en tiä kuuluku tänne mut en löytäny muutakaa mestaa mihin kirjottaa.
en vältsysti ole ihan teiniäitikään...tai no olin 19 kun tulin raskaaksi mutta henkisesti todella kesken kasvuinen!
minulla oli ollut paljon miessuhteita 15v asti ja ehkäsyä en ole koskaan käyttänyt enkä raskaaksi ennen tätä tullut.
löysin baarista miehen ja ruvettiin hengaillee yhessä ja 9kk seurustelun jälkeen olinkin raskaana!!!
oli meneillään monen kuukauden ryyppypputki päällä ja aina olin kauhee menemään mutenki ;)
oli aivan mieletön shokki kun näin ne 2 punaista viivaa...mutsi itki ja parku aborttia etten pystyisi huolehtii lapsesta mutta ym ym..
äh..mies sano et tietty pietään ja siitä tulisi maailman paras isä!ja jotenkin päädyin itsekkin pitämään vauvan sisälläni.
ne piinaavat tuskalliset 9kk olivat pian ohi ja sektiolla syntyi ihana tyttö!
isä ei ollut selvinpäin mukana:(
no enpä minäkään voinut lopettaa tupakanpolttoa raskaana ollessani.että siitä jäi myös morkkis.
mutta stressi raskaana ollessani oli mitä kauheinta!kun sen nimen omaan pitäs olla ihanaa aikaa...lapsen isä oli hyvin väkivaltainen ja kaiken lisäksi päihderiippuvainen-ei siinä mielentilassa pystynyt muuta ajattelemaan kuin "sit ku tää syntyy niin lähen ja lujaa"
niin kävikin.lähdin ja lujaa:)
masennuin kovasti jo tytön ollessa 2viikoa ja tyttö oli kokoaika äidilläni hoidossa ja mummi olikin jo aika lailla "ominut"lapseni.jotenkin halusin vain kaikesta pois...
no,löysin kummiskin uuden nykysen kumppanini ja onnellisia ollaankin ja tytölläni on sitten se ihana isä.
nyt on kaikki tuo tuska takana mutta arvet ovat jäljellä;tytöstä huomaa selkeästi kuinka se on erityisesti kiintynt mummiinsa ja mummi kiintynyt tyttöön jo harmittavavn paljon.
tyttö ei le ollut aikoihin missään hoidossa eikä tule olemaankaan ja toisen lapsen tullessa teen asiat aivan totaalisen erilailla.
tupakoinninkin lopetin sitävarten ja hoitoon tuleva lapsi ei menisi kuin isompana.
ei se helppoa ole ollut tämä äitiys mutta selvitty on.
HUOM.EN KAIPAA SYYTTELYJÄ YM.!!!!SE MITÄ KAIPAILEN ON KOHTALOTOVEREITA .löytyykö teitä kovia kokeneita äitejä?
kiitos.tarinani loppu nyt.
en vältsysti ole ihan teiniäitikään...tai no olin 19 kun tulin raskaaksi mutta henkisesti todella kesken kasvuinen!
minulla oli ollut paljon miessuhteita 15v asti ja ehkäsyä en ole koskaan käyttänyt enkä raskaaksi ennen tätä tullut.
löysin baarista miehen ja ruvettiin hengaillee yhessä ja 9kk seurustelun jälkeen olinkin raskaana!!!
oli meneillään monen kuukauden ryyppypputki päällä ja aina olin kauhee menemään mutenki ;)
oli aivan mieletön shokki kun näin ne 2 punaista viivaa...mutsi itki ja parku aborttia etten pystyisi huolehtii lapsesta mutta ym ym..
äh..mies sano et tietty pietään ja siitä tulisi maailman paras isä!ja jotenkin päädyin itsekkin pitämään vauvan sisälläni.
ne piinaavat tuskalliset 9kk olivat pian ohi ja sektiolla syntyi ihana tyttö!
isä ei ollut selvinpäin mukana:(
no enpä minäkään voinut lopettaa tupakanpolttoa raskaana ollessani.että siitä jäi myös morkkis.
mutta stressi raskaana ollessani oli mitä kauheinta!kun sen nimen omaan pitäs olla ihanaa aikaa...lapsen isä oli hyvin väkivaltainen ja kaiken lisäksi päihderiippuvainen-ei siinä mielentilassa pystynyt muuta ajattelemaan kuin "sit ku tää syntyy niin lähen ja lujaa"
niin kävikin.lähdin ja lujaa:)
masennuin kovasti jo tytön ollessa 2viikoa ja tyttö oli kokoaika äidilläni hoidossa ja mummi olikin jo aika lailla "ominut"lapseni.jotenkin halusin vain kaikesta pois...
no,löysin kummiskin uuden nykysen kumppanini ja onnellisia ollaankin ja tytölläni on sitten se ihana isä.
nyt on kaikki tuo tuska takana mutta arvet ovat jäljellä;tytöstä huomaa selkeästi kuinka se on erityisesti kiintynt mummiinsa ja mummi kiintynyt tyttöön jo harmittavavn paljon.
tyttö ei le ollut aikoihin missään hoidossa eikä tule olemaankaan ja toisen lapsen tullessa teen asiat aivan totaalisen erilailla.
tupakoinninkin lopetin sitävarten ja hoitoon tuleva lapsi ei menisi kuin isompana.
ei se helppoa ole ollut tämä äitiys mutta selvitty on.
HUOM.EN KAIPAA SYYTTELYJÄ YM.!!!!SE MITÄ KAIPAILEN ON KOHTALOTOVEREITA .löytyykö teitä kovia kokeneita äitejä?
kiitos.tarinani loppu nyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin täällä olisi yks kohtalotoveri itse olin kylläkin 21 v kun tulin raskaaksi ja muutoinkin aika lailla toi sun tarina oli kuin mun omani. ainoo ero oli se että oltiin päätetty haluta lapsi ja sit kun tulin raskaaksi ja kaikki muuttui ja viel enemmän ne muuttu tytön syntymän myötä ja olin tosi masentunut ja yksinäinen kun isä luuhas kylillä mun ollessa vauvan kanssa kotona... kestin sitä paskaa siihen saakka kunnes tyttö oli 8kk.... ja nyt uus kulta ja kaikki hyvin
oi että onko tosiaan kohtalotovereita??!
nää on oikeestaan niin sellassii tavallaan "häpeällisiä" asioita etten pysty oikee jutella kenenkää kaa mut, olis tosi tosi kiva jos laittaisit mailia [email protected] mulle niin voitas vaihtaa ajatuksia!
saanut vain 18v. tyttö tuli, mut sen isä osoittautui idiootiks. Kestin 4v. ja tytön kanssa lähdin. Nyt elämä hyvin uuden miehen ja 2 uuden lapsen kanssa. Ihanempaa miestä en mistään saa, enkä halua. Pärjäilkää ja pakko ei ole idioottejen kanssa olla, kamat kasaan ja menoks. Entinen vieläkin samanlainen kuin silloin 20v. sitten. Miksikään ei ole muuttunut.
että tää syntynyt tytöni on maailman ihaninita mitä mulle on tapahtunut ja tietenkin sitä en ikinä vaihtaisi pois!-jos jotenki jäi epäselväksi tuossa hieman epäselvässä pika tarinasani :)
jos tosiaan kohtalotovereita löytyy niin sähköpostia vaan: [email protected]
Täälläkin yksi.
Maili on [email protected]
Kaikki saa kirjotella ketä juttukaveria kaipailee :)