyt 1970 Varkaudessa, kirjoittanut ylioppilaaksi Varkauden
Päiviönsaaren lukiosta 1989. Valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän
yliopistosta 1997, pääaineenaan germaaninen filologia, sivuaineinaan
pohjoismainen filologia, suomen kieli ja kasvatustiede. Jatko-opinnot
Helsingin yliopiston saksalaisella laitoksella sekä tutkijakouluissa
"Kielellinen merkitys ja sen prosessointi" ja "Langnet". Väitöskirjan
ohjaajat: professori Irma Hyvärinen ja professori Jarmo Korhonen Helsingin
yliopiston saksalaiselta laitokselta.