Mietinpä kerran seurapenkissä istuessani tällaista asiaa, että miksi olen uskovainen ?
Tähän olis helppo vastata tyyliin: "No tietysti siksi, että pääsisin taivaaseen !"
No minä aloin miettiä asiaa vähän syvemmälti.
Aloitin Aatamista, joka eli paratiisissa Eevan kanssa. Mites sitten, jos Eeva ja Aatami eivät oliskaan langenneet syntiin. Eläiskö he kahdestaan vieläkin maan päällä samanlaisina niinkuin silloin alussa, vai olisko he jotenkin muuttuneet.
He olisivat nyt vähintään 6000 vuoden ikäisiä.
Olisko heillä lapsia ollenkaan ja olisko he kehittyneet mitenkään, esim. rakentamalla omakotitalon, vai eläisivätkö edelleen yhä askeettisesti risumajassa.
Mukavaa ajatusleikkiä, eikö olekkin.
Olisivatko he rakastelleet keskenään ja miten olis Eeva välttynyt raskaaksi tulemiselta.
Olisko Jumalan pitänyt aina huolehtia siitä, ettei Eeva olisi tullut raskaaksi, kun nyt puolestaan ihmiset itse ehkäisee.
Kovin yksinäistähän heillä olis ollut, jos koko maailmassa ei olis ollut muita kuin vain he kahdestaan.
Vai olisko Jumala tehnyt jossain vaiheessa maan tomusta lisää ihmisiä.
Ehkä sittenkin oli parempi, että he lankesivat syntiin, koska näinhän Jumalan suunnitelma pääsi toteutumaan.
Mutta eihän synti alkanut vasta Paratiisissa, sehän oli alkanut jo taivaassa, jossa Lusifer kapinoi ja heitettiin autiolle maan päälle.
Jumala loi maan paratiisiksi, mutta jätti Saatanan sinne Aatamin ja Eevan syötiksi.
Minusta ei ole reilua, että tuommoinen vehkeilijä käärme piti jättää sinne paratiisiin ensimmäisten ihmisten kiusaksi ja syötiksi.
Siitäkään ei ole kerrottu, kuinka kauan ensimmäiset ihmiset ehtivät olla paratiisissa, ennenkuin heidät sieltä pois karkoitettiin.
Ilmeisesti silloin ei ollut vielä aikaa keksitty.
Mutta siitä asti tuo Saatana on ollut keskuudessamme ja aina kuiskuttelee meille korvaan vaikka minkälaisia riettaallisia ajatuksia.
Kannattaisko silloin olla uskovainen, jos tietäis, ettei helvetti olekkaan iankaikkinen vaiva, vaan iankaikkinen kadotus, eli häviäminen.
Senkö takia vain ollaan uskovainen, kun pelätään Jumalan heittävän meidät tuliseen järveen.
Näin uskoin itse lapsena ja elin jatkuvassa synnin ja helvetin pelossa.
Kun tulin aikuiseksi, en enää näin ole uskonut ja elämä tuntuu vapaammalta.
Miksi on tärkeää päästä taivaaseen. Senkö takia, että se olisi helvetin vastakohta ?
Meidän tulee siis yhtä aikaa peljätä ja rakastaa Jumalaa. Mitä se oikein käytännössä tarkoittaa.
Minusta tuntuu, etten osaa pelätä, enkä rakastaa.
Miten voi rakastaa, kun ei ole koskaan nähnyt, eikä kokenut. Fyysisesti ei ainakaan voi tämän mukaan rakastaa. Kunnioittaa kyllä voi, mutta rakastamisen kanssa on vähän niin ja näin.
Jos helvettiä ei ole, niin kannattaako taivastakaan niin kovin tavoitella.
Taivas vaikuttaa kovin yksitoikkoiselta paikalta, jos siellä vain veisataan karitsan virttä.
Sensijaan minua kiinnostaisi enemmän Jehovien ja Adventistien uusi maa, jossa olis samanlaista kuin AAtamin ja Eevan paratiisissa.
Ilmestyskirjahan kertoo uudesta maasta, jossa kasvatetaan hedelmätarhoja ja rakennetaan taloja.
No autoja en kyllä sinne kuitenkaan haluaisi, enkä moottoriteitä, mutta oman hedelmätarhan kumminkin.
Kerran puhuin eräälle saarnamiehelle, että onko se näin, niinkuin Ilmestyskirjassa sanotaan.
Saarnamies raurahti ja sanoi minun olevan hakoteillä. Kuule poika, se on vain hengellinen vertaus ja tarkoittaa Jumalan valtakuntaa maan päällä, joka on kaunis kuin morsian.
Olin siis pettynyt, koska olin joskus toivonut pääseväni uuden maan viinitarhuriksi ja nyt minulle luvataan vain palvelustehtävä taivaassa, jossa saisin vain veisata valtaistuimen edessä.
Mutta missä tämä taivas sitten sijaitsee.
Jossakin ylhäällä tietysti, koska Jeesushan kohotettiin ylös. Siihen aikaan oli taivaasta ja avaruudesta samanlaiset tiedot kuin minulla pienenä. Uskoin jo taivaalla leijuvia pilviä osaksi taivasta, josta uskossa kuolleet katselevat miedän touhujamme.
Nyt taivaasta ei ole tietoakaan, vaikka kuinka katselisi suurella teleskoopilla tuhansien valovuosien päähän.
Kauaksi on Jeesuksen täytynyt mennä, kun hänestä ei saa minkäänlaista havaintoa nykytekniikan välineillä.
Minä uskon, ettei kuviteltua taivasta olekkaan, vaan se on näkymättömänä keskellämme.
Ainakin Jumalan valtakunta on keskellämme, ei näkyväisenä, vaan näkymättömänä, vaikka suviseurakentästä sanotaankin: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä !"
Vaikka en ihan kaikkea uskokkaan, olen silti uskovainen. Uskovaisuus on silti hyvä elämäntapa ja kun siihen on tottunut, niin eikait sitä voisi vaihtaa toisenlaiseen elämäntyyliin.
Ja vaikka helvettiä ja taivasta ei oliskaan, on sama uskoa kaiken varalta tai olla mukana muuten vaan.
Jumala ei olisi rakkaus, jos hän tuomitsisi ikuiseen vaivaan ihmiset ja Saatanan.
Jumalahan olisi hirmuhallitsija Hitler, jos hän nauttisi nähdessään ihmiset hirveässä tuskassa kautta loppumattomien aikakausien.
En minä ainakaan voisi sellaista Jumalaa rakastaa.
Raamattua voidaan selittää ja ymmärtää myös toisin, eli niin, ettei mitään iankaikkista helvettiä olekkaan, johon itse uskon.
Syntihän tuhotaan kerran totaalisesti, eli niin, ettei heistä jää juurta eikä oksaa.
Jumalattomat ja Saatana siis tuhotaan olemattomiin, he eivät siis jää ikuisiksi ajoiksi kitumaan ja muistuttamaan synnistä.
Onkohan iankaikkinen helvetti tarina keksitty pimeällä keskiajalla vain siitä syystä, että peloteltaisiin ihmisiä kääntymään kristinuskoon.
Mysö meidän vl.seuroissamme käytettiin ennen paljon helvettiä pelotteena saada ihmisiä tekemään parannus. Nyt ei enää pelotella ja helvetti sivuutetaan vain kevyesti maininnalla iankaikkinen kadotus, joka ei suinkaan ole sama asia kuin iankaikkinen helvetti.
Herään mietteistäni siihen, kun seuramenot on ohi ja alkaa väliaika. Joku pyrkii ohitseni sanoen:
Anteeksi, pääsiskö ohi !"
Kimpoan itsekkin pystyyn ja menen ulos tupakalle.
Tähän olis helppo vastata tyyliin: "No tietysti siksi, että pääsisin taivaaseen !"
No minä aloin miettiä asiaa vähän syvemmälti.
Aloitin Aatamista, joka eli paratiisissa Eevan kanssa. Mites sitten, jos Eeva ja Aatami eivät oliskaan langenneet syntiin. Eläiskö he kahdestaan vieläkin maan päällä samanlaisina niinkuin silloin alussa, vai olisko he jotenkin muuttuneet.
He olisivat nyt vähintään 6000 vuoden ikäisiä.
Olisko heillä lapsia ollenkaan ja olisko he kehittyneet mitenkään, esim. rakentamalla omakotitalon, vai eläisivätkö edelleen yhä askeettisesti risumajassa.
Mukavaa ajatusleikkiä, eikö olekkin.
Olisivatko he rakastelleet keskenään ja miten olis Eeva välttynyt raskaaksi tulemiselta.
Olisko Jumalan pitänyt aina huolehtia siitä, ettei Eeva olisi tullut raskaaksi, kun nyt puolestaan ihmiset itse ehkäisee.
