Aivan yksinkö

Näin tämä tulee menemään...
Mies on töissä, lähtee aamulla siinä 3-4 aikaan aamu yöstä ja tulee illalla 18-20 välillä kotiin. Sitten ollaan väsyneitä kiukkuisia. Ruokaa pitäs saada ja jos sitä ei ole niin sitten alkaa huuto. Jos on jääny paikat vähän rempalleen niin siitä alkaa taas toinen huuto... Raskausviikkoja on nyt takana reilut 24 ja enää muutama aika siihen kun alkaa joka viikkoinen neuvolassa käynti. Haluaisin miehen mukaan kun on ollut nin huonoja kokemuksia entuudestaan(joskus vuosi sitten keskenmeno) joten haluaisin hänet tueksi ja turvaksi. Mutta mitenpä siinä sitten sovit yhteisiä aikoja kun mies on ympäri pyöreää töissä. Kun on paha olla ei ole oikein kenellekään kelle jutella. kaverit vaan voivottelee ja ei nyt iso ihminen kehtaa äitilleen mennä ruikuttamaan. Itkettää jo nyt tuleva, miten minä selviän yksin vauvan hoidosta, koska sitähän se tulee olemaan. Kuinka jaksan?? Olenko ainoa ketä pelottaa ja mietityttää tälläiset asiat?
6817
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

MOi!
Mulla on vähän samanlainen tilanne et joko olla töissä tai sitten lähikuppilassa (no kun nuoruus loppui) Olen vain sanonnut et en ajo hoita lapsen yksin joko teet jotai itsellesi (toinen työpaikka) tai sitä olen hoitamassa kokonaan yksin vaikka en tietenkään halu. Kun on molemmat halunnut/ei käyttänyt ehkäisyä niin on sit molemmilla on vastuu. Ja siivous jutuis olen aina sanonnut onhän sulla omat kädet, sä teet työtä muutamaan tuntia päivässä ja minä taas sit 24h/vr. Kyl se ymmärtä et jos ruokaa ei ole valmis, joko hän hakee raskaruka meille tai sit tekee itse.

Äänestä

Meillä on se tilanne, että mies on toisella paikkakunnalla töissä, ainakin viikot poissa kotoa. Kyllähän sitä miettii tulevaisuutta, vaikka todella odotettu ja toivottu lapsi on! Ja kun työttömäksi ei
miehenkään kuitenkaan kannata jäädä. Nyt odotusaikana (rv 35) olisi todella kiva laittaa kaikkea yhdessä, mutta kun ei niin ei... Viikonloppuisin täytyy laitella kovasti, mutta esim. neuvolakäynnit olen saanut hoitaa yksin. Mutta ajattelen kuitenkin positiivisesti, kun on töitäkin pakko tehdä...

Äänestä
  • Niinpä se on ja kun tämä mieheni virka ei ole vakituinen ja rahalle on todella paljon käyttöä. Silti ehkä liiankin usein mietin että tuleeko minusta nyt sitten yksinhuoltaja(ei sanan todellisessa merkityksessä)Kun lapsi kasvaa ja isä tulee kotiin, kysyy hän kuka tuo on niin minun on vastattava siihen että se on sinun isä jota et juuri nää... Juuri kaikki tämä pelottaa, on niin hemmetin yksin näiden tunteiden kanssa ja välillä kun ei edes itse tiedä mitä tuntee ja ajattelee... On niin sekava olo.

    Äänestä

  • Minä kirjoitti:

    Niinpä se on ja kun tämä mieheni virka ei ole vakituinen ja rahalle on todella paljon käyttöä. Silti ehkä liiankin usein mietin että tuleeko minusta nyt sitten yksinhuoltaja(ei sanan todellisessa merkityksessä)Kun lapsi kasvaa ja isä tulee kotiin, kysyy hän kuka tuo on niin minun on vastattava siihen että se on sinun isä jota et juuri nää... Juuri kaikki tämä pelottaa, on niin hemmetin yksin näiden tunteiden kanssa ja välillä kun ei edes itse tiedä mitä tuntee ja ajattelee... On niin sekava olo.

    Mistä päin olet? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi, oisko sulla sähköpostiosoitetta? Mä olen sun yläpuolella kirjoitteleva... t:odottelija

    Äänestä

  • "Minä"! kirjoitti:

    Mistä päin olet? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi, oisko sulla sähköpostiosoitetta? Mä olen sun yläpuolella kirjoitteleva... t:odottelija

    Heips vaan sulle... Kyllä minulla on sähköposti [email protected], litahan viestiä sinne tulemaan niin voidaan jutskailla enemmän... = )

    Äänestä

  • Mamma85 kirjoitti:

    Heips vaan sulle... Kyllä minulla on sähköposti [email protected], litahan viestiä sinne tulemaan niin voidaan jutskailla enemmän... = )

    Niin unohtui tuossa sanoa että olen Kajaanista... T:Minä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tiuhti kirjoitti:

Näin tämä tulee menemään...
Mies on töissä, lähtee aamulla siinä 3-4 aikaan aamu yöstä ja tulee illalla 18-20 välillä kotiin. Sitten ollaan väsyneitä kiukkuisia. Ruokaa pitäs saada ja jos sitä ei ole niin sitten alkaa huuto. Jos on jääny paikat vähän rempalleen niin siitä alkaa taas toinen huuto... Raskausviikkoja on nyt takana reilut 24 ja enää muutama aika siihen kun alkaa joka viikkoinen neuvolassa käynti. Haluaisin miehen mukaan kun on ollut nin huonoja kokemuksia entuudestaan(joskus vuosi sitten keskenmeno) joten haluaisin hänet tueksi ja turvaksi. Mutta mitenpä siinä sitten sovit yhteisiä aikoja kun mies on ympäri pyöreää töissä. Kun on paha olla ei ole oikein kenellekään kelle jutella. kaverit vaan voivottelee ja ei nyt iso ihminen kehtaa äitilleen mennä ruikuttamaan. Itkettää jo nyt tuleva, miten minä selviän yksin vauvan hoidosta, koska sitähän se tulee olemaan. Kuinka jaksan?? Olenko ainoa ketä pelottaa ja mietityttää tälläiset asiat?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu