Himmeni syksyn hehku
usvaan ja harmauteen.
Jonona päivien ketju,
ei syty ne valkeuteen.
Pilvet koskettaa maata,
raskaalla painollaan
Hartiat ihmisillä
painuvat kumaraan.
Taivas kyynelillään
kastelee mustan maan.
Alastomissa puissa
tuuli vaikertaa.
Routaa ja jäätä vastaan
luonto taistelee.
Taistelun kuolema voittaa,
kietoo käärinliinaan maan.
*****
Tänään heräsin usvaiseen aamuun,
taivas sadetta tarjosi.
Lepäs kaupunki harmaudessaan,
usvan sekaan se vajosi.
Minä etsin sen polun pienen,
missä kesällä kävelin.
Silloin hentojen kukkien silmät,
polun vieressä hymyili.
Tänään kaikki on kuollutta, mustaa.
Ei laula linnutkaan.
Oma sielukin vajonnut usvaan,
kera syksyn ja mustan maan.
usvaan ja harmauteen.
Jonona päivien ketju,
ei syty ne valkeuteen.
Pilvet koskettaa maata,
raskaalla painollaan
Hartiat ihmisillä
painuvat kumaraan.
Taivas kyynelillään
kastelee mustan maan.
Alastomissa puissa
tuuli vaikertaa.
Routaa ja jäätä vastaan
luonto taistelee.
Taistelun kuolema voittaa,
kietoo käärinliinaan maan.
*****
Tänään heräsin usvaiseen aamuun,
taivas sadetta tarjosi.
Lepäs kaupunki harmaudessaan,
usvan sekaan se vajosi.
Minä etsin sen polun pienen,
missä kesällä kävelin.
Silloin hentojen kukkien silmät,
polun vieressä hymyili.
Tänään kaikki on kuollutta, mustaa.
Ei laula linnutkaan.
Oma sielukin vajonnut usvaan,
kera syksyn ja mustan maan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anna, sinä osaat todella yhdistää runon muodon ja sisällön. Sopii myös mielialaani liiankin hyvin.
Kiitos aveliina.
Syksy on alakulon aikaa. Toisaalta syksyn synnyttämässä alakulossa on mukana syvää rauhaa, harmoniaa ja kodikkuuta.
olen vähän laiminlyönyt tämän palstan seuraamista,
mutta aina katson, onko Annan runoa. Tämä jäi vähän myöhäiseksi, mutta ehkä myöhäinen tunnustus kelpaa silti. Mielestäni runossasi on juuri sitä mitä luontorunossa pitää olla - luonnon oma kuva ja sen vaikutus näkijään, kokijaan. Ja jos mukana on kokijan oma käsiala, aina parempi. Sinulla on.
Kiitos tem. Luen vastauksesi aina ilolla, vaikka hieman myöhemminkin. ))