Kovin yksinäistähän heillä olis ollut, jos koko maailmassa ei olis ollut muita kuin vain he kahdestaan.
Vai olisko Jumala tehnyt jossain vaiheessa maan tomusta lisää ihmisiä.
Ehkä sittenkin oli parempi, että he lankesivat syntiin, koska näinhän Jumalan suunnitelma pääsi toteutumaan.
Mutta eihän synti alkanut vasta Paratiisissa, sehän oli alkanut jo taivaassa, jossa Lusifer kapinoi ja heitettiin autiolle maan päälle.
Jumala loi maan paratiisiksi, mutta jätti Saatanan sinne Aatamin ja Eevan syötiksi.
Minusta ei ole reilua, että tuommoinen vehkeilijä käärme piti jättää sinne paratiisiin ensimmäisten ihmisten kiusaksi ja syötiksi.
Siitäkään ei ole kerrottu, kuinka kauan ensimmäiset ihmiset ehtivät olla paratiisissa, ennenkuin heidät sieltä pois karkoitettiin.
Ilmeisesti silloin ei ollut vielä aikaa keksitty.
Mutta siitä asti tuo Saatana on ollut keskuudessamme ja aina kuiskuttelee meille korvaan vaikka minkälaisia riettaallisia ajatuksia.
Kannattaisko silloin olla uskovainen, jos tietäis, ettei helvetti olekkaan iankaikkinen vaiva, vaan iankaikkinen kadotus, eli häviäminen.
Senkö takia vain ollaan uskovainen, kun pelätään Jumalan heittävän meidät tuliseen järveen.
Näin uskoin itse lapsena ja elin jatkuvassa synnin ja helvetin pelossa.
Kun tulin aikuiseksi, en enää näin ole uskonut ja elämä tuntuu vapaammalta.
Miksi on tärkeää päästä taivaaseen. Senkö takia, että se olisi helvetin vastakohta ?
Meidän tulee siis yhtä aikaa peljätä ja rakastaa Jumalaa. Mitä se oikein käytännössä tarkoittaa.
Minusta tuntuu, etten osaa pelätä, enkä rakastaa.
Miten voi rakastaa, kun ei ole koskaan nähnyt, eikä kokenut. Fyysisesti ei ainakaan voi tämän mukaan rakastaa. Kunnioittaa kyllä voi, mutta rakastamisen kanssa on vähän niin ja näin.
Jos helvettiä ei ole, niin kannattaako taivastakaan niin kovin tavoitella.
Taivas vaikuttaa kovin yksitoikkoiselta paikalta, jos siellä vain veisataan karitsan virttä.
Sensijaan minua kiinnostaisi enemmän Jehovien ja Adventistien uusi maa, jossa olis samanlaista kuin AAtamin ja Eevan paratiisissa.
Ilmestyskirjahan kertoo uudesta maasta, jossa kasvatetaan hedelmätarhoja ja rakennetaan taloja.
No autoja en kyllä sinne kuitenkaan haluaisi, enkä moottoriteitä, mutta oman hedelmätarhan kumminkin.
Kerran puhuin eräälle saarnamiehelle, että onko se näin, niinkuin Ilmestyskirjassa sanotaan.
Saarnamies raurahti ja sanoi minun olevan hakoteillä. Kuule poika, se on vain hengellinen vertaus ja tarkoittaa Jumalan valtakuntaa maan päällä, joka on kaunis kuin morsian.
Olin siis pettynyt, koska olin joskus toivonut pääseväni uuden maan viinitarhuriksi ja nyt minulle luvataan vain palvelustehtävä taivaassa, jossa saisin vain veisata valtaistuimen edessä.
Mutta missä tämä taivas sitten sijaitsee.
Jossakin ylhäällä tietysti, koska Jeesushan kohotettiin ylös. Siihen aikaan oli taivaasta ja avaruudesta samanlaiset tiedot kuin minulla pienenä. Uskoin jo taivaalla leijuvia pilviä osaksi taivasta, josta uskossa kuolleet katselevat miedän touhujamme.
Nyt taivaasta ei ole tietoakaan, vaikka kuinka katselisi suurella teleskoopilla tuhansien valovuosien päähän.
Kauaksi on Jeesuksen täytynyt mennä, kun hänestä ei saa minkäänlaista havaintoa nykytekniikan välineillä.
Minä uskon, ettei kuviteltua taivasta olekkaan, vaan se on näkymättömänä keskellämme.
Ainakin Jumalan valtakunta on keskellämme, ei näkyväisenä, vaan näkymättömänä, vaikka suviseurakentästä sanotaankin: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä !"
Vaikka en ihan kaikkea uskokkaan, olen silti uskovainen. Uskovaisuus on silti hyvä elämäntapa ja kun siihen on tottunut, niin eikait sitä voisi vaihtaa toisenlaiseen elämäntyyliin.
Ja vaikka helvettiä ja taivasta ei oliskaan, on sama uskoa kaiken varalta tai olla mukana muuten vaan.
Jumala ei olisi rakkaus, jos hän tuomitsisi ikuiseen vaivaan ihmiset ja Saatanan.
Jumalahan olisi hirmuhallitsija Hitler, jos hän nauttisi nähdessään ihmiset hirveässä tuskassa kautta loppumattomien aikakausien.
En minä ainakaan voisi sellaista Jumalaa rakastaa.
Raamattua voidaan selittää ja ymmärtää myös toisin, eli niin, ettei mitään iankaikkista helvettiä olekkaan, johon itse uskon.
Syntihän tuhotaan kerran totaalisesti, eli niin, ettei heistä jää juurta eikä oksaa.
Jumalattomat ja Saatana siis tuhotaan olemattomiin, he eivät siis jää ikuisiksi ajoiksi kitumaan ja muistuttamaan synnistä.
Onkohan iankaikkinen helvetti tarina keksitty pimeällä keskiajalla vain siitä syystä, että peloteltaisiin ihmisiä kääntymään kristinuskoon.
Mysö meidän vl.seuroissamme käytettiin ennen paljon helvettiä pelotteena saada ihmisiä tekemään parannus. Nyt ei enää pelotella ja helvetti sivuutetaan vain kevyesti maininnalla iankaikkinen kadotus, joka ei suinkaan ole sama asia kuin iankaikkinen helvetti.
Herään mietteistäni siihen, kun seuramenot on ohi ja alkaa väliaika. Joku pyrkii ohitseni sanoen:
Anteeksi, pääsiskö ohi !"
Kimpoan itsekkin pystyyn ja menen ulos tupakalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>> Minusta ei ole reilua, että tuommoinen vehkeilijä käärme piti jättää sinne paratiisiin ensimmäisten ihmisten kiusaksi ja syötiksi. > Miten voi rakastaa, kun ei ole koskaan nähnyt, eikä kokenut. Fyysisesti ei ainakaan voi tämän mukaan rakastaa. Kunnioittaa kyllä voi, mutta rakastamisen kanssa on vähän niin ja näin.
Muutama rakkaudellinen neuvo:
1) Huuto- ja kysymysmerkin eteen ei tule sananväliä.
2) Pääte on -kin, ei -kkin
3) Tupakointi tappaa.
Kannattaisi varmaan tutkia Raamattua ja myös uskoa sitä. Paratiisi on kyllä yhä olemassa. Uskossa kuollut siirtyy paratiisiin odottamaan ylösnousemusta. Jeesuksen tullessa uudelleen maanpäälle uudestisyntyneet ja Hänen maanpäälle tullessaan olevat vielä elossa olevat,antikristusta vastustavat ihmiset, siirtyvät tuhatvuotiseen valtakuntaan (kestää siis tuhat vuotta). Jeesus hallitsee tätä maapalloa silloin. Olettaa voi, että olot ovat silloin niin kuin paratiisissa.
Että jos uskot Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanasi ja syntiesi sovittajana, teet parannuksen ja elät Hänen yhteydessään niin kuolemasi jälkeen tai Hänen tulonsa jälkeen , toiveesi kyllä toteutuu sanoipa se saarnaajasi mitä vain...
maailman rakkaus sinua viemässä, koska ajattelet ja toivot taivaasta esim. hedelmätarhaa yms.
Et jaksa uskoa että taivas on jotain paljon suurempaa, mitä me emme voi kuvitellakaan. Kukaan ei tiedä minkälaista taivaassa on. Kaikki on asiasta yhtä tietämättömiä ja siksi tarvitaan uskoa. Uskoa siihen mitä Jumala on omilleen luvannut. Ikuisen levon, Joka mielestäni tarkoittaa lepoa kaikista niistä asioista mistä maanpäällä ei rauhaa saa.
Tässä mielipiteeni nopeasti. lisääkin ois ollu, mut ei aikaa.